Puheet
Puolustusministeri Carl Haglundin puhe 202. Maanpuolustuskurssin avajaisissa
PUOLUSTUSMINISTERI CARL HAGLUND
Puhe 202. Maanpuolustuskurssin avajaisissa
Helsinki, 10.9.2012
Arvoisat valtakunnallisen maanpuolustuskurssin osanottajat, arvoisat kummikurssilaiset, hyvät naiset ja herrat!
Ärade deltagare i den riksomfattande försvarskursen, ärade fadderkursdeltagare, mina damer och herrar!
Toivotan teidät tervetulleiksi maanpuolustuskysymysten ääreen. Onnittelen teitä kurssille pääsystä ja esitän Valtioneuvoston puolesta arvostukseni siitä, että olette päättäneet antaa kallisarvoista aikaanne yhteiskunnallisten asioiden hyväksi. Pyrin puheessani hahmottamaan maanpuolustuksemme näkymiä puolustusministeriön näkökulmasta.
Viime vuodet ovat jälleen osoittaneet, kuinka kiinteästi Suomen pieni ja avoin talous on sidoksissa maailmantalouteen ja sen muutoksiin. Talouden ahdinko ja kriisi heijastuvat hyvin konkreettisesti myös meille. Julkisen talouden haasteiden arvioidaan jatkuvan myös pitkällä aikavälillä. Puolustushallinto joutuu osaltaan kohtaamaan nämä haasteet osana julkista taloutta. Puolustushallinnon kannalta kysymys on ensinnäkin siitä, miten pärjäämme tässä ja nyt ja toisaalta siitä, miten turvaamme maanpuolustuksemme myös pitkällä tähtäyksellä?
Kylmän sodan jälkeen tapahtunut toimintaympäristön kehitys on johtanut asevoimien muutokseen eri puolilla Eurooppaa. Nyt käsillä oleva talouskriisi on vahvistunut tätä suuntausta pakottamalla priorisoimaan resurssien kohdentamista entistä voimakkaammin. Julkisen talouden ongelmien heijastumisesta puolustusmenoihin on todennäköisesti nähty vasta alkua. Säästöpaineet voivat hyvinkin vielä kasvaa sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.
Keskinäisriippuvuuden kasvaessa ja resurssien supistuessa haetaan monikansallisesta yhteistyöstä yhä painokkaammin ratkaisuja puolustuskyvyn ylläpitämiseen. Monet eurooppalaiset maat ovat jo pitkään asettaneet osallistumisen kansainväliseen kriisinhallintaan etusijalle ja ajaneet alas aluepuolustuksen elementtejä. Kansallisen puolustuksen tehtäviin varaudutaan tiivistyvän monikansallisen yhteistyön kautta.
Toisaalta, Suomesta itään päin katsottaessa suuntaus on pikemminkin päinvastainen. Intia, Kiina, Venäjä ja monet muut nopeasti kehittyvät maat käyttävät suhteessa yhä enemmän resursseja asevoimien kehittämiseen. Eikä kehittämisen painopiste näissä maissa ole kriisinhallinnassa.
Myös läntiset naapurimme Norja, Ruotsi ja Viro taistelevat eurooppalaista kehitystrendiä vastaan ja ovat kohottaneet puolustusmenojensa tasoa. Puolustuksen näkökulmasta Suomen geostrateginen sijainti on muuttumaton. Sotilaallisesti liittoutumattomalle EU:n reunavaltiolle en näe muuta vaihtoehtoa, kuin ylläpitää turvallisuusympäristöön nähden oikein mitoitettua, uskottavaa, omaa puolustuskykyä. Myös meidän tulee varmistaa puolustuksemme perusta.
Toimintaympäristömme kehittyminen ja talouden haasteet edellyttävät puolustuksemme sisällön ja toteutuksen jatkuvaa arviointia ja kehittämistä. Tässä työssä johdonmukaisuus on olennaista, sillä puolustuskyky perustuu pitkäjänteiseen suunnitteluun ja pitkäaikaisiin investointeihin.
Puolustuksemme strategiset perusvalinnat ovat alueellinen puolustus, yleinen asevelvollisuus sekä sotilaallinen liittoutumattomuus. Näihin valintoihin ei nyt ole tulossa muutoksia.
Puolustusratkaisumme on kokonaisuus, jolla on häiriötilanteita ennaltaehkäisevä kynnysvaikutus. Sen keskeisintä osaa eli yleistä asevelvollisuutta on kyettävä kehittämään ajassa. Pyrimme varmistamaan, että koulutuksen laatu on riittävän korkea ja motivoiva. Asevelvollisuuden aikana saatuja oppeja ja kokemuksia tulisi voida mahdollisimman hyvin hyödyntää opinnoissa ja työelämässä. Asevelvollisuuden ja erityisesti varusmiespalveluksen kehittäminen onkin yksi puolustusvoimauudistuksen läpileikkaavista teemoista, jolla on laaja tuki.
Arvoisat kuulijat,
Sotilaallisen maanpuolustuksen ohella puolustuskyvyn keskeiset elementit ovat puolustuspolitiikka ja kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittaminen. Näillä kaikilla osa-alueilla on omat erityispiirteensä ja myös haasteensa. Puolustuksesta käytävässä keskustelussa on hyvä huomioida, mistä osa-alueesta puhutaan.
Puolustuspolitiikassa kysymys nyt ja lähitulevaisuudessa on ennen kaikkea puolustusyhteistyön syventämisestä. Vaikka keskinäisriippuvuuden kasvu lisääkin riskejä ja yhteiskunnan haavoittuvuutta, se toisaalta myös mahdollistaa hyötyjen saavuttamisen. Suomen turvallisuuspolitiikka on perinteisesti nojannut osin siihen että Suomi on ”auttamisen arvoinen maa”.
Puolustusyhteistyö on jo tänä päivänä olennainen osa puolustuskyvyn kehittämistä, ylläpitoa ja käyttöä. On vaikea kuvitella sotilaallisia suorituskykyjä, joita voitaisiin kehittää, hankkia tai ylläpitää täysin ilman yhteistyötä. Aktiivisella ja verkottuneella toiminnalla pyritään ennen kaikkea yhteensopiviin ratkaisuihin, jotka tukevat puolustusvoimien suorituskykyjen kehittämistä ja sotilaallista huoltovarmuutta myös kriisiaikana. Parhaimmillaan yhteistyö tuo mukanaan myös kustannustehokkuutta.
Monikansallisen yhteistyön mahdollisuudet tuleekin selvittää perinpohjin. Hallitusohjelmassa todetaan, että; ”Suomi toimii aktiivisesti pohjoismaisen puolustusyhteistyön syventämiseksi. Pohjoismaiden turvallisuus- ja puolustuspoliittisella yhteistyöllä tavoitellaan toimintojen kustannustehokkuutta ja voimavarojen varmistamista. Turvallisuuspoliittista yhteistyötä jatketaan pohjoismaisen solidaarisuusjulistuksen pohjalta.” Suomi toimii ensi vuonna pohjoismaisen NORDEFCO-puolustusyhteistyön puheenjohtajamaana. Meille tarjoutuu tällöin hyvä tilaisuus selvittää tämän yhteistyömuodon syventämisen mahdollisuuksia.
Vaikka tiivistyvä verkottuminen avaa uusia mahdollisuuksia, se ei ole ratkaisu kaikkiin haasteisiimme. Sotilaallisesti liittoutumattomana maana Suomi joutuu varautumaan sotilaallisten uhkien torjumiseen ilman ulkopuolista tukea. Näin ollen meidän on säilytettävä kansalliseen puolustukseen liittyvät keskeisimmät suorituskyvyt ja niihin liittyvä osaaminen omassa hallussamme. Tämä edellyttää puolustuksemme kärjen pitämistä terävänä.
Puolustuskyvyn ensisijaisena tavoitteena on ennaltaehkäistä sotilaallinen voimankäyttö Suomea kohtaan. Varautuminen maahan kohdistuvaa sotilaallista voimankäyttöä ja sillä uhkaamista vastaan edellyttää suorituskykyjä, jotka nostavat voimankäytön kynnystä ja tekevät sotilaalliset toimet Suomea vastaan kannattamattomaksi. Terävää kärkeä edustavat puolustusvoimien suorituskykyisimmät sekä nopeasti ja joustavasti käytettävät joukot ja asejärjestelmät. Niiden vahvana tukena on tietoisuus siitä, että Suomen puolustamiseksi kyetään tarvittaessa mobilisoimaan laajamittaisen hyökkäyksen torjuntaan tarvittavat joukot ja suorituskyvyt, joita tuetaan koko yhteiskunnan voimavaroilla.
Hyvät naiset ja herrat,
Viime talvena hallitus ja tasavallan presidentti hyväksyivät puolustusvoimauudistuksen suuntaviivat ja edeltäjäni teki kesäkuussa sitä koskevia hallinnollisia päätöksiä. Nämä linjaukset ja päätökset tehtiin puolustushallinnon laatimaa ratkaisumallia noudattaen.
Nyt toimeenpanovaiheeseen edennyt puolustusvoimauudistus on välttämätön ja tärkeä. Sitoutuminen uudistuksen läpiviemiseen on korkealla. Uudistus valmisteltiin puolustushallinnossa erittäin hyvin ja siihen oli osattu varautua jo pitkään. Perusajatus ei siis lähtenyt pelkästään valtion taloudellisesta tilanteesta tai säästövelvoitteista, vaan tarve on ollut tiedossa jo useita vuosia. Taloustilanne toki vauhditti uudistuksen toimeenpanon aikataulua, mutta taustalla oli tarve sopeuttaa organisaatiota vastaamaan tulevien ikäluokkien kokoa sekä virtaviivaistaa vanhentunutta johtamisrakennetta.
Erityisesti rauhan ajan joukko-osastorakenteen kehittäminen on herättänyt paljon julkista keskustelua. Tämä on ollut luonnollista, ymmärrettävää ja odotettua. Ovathan joukko-osastot paitsi näkyvin osa puolustusvoimien jokapäiväistä toimintaa, samalla myös tulonlähde monille kotitalouksille. Joukko-osastot ovat myös alueellisesti merkittäviä työnantajia ja maakunnallisia toimijoita. Hallitus on korostanut, että henkilöstöstä ja rakenneuudistuksen kohteeksi joutuvista alueista on pidettävä erityistä huolta. Henkilöstöä ja alueita varten onkin kehitetty uusia menettelytapoja ja toimenpiteitä.
Kansalaiset ovat olleet huolissaan siitä, vaikuttaako joukko-osastojen ja henkilöstön vähentäminen kielteisesti puolustuskykyymme. Toivon mukaan tähän kysymykseen on kyetty vastaamaan riittävän selkeästi. Puolustuskykymme ei ole riippuvainen siitä, millä paikkakunnilla varusmieskoulutusta antavat joukko-osastot sijaitsevat.
Puolustusvoimauudistuksen tavoite on Suomen puolustuskyvyn turvaaminen. Uudistuksen toimenpiteillä varmistamme päivittäisen toiminnan ja asevelvollisuuden laadukkaan toteuttamisen, mukaan lukien kertausharjoitukset. Puolustusvoimauudistus on vastaus kysymykseen tässä ja nyt. Se varmistaa puolustuksemme perustan.
Ärade åhörare!
För försvarsförvaltningen är det viktigt att försvarsmaktsreformen och redogörelsearbetet kompletterar varandra i en konsekvent helhet. I den säkerhets- och försvarspolitiska redogörelsen som bereds just nu bör blicken riktas framåt mot tiden efter år 2015, med andra ord mot tiden efter försvarsmaktsreformen.
Frågor som ska behandlas medan redogörelseförfarandet pågår är bl.a. utsikterna för försvarets framtida prestationsförmågor samt försvarets resursnivå på lång sikt. Samtidigt bör redogörelsen ge grunder för utvecklandet av den övergripande säkerheten i samhället.
Arvoisat kuulijat,
Puolustushallinnon kannalta on tärkeää, että puolustusvoimauudistus ja selontekotyö muodostavat toisiaan täydentävän johdonmukaisen kokonaisuuden. Parhaillaan valmisteltavassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa katse tulisi suunnata eteenpäin, vuoden 2015 jälkeiseen aikaan eli toisin sanoen Puolustusvoimauudistuksen jälkeiseen aikaan.
Selontekomenettelyn aikana käsiteltäviä kysymyksiä ovat muun muassa näkymät puolustuksen tulevaisuuden suorituskyvyistä sekä puolustuksen pitkän aikavälin resurssitasosta. Samalla selonteon tulisi antaa perusteita yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kehittämiselle.
Selonteon sisältämän poliittisen ohjauksen selkeyteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Selontekojen tärkeä tehtävä on esittää strategisia linjauksia siihen, millaisia toimenpiteitä Suomen tavoitteiden saavuttamiseksi vaaditaan ja mitä niistä tulisi priorisoida rajallisten määrärahojen tilanteessa. Toimintalinjaukset on konkretisoitava toimeenpanon edellyttämillä resurssilinjauksilla.
Nykyistä vaalikautta pidemmälle katsovan selonteon valmistelussa olennaista on parlamentaarinen ulottuvuus. Puolustusratkaisumme ydinasioita valmisteltaessa on keskusteltava mahdollisimman laajasti ja perusteellisesti yli puoluerajojen. Selontekohan on myös signaali ulospäin ja se varmistaa turvallisuuspoliittisen linjamme ennustettavuuden.
Arvoisat kuulijat,
Puolustusjärjestelmän kehittämisen perustana ovat viimeisen kahden vuosikymmenen aikana tehdyt pitkän aikavälin linjaukset ja investoinnit. Nämä päätökset ovat usein olleet vaikeita, sisältäen lakkautuksia ja priorisointeja. Esimerkiksi Hornet-hävittäjät hankittiin keskellä syvintä lamaa ja hankintahinta oli kaksinkertainen verrattuna vuotuiseen puolustusbudjettiimme.
Kehittämisen keskeisenä päämääränä on ollut valmius ja kyky strategisen iskun ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan. Tämän lisäksi on ylläpidetty alueiden valtaamiseen tähtäävän laajemman voimankäytön torjunnan edellyttämää puolustuskykyä sekä parannettu valmiutta osallistua sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin sekä muiden viranomaisten tukemiseen.
Puolustusvoimiemme suorituskyky on huomattavien haasteiden edessä vuosikymmenen vaihteessa ja etenkin ensi vuosikymmenellä. Kustannuspaineet tulevat jatkamaan nousuaan muun muassa materiaalikustannusten johdosta, joten tasainen puolustusbudjetti indeksikorjattunakin merkitsee käytännössä jokseenkin supistuvaa rauhan ja sodan ajan rakennetta.
Lyhyellä aikavälillä puolustusvoimauudistus tasapainottaa kustannusrakenteen ja muodostaa jatkokehittämisen perustan. Keskipitkällä aikavälillä, 2020-luvun alkuun mennessä, muodostuu haaste puolustushaarojen tärkeimpien joukkojen suorituskyvyn ylläpitämiselle.
Pitkällä aikavälillä, 2020-luvun puoliväliin mennessä meripuolustuksen ja 2020-luvun loppuun mennessä ilmapuolustuksen suorituskyvyn ylläpito muodostuu erittäin merkittäväksi haasteeksi ilman huomattavia lisäpanostuksia. Kyseessä on siis nykykaluston ja materiaalin vanheneminen. Vaikka nykyisissä valtiontalouden haasteissa nämä asiat saattavat tuntua kaukaisilta, ne kuitenkin tulevat edellyttämään keskustelua selonteon yhteydessä ja sitovia ratkaisuja jo seuraavalla hallituskaudella.
Tämä tarkoittaa perinpohjaista keskustelua niin puolustukseen käytettävistä määrärahoista, kuin myös puolustusvoimien tehtävistä ja niiden perustana olevista strategisista perusvalinnoista. Tässä yhteydessä on myös pohdittava uudenlaisia lähestymistapoja kuten esimerkiksi erillisrahoituksen järjestämistä suurempia investointeja varten kuten Norjassa ja Ruotsissa on tehty ajankohtaisiin hävittäjähankintoihin liittyen. Tulevaisuus on tältä osin polittisten valintojen takana, yhteisenä tavoitteenamme tulee olla puolustuksemme uskottavuuden varmistaminen myös pitkällä aikajänteellä.
Bästa deltagare i den 202 försvarskursen!
Ni kursdeltagare har på många sätt en privilegierad ställning. Framför er har ni en fyra veckor lång, ytterst intensiv kurs, under vilken ni får dyka ner i totalförsvarets fascinerande djup. Utnyttja därför på alla sätt det tillfälle ni har fått. Delta aktivt i de övningar som ordnas under kursen, men njut också av de besök och det övriga program som ordnas för er. Bekanta er med era kurskamrater; på det sättet kan ni skapa nätverk som håller i decennier och som ni också yrkesmässigt har nytta av.
Jag önskar er alla en nyttig och givande riksomfattande försvarskurs som ger er mycket nytt.
Toivotan teille hyvää ja antoisaa maanpuolustuskurssia.