Puheet 2006
Puolustusministeri Kääriäinen Maanpuolustuskurssiyhdistyksen vuosikokouksessa
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen osallistui Helsingissä järjestettyyn Maanpuolustuskurssiyhdistyksen vuosikokoukseen. Ministeri Kääriäinen käsitteli puheessaan mm. Suomen tulevia puolustusratkaisuja.
Kunnioitetut sotiemme veteraanit, Maanpuolustuskurssiyhdistyksen herra puheenjohtaja, hyvät vuosikokouksen osanottajat, naiset ja miehet!
Olen
otettu siitä, että minua on pyydetty puhumaan
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen vuosikokouksessa. Yhdistyksen perinteet
ja työ nauttivat ansaitusti laajaa arvostusta. Toivotan yhdistykselle
menestystä myös jatkossa.
Seuraavan selonteon perusteet
on ristiriitaisia ajatuksia herättävä teema. Vuoden 2004 selonteon
päätökset ovat toteuttamisvaiheessa ja uutta pitää jo miettiä. Kevään
2007 eduskuntavaalit luovat aikanaan uudenlaisen poliittisen asetelman.
Uusi hallitus kootaan ja pääministeri valitaan vaalituloksen
mukaisesti. Laaditaan koko vaalikautta tiukasti raamittava uusi
hallitusohjelma. Vuoden 2008 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen
selonteon valmistelu lähtee liikkeelle. Näin muotoutuu uusi
päätöksentekoasetelma myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikan
näkökulmasta. Lobbaajat ovat jo liikkeellä.
LAINSÄÄDÄNTÖ MUUTTUU?
Kuluvalla hallituskaudella on valmisteltu selonteon mukaisesti erittäin laaja puolustushallintoa uudistava lainsäädäntö. Voidaan perustellusti puhua historiallisesta tarkistuksesta. Koskaan aiemmin ei ole samanaikaisesti uudistettu näin laajalti puolustushallinnon keskeisiä säädöksiä.
Laajapohjaisesta
toimikuntavalmistelusta on saatu jatkovalmisteluun asevelvollisuuslaki,
laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta ja puolustusvoimalaki. Näistä
kaksi ensimmäistä on jo saatu hallituksen esityksinä eduskunnan
käsittelyyn.
Miksi näin laaja lainsäädännön uudistus on
tarpeen? Keskeisin syy on tarve ajantasaistaa epäyhtenäinen,
vanhahtava? ja ennen Eu-aikaa laadittu lainsäädäntö. Nykyinen laki
puolustusvoimista on rakentunut 1970-luvun alkumetreillä, eikä se
eräistä tarkennuksista huolimatta vastaa enää tämän vuosituhannen
haasteisiin. Parlamentaarisuutta korostava perustuslakiuudistus
vuodelta 2000 on tuonut omat lisävaatimuksensa puolustushallintoa
koskevaan lainsäädäntöön. Myös EU-jäsenyys heijastuu lakeihimme.
Ensinnäkin
on syytä tyytyväisyydellä todeta, että puolustusvoimien tehtävät
asettuvat tulevaisuutta luotaavasti kolmeen koriin. Kansallinen
puolustus, yhteiskunnan viranomaisten ja kansainvälisen yhteisön
avustaminen sekä sotilaallinen kriisinhallinta ovat niitä tehtäviä,
joissa suorituskykyjä valmistaudutaan käyttämään. Puolustaa, tukea ja
osallistua -verbit kuvaavat puolustusvoimien tehtäviä. Samalla
lainsäädäntövalmistelussa on kiteytetty ne toimivaltuudet, jotka näiden
tehtävien toteuttamiseen tarvitaan. Myös uusi johtamis- ja
hallintojärjestelmä kirjataan säädöstasolla.
Sotilaskäskyasioiden
esittelyä täsmennetään. Tällä muutoksella kuljetaan uudistuneen
perustuslain viitoittamaan suuntaan ja vahvistetaan
puolustusministeriön ja pääesikunnan yhteistyötä. Pitkän aikavälin
puolustuksen kehitykseen liittyvät linja-asiat kuuluvat
puolustusministeriön vastuulle osana valtioneuvostoa ja hallinnonalan
strategista johtamista. Tällä tiellä olemme edenneet systemaattisin
askelin koko 2000-luvun.
Yhteiskunnan näkökulmasta
lainsäädäntöuudistusten tärkein viesti on se, että puolustusvoimat
osaaminen ja materiaali on yhteiskuntaa varten. Erityisesti
uusimuotoisten uhkien kirjo on nostanut esiin tarpeen käyttää kaikkia
verovaroin hankittavia suorituskykyjä entistä kiinteämmin yhteiskunnan
kokonaisturvallisuuden takaamiseen.
Myös asevelvollisuus
saa aiempaa selkeämmät pelisäännöt. On erittäin tärkeää, että kaikki
asevelvollisuuttaan suorittavat voivat luottaa siihen, että heitä
velvoittavat yleisesti hyväksyttävissä olevat nykyaikaiset
oikeusnormit. Asevelvollisuusasiat edellyttävät laajaa
yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Oletan, että yleinen asevellisuus
muodostaa myös uuden selonteon kulmakiven kaikesta parran pärinästä
huolimatta
MUUTOSVAUHTI KOVA JA SUUNTA SELVÄ
Lainsäädäntöprojektin ohella olemme parhaillaan toteuttamassa sodanjälkeisen historian ehkä suurinta muutosprosessia itse puolustusjärjestelmässä. Jo tehdyillä tehostamispäätöksillä toteutuva kehittäminen, hankinnat, tuottavuus, säästäminen ja alueellistaminen yhdessä muodostavat sellaisen muutosvoiman, joka pitää puolustusvoimat päätehtäväänsä nähden suorituskykyisinä 2010-luvulla.
Vuoden 2008 alkuun mennessä
puolustusvoimat virtaviivaistetaan. Johtamis- ja hallintorakennetta
kevennetään. Muutosten astuttua voimaan on kaikilla puolustushaaroilla,
myös maavoimilla, oma itsenäinen esikuntansa, joka keskittyy
puolustushaaransa johtamiseen ja kehittämiseen. Pääesikunnasta tulee
aito Pääesikunta, joka voi tehokkaasti keskittyä koko puolustusvoimiin.
Koko puolustusvoimien johtamisvalmiutta ja kykyä parannetaan
oleellisesti kehittämällä integroitua tiedustelu-, valvonta- ja
johtamisjärjestelmää (iTVJ). Järjestelmä mahdollistaa uudentasoisen
tilannetietoisuuden sekä tiedonvaihdon viranomaisten ja kansainvälisten
toimijoiden välillä kaikilla johtamisen tasoilla nykyaikaisen
verkostopuolustuksen periaatteiden mukaisesti.
Maavoimissa
päähuomio on liikkuvuuden parantamisessa ja tulivoiman tehostamisessa.
Panssaroitua ajoneuvokalustoa päivitetään ja uusitaan.
Kuljetushelikopterit ja raskas raketinheitinkalusto otetaan
operatiiviseen käyttöön. Merivoimat keskittyvät laivue 2000:n ja uuden
miinantorjuntakaluston käyttöönottoon. Ilmavoimissa päivitetään
Hornet-kalustoa ja lentäjäkoulutukselle etsitään uusia ratkaisuja.
Tällä
kaikella rakennetaan 2010-luvun puolustusvoimat, joka puolustaa koko
maata, nykyaikaistetun alueellisen puolustuksen periaattein tukeutuen
moderniin yleiseen asevelvollisuusjärjestelmään. Vieläkin lyhyemmin:
nyt rakennetaan nykyaikaisella teknologialla varustettu koko kansan
armeija.
SELONTEKO TOIMII
Vuonna 1997 käynnistetty selontekomenettely on osoittanut toimivuutensa. Nelivuotinen tarkastelurytmi antaa hyvät edellytykset puolustusvoimien johdonmukaiselle kehittämiselle. Eduskunnan päätös on pitkäjänteisen toiminnan perusta etenkin kun tai jos selonteon pitävyyden takeena on laaja poliittinen rintama yli hallitus-oppositiorajan. Tämä periaate pätee erityisesti puolustuksemme rahoituksen osalta.
Erityisen
tärkeänä pidän sitä, että eduskunta osallistuu selonteon valmisteluun
mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Puolustusvaliokunta piti
edelliskierroksella toimivana ratkaisuna parlamentaarisen
seurantaryhmän perustamista. Tätä menettelyä voi suositella myös
tulevaisuudessa. Tulevalla kierroksella tulee pyrkiä laajaan
poliittiseen yhteisymmärrykseen.
Pidän suositeltavana, että uudessa hallitusohjelmassa sovitetaan myös puolustuspolitiikan päälinjat. Tämä olisi uusi avaus.
KYSYMYKSET
Puolustusministeriö julkisti viime heinäkuussa vuoteen 2025 ulottuvan strategiansa nimellä Turvallisesti tulevaisuuteen. Strategian loppuyhteenvedossa esitetään 2010-luvun puolustuksen kaksi peruskysymystä: 1) jatkaako Suomi sotilaallisesti liittoutumattomana vai liittoutuuko se ja 2) minkä kokoisen budjettirahoituksen Suomi on valmis sijoittamaan puolustukseensa?
Yksi tapa lähestyä näitä peruskysymyksiä
on tarkastella yhtälöä, jossa muuttujina ovat puolustusratkaisun
uskottavuus, puolustusmateriaalin hinta ja puolustukselle osoitetut
budjettiresurssit. Puolustusratkaisulla tarkoitan perusvalintaamme:
puolustamme liittoutumattomana koko maata alueellisella
puolustusjärjestelmällä, jonka mahdollistaa yleinen
asevelvollisuusjärjestelmä. Järjestelmän uskottavuuden nimissä ja alati
muuttuvan turvallisuusympäristön vaatimusten mukaisesti ostamme uutta,
huikealla vauhdilla kallistuvaa puolustusmateriaalia. Joidenkin
arvioiden mukaan materiaalin hinta jopa kaksinkertaistuu seitsemässä
vuodessa. Samanaikaisesti kilpailu budjettimäärärahoista tiukentuu.
Lisäraha on kiven takana.
Edellä kuvattu yhtälö toimii vielä
tänä päivänä, mutta tuskin enää 2010-luvun loppupuolella. Ilman
muutoksia muodostuu epäyhtälö. Nykyresursseilla ja tässä
hintakehityksessä ei tulevaisuudessa ole edellytyksiä ylläpitää vuoden
2006 puolustusvoimia. Nykylinjalla jatkaminen kaikessa johtaisi
puolustusvoimien vähittäiseen näivettymiseen ja viimein umpikujaan.
Mistä
ratkaisu? Yksi vaihtoehto on se, että jatkamme pääpiirteittäin
nykyperusteilla, mutta puolustukselle hankitaan lisärahaa budjetista.
Se ei riitä. On jatkettava toiminnan tehostamista, tuottavuutta ja
kumppanuutta. Lisäksi syvennetään kansainvälistä yhteistyötä, myös
materiaalihankinnoissa. Pysyisimme kuitenkin Naton ulkopuolella. Yksi
perustelu lisärahan myöntämiseen olisi tahto säilyttää yleinen
asevelvollisuus kiinteänä osana suomalaista yhteiskuntaa ja
joukko-osastoverkosto kuta kuinkin nykyvahvuisena koko maassa. Lisäraha
olisi eräänlaista puolustusta tukevaa yhteiskuntarahaa. Avainkysymys
tässä on: riittääkö poliittinen tahto?
Toinen
ratkaisuvaihtoehto epäyhtälölle on liittoutuminen, siis Nato-jäsenyys.
Se olisi uusi linja ja edellyttäisi valtionjohdolta poliittista
päätöstä. Liittoutumattomuus tai liittoutuminen on pääasiassa aina
turvallisuuspoliittinen valinta. Kansallinen turvallisuus ratkaisee
taloudellisia seikkoja vähättelemättä. Lähden siitä, että
Nato-jäsenenäkin puolustusvoimien päätehtävä olisi Suomen
puolustaminen. Rahan säästäminen ei voi olla jäsenyyden hakuperuste.
Nato-Suomenkin olisi kasvatettava puolustusbudjettia. Pitää muistaa,
että Suomen puolustaminen on joka tapauksessa ensisijaisesti
suomalaisten vastuulla, olimme me liittoutuneita tai emme.
Rahojen
riittävyydestä puhuttaessa; on käynyt jo selväksi, että
joukko-osastojen lopettaminen ei tuo säästöjä. Sillä politiikalla ei
puolustusbudjetin ongelmia ratkaista. Mutta sen sijaan voi aiheutua
uusia ongelmia.
IHMINEN VAI TEKNOLOGIA?
Tulevaisuuteen voi katsoa myös laajemmasta resurssinäkökulmasta. Kysymys on yhtäältä inhimillisestä resurssista ja toisaalta sotaraudasta. Mikä on oikea suhde inhimillisen resurssin ja teknologian välillä? Jos emme satsaa riittävästi nykyaikaiseen teknologiaan, vaarana on se, että puolustusvoimat kykenee tulevaisuudessa vain harrastustoimintaan. Edes ydintehtäviä ei kyettäisi hoitamaan. Toisaalta jos satsaamme teknologiaan inhimillisten resurssien kustannuksella, varat eivät todennäköisesti riittäisi yleisen asevelvollisuuden ylläpitämiseen eivätkä koko maan puolustamiseen. Samalla sokea usko teknologiaan saattaisi aikaansaada järjestelmän, joka olisi hyvinkin haavoittuva.
Jatkossakin
tulee tavoitella tasapainoa ja realistista mitoitusta inhimillisten
resurssien ja teknologian välillä. Tietävät, osaavat ja motivoituneet
ihmiset ovat vahvuutemme. Maksimihyöty saavutetaan, kun tällä osaavalla
väellä on tarvitsemansa ajanmukaiset välineet sekä yksilöinä että
joukkona. Suomen periaate, jonka mukaan 1/3 puolustusmäärärahoista
käytetään hankintoihin, on osoittautunut toimivaksi. Puolustusvoimia on
kyetty uudistamaan uskottavalla tavalla.
Hyvät kuulijat,
Maaliskuussa
2007 valittava eduskunta ja hallitus saavat käsiinsä uskottavan ja
hyvin voivan puolustuksen. Kaikki hyvin - tunteeseen ei voi
tuudittautua. Puolustusvoimien kehittäminen on pitkäjänteistä työtä ja
seuraavaa vuosikymmentä on katsottava jo nyt. Edessä on ratkaisevasti
puolustuksemme perusteisiin vaikuttavia päätöksiä. Ne päätökset pitää
tehdä.
Uudet päättäjät saavat pöydälle vaativan
puolustusjärjestelmäpalapelin. Peruskysymyksiä edellä esitettyjen
liittoutumis- ja budjettikysymysten lisäksi on: Mikä on
puolustusvoimien päätehtävä? Kotimaan puolustaminen vai kansainväliset
tehtävät? Entä hyväksytäänkö yleisesti periaate, jonka mukaan
puolustusvoimia, sen osaamista ja kalustoa voidaan käyttää koko
yhteiskunnan turvallisuuden tukemisessa? Entä mikä on kansainvälisen
toiminnan volyymi tulevaisuudessa? Ollaanko nyt sopivalla tasolla,
pitääkö sitä lisätä vai vetäydytäänkö?
Vuoden 2004 selontoen
valmistelussa annettuna pulmana oli ns. maamiinakysymys. Miinoista
päätettiin luopua tavalla, jonka myös puolustusvoimien johto saattoi
hyväksyä. Huomattakoon, että maaminojen korvaamiseen sovittiin 200
miljoonan euron lisärahoitus siis kopsakka siivu kehysten päälle. Raha
löytyi, kun asia oli tärkeä. Toivon, että samanlaista vastuullista
realismia löytyy hallituspöydissä 2010-luvun isänmaan puolustuksesta
päätettäessä.