Puheet 2006
Puolustusministeri MTS:n ja nuorisojärjestöjen seminaarissa
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen avasi 11.10.2006 MTS:n ja nuorisojärjestöjen "Asevelvollisuus - Miesten juttu vai yhteinen asia" -seminaarin. Tilaisuus järjestettiin Helsingissä.
Arvoisa seminaariväki,
Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta ja nuorisojärjestöt ovat valinneet seminaarilleen poikkeuksellisen ajankohtaisen aiheen, yleisen asevelvollisuuden. Oliko sattumakin apuna? On tärkeää, että Suomen kansallisen puolustusratkaisun keskeisimmästä kulmakivestä käydään avointa ja asiapohjaista keskustelua. Hyvä asia kestää minkä tahansa keskustelun.
YHDENVERTAISUUS
Kansalaisilla on järjestäytyneessä demokraattisessa yhteiskunnassa lain suomia oikeuksia ja lain määrittämiä velvollisuuksia. Oikeusvaltioperiaatteeseen kuuluu yhtäältä se, että oikeudet ja velvollisuudet ovat tasapainossa ja toisaalta se, että oikeudet ja velvollisuudet koskettavat yhdenvertaisesti kaikkia yhteiskunnan jäseniä.
Maaliskuussa 2000 voimaan tulleessa Suomen uudessa perustuslaissa on lueteltu kansalaisten perusoikeudet ja keskeiset velvollisuudet. Niiden toteutuminen edellyttää, että ne koskevat kaikkia ja että kaikki niitä noudattavat.
Maanpuolustus on tällainen suomalaisten perusvelvollisuus. Siitä on säädetty perustuslain 127 §:ssä seuraavasti: Jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään. Oikeudesta saada vakaumuksen perusteella vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen säädetään lailla.
Varusmiespalveluksen suorittamisesta on säädetty asevelvollisuuslaissa, jota parhaillaan uudistetaan. Siinä todetaan jokainen miespuolinen Suomen kansalainen asevelvolliseksi. Varusmiespalveluksen tarkoitus on kouluttaa ja harjaannuttaa asevelvolliset sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviin. Aseettoman palveluksen kesto on valmisteilla olevan lain mukaan 362 päivää tai 270 tehtävistä riippuen. Tällä hetkellä se on pituudeltaan 330 päivää.
Siviilipalveluslaki mahdollistaa aseellisesta palveluksesta vapauttamisen rauhan aikana. Sen kesto on tällä hetkellä 395 päivää. Siviilipalveluksen toteuttamisesta vastaa työministeriö. Ns. totaalikieltäytyjät tuomitaan nykyisen asevelvollisuuslain 39 §:n mukaan vankeusrangaistukseen.
Vuonna 2005 kutsuntoihin osallistui 33.500 miestä ja naista. Heistä 82 % otettiin aseelliseen palvelukseen ja noin 2 % siviilipalvelukseen. Runsas 15 % vapautetaan terveydellisistä tai muista syistä. Siviilipalvelukseen hakeutuvien määrä on pysynyt viime vuosina suunnilleen samalla tasolla. Ns. totaalikieltäytyjien määrä on ollut koko ajan erittäin pieni, noin 60 henkilöä vuodessa, toisin kuin julkisuudessa käytävän keskustelun perusteella voitaisiin päätellä.
ENSIN SISÄLTÖ, SITTEN KESTO
Pitäisikö siviilipalveluksen kestoa lyhentää? Lyhentämistä vaatineet perustelevat asiaansa sillä, että lyhin varusmiespalvelus kestää vain 180 päivää, mutta siviilipalvelus 395 päivää. Tuijottaminen pelkästään palveluksen kestoon päivissä mitattuna ei ole oikeudenmukainen tapa verrata aseellista palvelusta ja siviilipalvelusta keskenään.
Toimittaja Panu Pokkinen laski äskettäin Ilta-Sanomissa siviilipalveluksen ja aseellisen palveluksen keston tunneissa ja päätyi siihen, että nykyinen siviilipalvelus vastaa noin 8 ja puolen kuukauden aseellista palvelusta. Ero pienenee entisestään kun otetaan huomioon, että siviilipalvelusmiehet eivät yleensä joudu tai pääse kertausharjoituksiin. Siviilipalvelusmiehet asuvat usein joskaan ei aina kotonaan ja pääsevät tekemään siviiliammattiinsa liittyviä tehtäviä ja siten edistämään ammatillista uraansa myös palvelusta suorittaessaan. Useimmilla siviilipalvelusmiehillä ei ole rasittavia leirejä, ei maastoharjoituksia eikä öiseen aikaan tapahtuvaa toimintaa. Siviilipalveluksen kestoa pohdittaessa on otettava huomioon eri palvelustyyppien rasittavuus ja vaativuus.
Siviilipalveluksen kehittäminen ei ole puolustusministeriön asia. Puolustusministeriötä kiinnostaa asiassa nimenomaan se, että perustuslain kirjain ja henki toteutuvat ja että eri palvelusmuodot ovat rasittavuuden osalta tasapuolisia vaihtoehtoja nuoren näkökulmasta. Poliittissävytteiseen huutokauppaan siviilipalvelun kestosta puolustusministeriö ei osallistu.
SIVIILIPALVELUS KYTKETTÄVÄ TURVALLISUUTEEN
Siviilipalveluksen sisältöä tulee kehittää suunnitellusti ja harkitusti. Päävastuu tästä kuuluu valtioneuvostolle kokonaisuudessaan. Siviilipalvelusta ei voida tarkastella yhteyksistään irrotettuna erilliskysymyksenä. Sitä on tarkasteltava lain määräämän kansalaisvelvollisuuden näkökulmasta. Tällöin kysymys on sen sisällöstä, joka tällä hetkellä on sekä epäyhtenäinen että irrallaan kansallisen turvallisuuden rakentamisesta, kuten Tasavallan Presidentti muutama päivä sitten antoi ymmärtää. Jos sisältö saadaan kohdalleen, silloin on asiallisia edellytyksiä harkita myös palvelun kestoa.
Mikäli siviilipalvelusta halutaan kehittää, se voi tapahtua parhaiten kytkemällä se yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseen strategiaan, jonka päivitys on juuri näinä päivinä valmistumassa.
Siviilipalvelusmiehiä tulisi valmentaa systemaattisesti esimerkiksi suuronnettomuuksien ja ympäristökatastrofien torjuntaan tai muihin YETT-strategiassa määriteltyihin tehtäviin. Tällöin kertausharjoitusvelvollisuus koskisi myös siviilipalveluksen suorittajia.
Uskon, että uutta siviilipalveluslakia viimeistelevä työryhmä saa aikaan käyttökelpoisen ehdotuksen.
MAANPUOLUSTUSTAHTOA EI OSTETA RAHALLA
On sanottu, että Euroopassa maa toisensa jälkeen luopuu uudessa kansainvälisessä tilanteessa yleisestä asevelvollisuudesta ja että Suomi on jäämässä Euroopan ulkoilmamuseoksi. Lähestymistapa on kummallinen. Meidän ei pidä ratkaista kansallisen turvallisuutemme keskeisiä kysymyksiä tuulia haistelemalla tai muiden ratkaisuja kopioimalla. On lähdettävä Suomelle parhaiten sopivista ratkaisuista. Puolustusratkaisun pohdinnassa tarvitaan itsetuntoa ja tervettä järkeä.
Yleinen asevelvollisuus suomalaisena ratkaisuna selittää kansalaistemme korkean maanpuolustustahdon. MTS:n säännöllisesti tekemissä tutkimuksissa maanpuolus-tustahtomme on säilynyt varsin korkeana vuosikymmenten ajan. Ilman yleistä asevelvollisuutta tämä ei olisi ollut mahdollista. Se on kustannushyödyllinen ratkaisu.
Se heijastaa suomalaista tasa-arvoajattelua ja sitoo uudet sukupolvet yhteiseen työhön maamme turvallisuuden hyväksi. Koko maan puolustaminen ei olisi mahdollista ilman yleistä asevelvollisuutta paitsi jos valtiovalta kasvattaisi merkittävästi puolustusmenoja. Tähän tuskin kukaan uskoo.
Yleinen asevelvollisuus luo perustan, jonka pohjalta sodanajan joukot voidaan kertausharjoitusten avulla pitää toimintakykyisinä ja riittävästi varustettuina. Valikoivan asevelvollisuuden tai palkka-armeijan oloissa joukkojen määrän supistuminen johtaisi väkisin alueelliseen priorisointiin; hallitus ja eduskunta joutuisivat tekemään poliittisen päätöksen siitä, mitä osia maastamme puolustetaan ja mitkä jätetään oman onnensa nojaan.
Kun tullaan viimeiselle viivalle, puolustusksemme ydin kiteytyy yleiseen asevelvollisuuteen ja vankkaan maanpuolustustahtoon. Niitä ei voi ostaa rahalla.
JOHTOPÄÄTÖS
Yleinen asevelvollisuus muodostaa Suomen puolustusratkaisun keskusosan. Meillä on koko maan puolustamiseen pystyvä nyt 350 000 sotilaan reserviläisarmeija, joka on asianmukaisesti ja uskottavasti aseistettu.
Yleisestä asevelvollisuudesta voi puhua, jos aseellisen palveluksen suorittaa kahdeksan kymmenestä nuoresta miehestä. Jos prosentti laskee syystä tai toisesta 70:een tai sen alle, joudutaan selittelyjen tielle.
Tässä yhteydessä on viitattu myös joidenkin tahojen ajamaan piiloagendaan, toisin sanoen hivuttamalla tapahtuvaan puolustusratkaisun muutokseen. En tiedä sellaista olevan. Mikäli tuollainen agenda on, parasta on julkisesti esitellä vaihtoehto yleiseen asevelvollisuuteen ja reserviläisarmeijaan perustuvalle ratkaisulle.
Johtopäätös on yksinkertainen. Olennaiset muutokset yleisessä asevelvollisuudessa edellyttäisivät koko puolustusratkaisumme uudelleen arvioimista.
Hyvä seminaariväki,
Eduskunta ja hallitus joutuvat vuoden 2008 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä ottamaan kantaa yleiseen asevelvollisuuteen ja puolustusratkaisuun. Henkilökohtainen suositukseni on, että Suomen kansallinen puolustusratkaisu ankkuroidaan myös tulevaisuudessa yleiseen asevelvollisuuteen ja sitä kautta koko maan puolustamiseen. Tällä tavalla pystymme parhaiten tukemaan muita viranomaisia yhteiskunnan elintärkein toimintojen turvaamisessa ja osallistumaan menestyksellä kansainväliseen yhteistyöhön, kuten kriisinhallintaoperaatioihin.
Minulla on ilo avata tämä yleistä asevelvollisuutta ja sen tulevaisuutta käsittelevä iltapäiväseminaari. Toivotan teille rakentavia keskusteluja Suomen kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeän aiheen parissa.