Puheet
Ministeri Carl Haglund Sotainvalidien Veljesliiton vuosijuhlassa Turussa
Ministeri Carl Haglundin puhe Sotainvalidien Veljesliiton vuosijuhlassa Turussa
Kunnioitetut sotainvalidit ja sotiemme veteraanit, hyvä kutsuvieraat ja huomisen liittokokouksen osanottajat. Ärade krigsinvalider, krigsveteraner, inbjudna gäster och morgondagens förbundsmötes deltagare. Mina damer och herrar.
Tuon valtioneuvoston kunnioittavan tervehdyksen Sotainvalidien Veljesliiton liittokokousosallistujille ja erityisesti tämäniltaiseen avausjuhlaan. Tämä on minulle, sotainvalidin lapsenlapsena erityisen läheinen kunniatehtävä.
Jo perinteeksi muodostunut juhlan viettäminen ja veljien ja sisarten tapaaminen on arvokas tapa osoittaa kunnioitusta sotainvalidien pyyteettömiä ja elämänkestäviä, isänmaallemme tehtyjä uhrauksia kohtaan.
Ärade krigsinvalider,
Jag har den stora äran att framföra Statsrådets respektfulla hälsning till krigsinvalidernas veteranfeste här i Åbo. Min morfar kom från kriget utan arm, så jag har på nära håll upplevt en krigsinvalids vardag. Genom att fira krigsinvalider vill jag för min och statsrådets skäl visa vördnad mot krigsinvalider samt hedra de livslånga uppoffringar krigsinvalider och veterangenerationen har gjort för fosterlandet.
Arvoisat kuulijat,
Kiitän mahdollisuudesta osallistua Sotainvalidien Veljesliiton 63. varsinaisen liittokokouksen avausjuhlaan täällä Turussa. Puolustusministerinä on helppo todeta, että paras tapa käytännössä osoittaa arvostuksemme tekemäänne työtä ja jättämäänne perintöä, itsenäistä Suomea kohtaan, on pitää puolustuksemme kunnossa.
Puolustushallinnossa meneillään oleva puolustusvoimauudistus etenee rivakasti. Uudistuksen alkujuuret ovat puolustusvoimien sisällä, jossa nähtiin tarve uudistaa toimintatapoja ja keventää rauhan ajan organisaatiota vastaamaan tulevien vuosien palveluskelpoisen ikäluokan kokoa. Samalla pidämme kiinni puolustuksemme hyviksi havaituista perusteista, joita ovat yleinen asevelvollisuus, koko maan puolustaminen ja sotilasliittoon kuulumattomuus.
Sotainvalidit perheenjäsenineen,
On hienoa että teitä sotainvalideja, sotiemme veteraaneja ja puolisoitanne on vielä korkeasta iästänne huolimatta mukana tänään tässä juhlassa ja Veljesillallisella.
Tiedän, että teillä on liittokokouksessanne sääntömääräisten asioiden ja henkilövalintojen lisäksi käsiteltävänä sotainvalidien edunvalvonta-asiat ja niihin liittyvä kannanotto. Varmaan kokouksessanne pohditte myös sitä, miten kohta 73 vuotta toiminut liittonne varmistaa sen, että sotainvalideista ja heidän puolisoistaan ja leskistään pidetään huolta loppuun saakka.
Vaikeavammaisten sotainvalidien toimeentulo, hoito, tarpeellinen kuntoutus samoin kuin heidän mahdollisuutensa saada tarvitsemiaan palveluja on Suomessa ainakin lainsäädäntötasolla turvattu, myös kansainvälisesti vertailtuna kohtuullisen hyvin. Sen sijaan liittonne edustajat ovat - aivan oikeutetusti - eri yhteyksissä tuoneet esille, että lievemmin vammautuneet sotainvalidit jäävät usein yhä Valtiokonttorin korvaamien avo- ja laitoshoidon palvelujen ulkopuolelle. Tilannetta korjasi eduskunnan viime itsenäisyyspäivän aattona 5.12.2012 juhlaistunnossaan hyväksymä kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajien allekirjoittama lakialoite, jolla laitoshoidon korvaamisen edellytyksenä olevaa prosenttirajaa lievennettiin 25 prosentista 20 prosenttiin. Tämä oli oikeansuuntainen päätös.
Hyvät kuulijat,
Mielestäni olisi tärkeää jatkaa prosenttirajojen lieventämistä erityisesti avopalvelujen ja kotiin vietävien palvelujen osalta. Sotainvalidien Veljesliiton hiljattain suorittaman kyselyn mukaan sotainvalideista – kunnioitettavan korkeasta iästä huolimatta - vain noin 15 % on laitoshoidossa ja noin 5 % asuu tehostetun palveluasumisen yksikössä. Lähes 80 % asuu yhä kotonaan tai palveluasunnossa, jossa ei ole ympärivuorokautista palvelua. Tästäkin syystä olisi tärkeää, että kaikilla sotainvalideilla olisi sotavamman haitta-asteesta riippumatta mahdollisuus saada kotiin oman kuntansa järjestämiä palveluja.
Valtiokonttorin korvaus palvelut järjestävälle kunnalle on tärkeä tasapuolisen palvelutason turvaamiseksi koko maassa.
Tällä hetkellä elossa olevista noin 5 500 sotainvalidista yli kolmanneksen sotavamman prosentti on joko 15 tai 10. He jäävät kuntien järjestämien avopalvelujen ja sotainvalidien sairas- ja veljeskotien tarjoamien laitoshoitopalvelujen ulkopuolelle.
Ilahduttavaa oli viimeviikkoinen uutinen, jonka mukaan sotainvalidit elävät keskimääräistä elinikää pidempään Suomessa. Ehkä kuntoutusjärjestelmäämme pitäisi tutkia laajemminkin. Ainakin voisimme aloittaa näistä, joiden haitta-aste on lievempi.
Arvoisat kuulijat,
Sotainvalidien Veljesliitto on kiitettävästi jo vuodesta 1998 lähtien paikannut omalla avustajatoimintaprojektillaan niitä aukkoja, joita prosenttirajat ovat aiheuttaneet palvelujen saannissa. Tämä projekti, johon muut veteraanijärjestöt myöhemmin ovat tulleet mukaan, on myös ollut tärkeä työllistäjä, koska avustajiksi on yhteiskunnan tuella voitu palkata työtä vailla olleita.
Veljesliitto on hoitanut tämän tärkeän hankkeen hallinnon ja osallistunut avustajatoiminnan kustannuksiin omilla varoillaan jo viidentoista vuoden ajan. Muutenkin liitto on käyttänyt Kaskisaaren, Kyyhkylän ja Kaunialan hoito- ja kuntoutuslaitoskiinteistöjen myynneistä saamiaan varoja suunnitelmallisesti ja etupainotteisesti jäsenkuntansa eli sotainvalidien ja puolisojäsentensä hyväksi. Tästä kaikesta liitto ansaitsee varauksettoman kiitoksen.
Korostan, että päävastuu palvelujen järjestämisestä kaikille sotainvalideille ja muillekin sotiemme veteraaneille kuuluu edelleen valtiovallalle. Palautankin mieliin nykyisen hallitusohjelman kirjauksen, jonka mukaan sotainvalideille ja -veteraaneille kohdennettuja etuuksia ja palveluja kehitetään sosiaali- ja terveysministeriön veteraanipoliittisen ohjelman mukaisesti. Erityisenä kehittämiskohteena ovat kotiin vietävät palvelut.
On ymmärrettävää, että keski-iältään lähes 90 vuotiaat sotainvalidit odottavat maamme hallitukselta ja poliittisilta päättäjiltä näissä asioissa nopeasti ratkaisuja.
Veljesliiton yhtenä edunvalvontateemana on myös vaikeavammaisten sotainvalidien puolisoiden ja leskien kuntoutukseen pääsyn nopeuttaminen. Kuntoutukseen pääsyä vaikeavammaisten sotainvalidien puolisot ja lesket saattavat joutua odottamaan jopa toista vuotta. Lääke tähän voisi olla valtion budjetissa jo viisi vuotta euromäärältään samana pysyneen määrärahan korottaminen, mutta se edellyttää neuvotteluja, joihin omalta osaltani olen valmis.
Ilahduttavaa on, että Veljesliiton toimintaan on saatu mukaan myös nuorempia. Liittokokouksenne virallisista kokousedustajistakin valtaosa on nuorempaa joukkoa. Mukana on kuitenkin yhä aktiivisia sotainvalideja. Tässä vaiheessa onkin tärkeää kuulla heidän viestiään meille nuoremmille.
Sotainvalidien Veljesliitto ja sen jäsenyhdistykset ovat olleet aloitteellisia hyvin monessa muussakin tärkeässä asiassa kuin äsken mainitsemani sotainvalidien ja veteraanien avustajatoimintaprojektin aikaan saamisessa. Sotainvalidien sairas- ja veljeskotien rakentaminen ja niiden tarjoamien hoito- ja kuntoutuspalvelujen kehittäminen on näistä yksi erinomainen esimerkki. Niissä samoin kuin Sotainvalidien Veljesliiton aikanaan perustamissa ja rakentamissa Kaunialan sotavammasairaalassa ja Kyyhkylän kuntoutussairaalassa sotainvalidit ja veteraanit ovat ensisijaisia hoidon, kuntoutuksen ja palvelujen saajia niin pitkään kun he niitä tarvitsevat.
Kun maamme on ollut ja on jatkossakin aktiivisesti mukana kriisinhallintatehtävissä eri puolilla maailmaa, puolustusministeriössä on pidetty tärkeänä, että sotainvalideille ja veteraaneille rakennetuissa hoito- ja kuntoutusyksiköissä on jatkossa mahdollista antaa kuntoutusta myös kriisinhallintatehtävissä vammautuneille. Valtiokonttorin tekemän päätöksen mukaan rauhanturvaajille voivat nopean kuntoutusmahdollisuuden vammautumisen jälkeen tarjota jo mainitut Kauniala ja Kyyhkylä sekä lisäksi Laitilan terveyskoti täällä Varsinais-Suomessa ja Kitinkannus Keski-Pohjanmaalla. Kapasiteettia on ja sitä on järkevää tällä tavalla hyödyntää.
Arvoisat kuulijat,
Tapasin pari viikkoa sitten noin kaksikymmentä kriisinhallintatehtävissä eri tavoin loukkaantunutta entistä rauhanturvaajaa. Tarve kehittää myös heidän tukeaan on ilmeinen. Olenkin tehnyt päätöksen kansallisen kriisinhallintaveteraaniohjelman kokoamisesta. Ohjelman tavoitteena on tehostaa sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä palvelevien ja palvelleiden tukitoimia. Ohjelmassa korostuu erityisesti kriisinhallintatehtävissä toimivien psykososiaalinen tuen kehittäminen.
Ohjelmaa valmistellaan useamman ministeriön poikkihallinnollisena yhteistyönä, ja valmistelussa hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan Suomen kansainvälisestikin tunnustettua pitkää veteraanityökokemusta sekä tarkastellaan muiden Pohjoismaiden vastaavia käytäntöjä.
Palveluksen aikaista perheiden ja lähiomaisten vertaistukea kehitetään yhteistyössä Suomen Rauhanturvaajaliiton kanssa. Sotainvalidien Veljesliiton ja sotainvalidien antama näkemys ja tuki osoittautuvat varmasti tärkeiksi ohjelmaa koottaessa. Mainittua sairas- ja veljeskotien käyttökokeilua puolustusministeriö vie eteenpäin yhdessä valtiokonttorin kanssa ja uskon, että sotainvalidien kokemuksille ja näkemyksille on käyttöä esimerkiksi tätä tukimuotoa kehitettäessä.
On paikallaan alleviivata, että kriisinhallintaveteraanien tukitoimien kehittäminen tehdään muilta osin täysin erillään sotaveteraanien ja sotainvalidien tuen kehittämisestä.
Hyvät kuulijat,
Pian on kulunut 70-vuotta sotiemme päättymisestä. Suomen sotien aikainen kamppailu oli ensisijassa eloonjäämistaistelua, jossa poliittinen johto yritti ja onnistui säilyttämään sellaisen liikkumavaran, että maa pystyi tekemään päätöksensä itsenäisesti. Tämä on meille poliittisille toimijoille vahva perintö. Itsenäisen valtion tulee kyetä itsenäiseen päätöksentekoon ja tekemään kulloinkin kansakunnan olemassaolon kannalta parhaat ratkaisut. Selkänojaa poliittiselle omavaraisuudelle ja itsenäiselle päätöksentekokyvylle antavat kunnossa olevat asevoimat.
Sotilaallisen puolustuskyvyn ensisijaisena päämääränä on muodostaa ennaltaehkäisevä kynnys sotilaallisen voiman käytölle ja sillä uhkaamiselle.
Suomen puolustus rakentuukin kokonaisuuden varaan, jossa toisiaan täydentävät elementit muodostavat sellaisen ennaltaehkäisevän kynnyksen, jotta maahamme mahdollisesti kohdistuva voimankäyttö koetaan kannattamattomaksi.
Samaan aikaan kun muokkaamme organisaatiotamme tehokkaammaksi, olemme Suomessa kyenneet pienistä varoistamme investoimaan uuteen teknologiaan esimerkiksi ilmavoimiemme ja erikoisjoukkojemme osalta. Ne ovat kansainvälisesti korkealla tasolla, samoin moni muu erityisosaamisen alue.
Suomella on korkean teknologian kykyjen lisäksi pidäkkeenä reservimme varaan rakentuva kenttäarmeija, joka eurooppalaisittain arvioituna on erittäin vahva. Veteraanit, keihään kärki on edelleen terävä ja puolustus kattaa koko maan. Lähtökohtamme on, että Suomi vastaa omasta alueestaan ja sen koskemattomuudesta kaikkia uhkia vastaan.
Ärade åhörare,
Den stora frågan nu är hur försvarets ekonomiska resurser i framtiden ska dimensioneras. Försvarsmaktsreformen för med sig nödvändig effektivering men knappa resurser för framför allt materialanskaffningar utgör ett problem. Trots minskningar i organisationen återstår behovet att förnya krigsmateriel.
Ni kommer säkert ihåg att statsledningen hade motsvarande bekymmer på trettiotalet. Hoppas vi kan få en positiv lösning på resursfrågan under nästa regeringsförhandling.
Det är viktigt för oss unga beslutsfattare att ta lärdom av historien. Det minsta jag har lärt mig är att i svåra försvarspolitiska frågor bör man vara både modig, bestämd och samtidigt självständig.
Så högt pris har er generation betalat för vår självständighet och frihet. Själv är jag optimist gällande våra framtida utmaningar. Att köra ner ett försvar går snabbt, att bygga upp det igen tar minst tio år. Det har vi nog inte råd med. Spetsen ska hållas vass också i framtiden.
Bästa Krigsinvalider och familjemedlemmar, arvet förpliktar. Ni, hela veterangenerationen, har gett oss ett fint fosterland. Vi är mycket tacksamma för era uppoffringar både vid fronten och på hemmafronten och stolta över det exempel er generation har visat oss yngre. Jag önskar er alla en trevlig fest samt fint årsmöte i morgon.
Arvoisat sotainvalidit ja perheenjäsenet,
Haluan osoittaa kiitokseni sotainvalidien ja koko ikäluokkanne meille nuoremmille jättämästänne perinnöstä, vapaasta Suomesta, sekä niistä ponnisteluista, joita sukupolvenne teki niin rintamalla kuin kotirintamallakin.
Jokaisella sukupolvella on haasteensa. Olette osoittaneet meille nuoremmille mitä on tulevaisuudenusko. Sitä tarvitaan tänäkin päivänä. Tämän päivän talouskriisiä ei voi verrata kokemaanne, mutta sen ratkaiseminen on nuoremman sukupolven tehtävä. Toivon, että me suomalaiset onnistumme selviämään näistäkin haasteista veteraanisukupolven viitoittamassa hengessä – ”veljeä ei jätetä”. Tähän tehtiin vastikään kansallisena veteraanipäivänä asiallinen lisäys, ”nuoria ei unohdeta”.
Lopuksi haluan vielä lausua valtioneuvoston ja omasta puolestani lämpimät kiitokset kaikesta siitä, mitä te sotainvalidit, sotiemme veteraanit ja myös teidän puolisonne ja joukostamme jo poistuneiden sotainvalidien ja veteraanien lesket olette isänmaamme hyväksi tehneet - niin raskaina sodan ja jälleenrakennuksen kuin myös myöhempinä hyvinvointivaltiomme luomisen vuosina.
Toivotan teille kaikille hyvää huomenna pidettävää liittokokoustanne.