Puolustusministeri 184. maanpuolustuskurssin avajaisissa

184. Maanpuolustuskurssin avajaiset
Tervehdys
21.1.2008, Säätytalo



Herra Amiraali, hyvät 184. maanpuolustuskurssin osanottajat, kunnioitetut kummikurssilaiset, arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat

Pohjoismainen puolustuspoliittinen yhteistyö ja mahdollisuudet sen syventämiseksi ovat tällä hetkellä erittäin ajankohtaisia aiheita. Aihe on nostettu esille tavalla tai toisella kaikissa Pohjoismaissa, etenkin Ruotsissa ja Norjassa. Myös pohjoismaiset pää- ja ulkoministerit ovat ottaneet puolustuspolitiikan kokousagendoilleen.

Pohjoismainen puolustuspoliittinen yhteistyö ei ole uusi asia, vaan sillä on pitkät perinteet. Sillä on laaja tuki kansalaisten keskuudessa. Se ei kilpaile muiden yhteistyömuotojen, esimerkiksi EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, Naton rauhankumppanuuden tai Nato-jäsenyyden kanssa eikä se korvaa tai poissulje muita vaihtoehtoja. Pohjoismainen yhteistyö on osa kansainvälistä toimintaa, jossa Suomen tulee olla mukana kaikin tavoin.

Yksi pohjoismaisen yhteistyön menestyksekäs osa-alue on ollut ja on kriisinhallintayhteistyö. Esimerkkejä siitä ovat ISAF –operaatio Afganistanissa sekä vuoden alussa valmiusvuoronsa aloittanut EU:n pohjoismainen taisteluosasto. Puolustusmateriaaliyhteistyötä on tehty 1990-luvun alkupuolelta lähtien NORDAC (Nordic Armaments Cooperation) –järjestelyn kautta. Tuorein esimerkki materiaalialan yhteistyöstä on Patrian rooli yhteispohjoismaisen helikopterihankkeen kokoonpanossa ja huollossa.

Pohjoismaisella yhteistyöllä on selkeät yhtymäkohdat muuhun kansainväliseen puolustusalan yhteistyöhön. Näitä foorumeja ovat muun muassa YK, EU, ETYJ ja NATO. Pohjoismailla on niissä mahdollisuus tuoda esiin yhteisiä tavoitteita ja viedä niitä eteenpäin. Näissä tilanteissa pohjoismaisuus voi olla sellainen etu ja lisäarvo, josta ei tule luopua. Pohjoismaisessa yhteistyössä on ainutlaatuista potentiaalia, jota kaikkea ei ole vielä hyödynnetty.

Suomi ja Ruotsi tekevät tiivistä yhteistyötä Naton rauhankumppanuusohjelman puitteissa. Naton Riian 2006 huippukokouksen alla esitimme yhteisen työpaperin siitä, miten kumppanuutta tulisi kehittää vastaamaan paremmin joukkoja operaatioihin luovuttavien kumppanimaiden tarpeisiin. Suomi ja Ruotsi ovat käyneet keskusteluja myös Naton päätöksestä avata tietyt kriteerit täyttäville kumppanimaille mahdollisuus täydentävään osallistumiseen Naton nopean toiminnan joukkoihin (NRF).

Pohjoismaista yhteistyötä kehitettäessä on varmistettava, ettei se luo tarpeetonta päällekkäisyyttä muualla tehtävän yhteistyön kanssa. Pohjoismaisen yhteistyön ei tule olla itsetarkoitus, vaan sen tulee tuoda sellaista lisäarvoa ja etuja, joita ei muilla tavoin saavuteta. On myös hyväksyttävä, että mailla on erilaisia intressejä ja rajoituksia.


Hyvät kuulijat!
 
Helsingin horisontista katsoen pohjoismaisella yhteistyöllä on kolme haastetta – Tukholma, Oslo ja Kööpenhamina. On pidettävä mielessä, että pohjoismaiden puolustusratkaisut ovat erilaisia. Siksi ne voivat toimia keskinäisessä yhteistyössä vain omien intressiensä mukaisesti. Myös geopoliittisessa turvallisuusympäristössä ja maiden turvallisuusuhkissa on eroavaisuuksia.

Ruotsin tuoreessa turvallisuusselvityksessä korostuvat ilmastonmuutos, kansainvälinen terrorismi, kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus ja informaatiouhkat. Ruotsiin kohdistuvaa sotilaallista uhkaa ei lähitulevaisuudessa pidetä todennäköisenä. Ruotsi on päättänyt siirtyä valikoivasta asevelvollisuudesta vapaaehtoiseen asepalvelukseen ja keskittyä oman maansa puolustamisen sijaan kansainväliseen toimintaan.

Norjassa nähdään pohjoisten alueiden kasvava merkitys tulevaisuudessa niin taloudellisesti kuin sotilaallisestikin. Pohjois-Norjan sotilaspoliittinen merkitys toisin sanoen säilyy. Norja onkin ryhtynyt vahvistamaan uudelleen Pohjois-Norjan puolustusta ja on samanaikaisesti supistanut ja uudelleensijoittanut toimintojaan sekä keventänyt varuskuntarakennettaan maan muissa osissa.

Tanska ei ole mukana EU:n yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa, koska se on priorisoinut yhteistyötä Naton kanssa. Se saattaa kuitenkin tulla jatkossa aktiivisemmin mukaan unionin yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Tällöin se voisi myös osallistua yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa EU:n nopean toiminnan joukkoihin.
 
Eroista huolimatta Pohjoismailla on siis myös yhteisiä intressejä ja ne kohtaavat samankaltaisia haasteita. Niistä keskeisin on puolustukseen käytettävän rahoituksen riittävyys. Pohjoismaisen yhteistyön kautta on mahdollista löytää yhteistyömuotoja ja –hankkeita, jotka tuovat säästöjä niille kaikille.

Ruotsi ja Norja ovat ryhtyneet yhteisten intressiensä pohjalta tiivistämään keskinäistä yhteistyötään. Suomi on ollut alusta lähtien mukana tässä yhteistyössä. Amiraali Kaskeala kertoo hetken kuluttua tarkemmin tämän yhteistyön mahdollisista muodoista. Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta tekee asiassa linjaratkaisut vielä kuluvan kevään aikana.
 

Hyvät kurssilaiset

Pohjoismaiseen yhteistyöhön pitää olla valmis panostamaan. Nykyisillä resursseilla ei voida saavuttaa merkittävästi parempia tuloksia vaan maiden on osoitettava uusia resursseja yhteistyön käynnistämiseen. Nykyistä tiiviimmän puolustusalan yhteistyön aloittaminen ei varmasti ole täysin ongelmatonta ja vaatii myös kompromisseja.

Pohjoismaista yhteistyötä varten ei ole tarkoitus luoda erikseen pohjoismaisia standardeja tai käytäntöjä, vaan hyödyntää olemassa olevaa. Jo nyt Suomen puolustukseen tarvittavat järjestelemät ja joukot täyttävät tiettyjä kansainvälisen toiminnan asettamia vaatimuksia, jotka on määritetty mm. NATO:n rauhankumppanuusohjelmassa. Näiden hyödyntäminen pohjoismaisessa yhteistyössä ei ole vain järkevää, vaan välttämätöntä.

Suomessa on viime viikkoina vaadittu erillistä selvitystä pohjoismaisesta yhteistyöstä osana valmisteilla olevaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa. Onkin selvää, että pohjoismaisen yhteistyön tarjoamat mahdollisuudet tulee arvioida selonteossa tarkoin. Selonteon kokoaminen on kuitenkin pitkä ja vaativa prosessi, joten sitä ei pitäisi tarpeettomasti rasittaa kovin monilla erillisselvityksillä – ainakin mikäli haluamme pitää kiinni sovitusta aikataulusta, jonka mukaan selonteko on tarkoitus tuoda eduskunnan käsittelyyn ensi syksynä.  

Hyvät 184. maanpuolustuskurssit osanottajat

Teillä on käynnistymässä lähes neljä viikkoa kestävä intensiivinen tutustuminen Suomen kokonaismaanpuolustuksen järjestelyihin. Pääsette kuuntelemaan maamme johtavia asiantuntijoita ja keskeisiä viranomaisia sekä keskustelemaan kriittisesti heidän kanssaan. Uskon että kurssin jälkeen teillä on kattava kokonaiskuva siitä, millä tavoin Suomi on varautunut kriisi- ja poikkeusoloihin. Perusteellisten opetusten lisäksi kurssi on oiva tapa verkottua. Tulette kurssin aikana luomaan henkilökohtaisia yhteyksiä, jotka hyödyttävät teitä monin tavoin jokapäiväisessä työssänne.

Näillä sanoilla toivotan teille mielenkiintoista ja monin tavoin palkitsevaa maanpuolustuskurssia.

Palaa otsikoihin