Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, puhe suomen puolustus- ja ilmailuteollisuusyhdistys ry:n 10-vuotisseminaarissa

Onnittelen Suomen Puolustus- ja ilmailuteollisuus ry:tä kymmenvuotisesta taipaleesta.

Suomella on pienenä maana suhteellisen vähän resursseja tuottaa juuri sellaista laaja-alaista osaamista, jossa yhdistyksellänne on keskeinen tehtävä. Myös sodankäynti ja puolustus on siirtynyt muutamassa vuosikymmenessä maatalousyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan.

Suomi on joutunut tässä muutoksessa uudistamaan sekä strategista ajatteluaan että puolustuksensa välineitä. Yhdistyksellänne on ollut ja on tärkeä rooli puolustusvoimiemme ”tietoyhteiskunnallistumisessa”. Onkin syytä kiittää teitä kuluneina vuosina antamastanne panoksesta sekä toivottaa teille menestystä tulevaisuudessa.

***

Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen kymmenen vuotta. Tänä lyhyenä aikana saadun kokemuksen pohjalta on mahdollista arvioida unionin tulevaisuutta ja kehittämishaasteita. Euroopan unionin laajentumista voidaan tarkastella sekä uusien jäsenten hankkimisen että uusien tehtävien kannalta.

Suomen, Ruotsin ja Itävallan liittymisen jälkeen unioniin on tullut lukuisia uusia jäsenmaita, viimeksi viime vuonna. Eikä mikään viittaa siihen, että laajentuminen olisi pysähtymässä.

Suomen EU-puheenjohtajakauden suuria kysymyksiä syksyllä 2006 on Turkin jäsenyys, varsinkin kun asiasta ainakin vielä tällä hetkellä vallitsee erilaisia näkemyksiä eri puolilla Eurooppaa. On jopa kysytty, onko Turkki ylipäänsä valmis jäsenyyteen. Viime vuosien kokemukset ovat osoittaneet, että EU-jäsenyys jo tavoitteena vaikuttaa myönteisesti maihin, jotka ovat vasta aloittamassa jäsenyyspyrkimyksiään. Turkki on tästä hyvä esimerkki.

Laajentumisen ohella Euroopan unionin on viimeisten kymmenen vuoden aikana omaksunut uusia tehtäviä ja toimintoja. Erityisen merkittävää ja näyttävää on ollut viime vuosien panostus unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, siis kriisinhallintaan. EU on myös turvallisuusyhteisö. Suomi on ollut tässä kehitystyössä aktiivisesti mukana. Toinen tärkeä asia on uusi perussopimus, perustuslaki, jonka käsittely on jäsenmaissa pahasti kesken. Useat maat järjestävät sen hyväksymisestä kansanäänestyksen, joiden lopputulos ei ole nykyisten mielipidetutkimusten valossa ollenkaan selvä. Kansalaisille on selitettävä, mitä uusi perustuslaki tarkoittaa, mitä hyötyä siitä on eurooppalaisille, kuten suomalaisille ja miten se tekee unionin tehokkaamman toiminnan mahdolliseksi. Kansalaisten tuki EU:n kehittämiselle on välttämätöntä. Nyt luottamusvaje on silmiinpistävää. Teoilla sekin korjaantuu.

Unioni on aikaisempaa paremmin määritellyt toimintakyvylleen maailmanlaajuiset tavoitteet. Tästä on osoituksena unionin niin sanottu turvallisuusstrategia, viralliselta nimeltään "Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa". Nimi kuvaa hyvin Euroopan unionin tavoitteita ja menettelytapoja.

Perussopimukseen sisältyy monia artikloja, jotka parantavat unionin toimintamahdollisuuksia turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Euroopan puolustusviraston perustamisella vahvistetaan yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja tehostetaan sotilaallisten voimavarojen kehittämistä. Puolustusviraston toiminta on jo käynnistynyt. Suomen kannalta tärkeää on puolustusministeriön kaupallisen neuvoksen Arto Kosken nimitys viraston apulaisosastopäälliköksi. Hän aloittaa työnsä Brysselissä tänään. Viraston avulla aikaisemmin hajallaan ollut materiaaliyhteistyö saadaan kootuksi yhteisiin puitteisiin, mistä uskoakseni on hyötyä myös Suomelle ja sen teollisuudelle.

Unionin kriisinhallintatoiminta on edennyt ripeästi. EU on ehtinyt hankkia jo runsaasti kokemusta erityyppisistä kriisinhallintaoperaatioista. Makedoniassa toteutettu Concordia ja Bosniassa parhaillaan käynnissä oleva ALTHEA nojautuivat paljolti Naton voimavaroihin, kun taas Kongossa toteutettu Artemis-operaatio oli autonominen. EU on lisäksi toteuttanut siviilikriisinhallintaoperaatioita Bosniassa (EUPM) ja Georgiassa (Themis). Tulevaisuuden kriisinhallintatarpeita silmällä pitäen on EU myös päättänyt kehittää nopean toiminnan kykyään perustamalla ns. taisteluosastot.

Hyvät kuulijat!

Unionin siviilikriisinhallintaa on kehitetty rinnan sotilaallisen yhteistyön kanssa, niin kuin pitääkin. Kriisinhallinta on kokonaisuus. Siviilikriisinhallintaa on erityinen syy lyhyesti käsitellä Kaakkois-Aasian äskettäisen luonnonkatastrofin opetusten valossa. Kannattaa selvittää, tarvitaanko perinteisen katastrofiavun rinnalla myös siviilikriisinhallinnan elementtejä. EU:ssa onkin ryhdytty keskustelemaan aikaisemmin jo esillä olleesta nopean toiminnan siviilikriisinhallintajoukkojen perustamisesta. Perussopimukseen sisältyvä solidaarisuuslauseke, joka on jo voimassa ja sitoo meitä, kattaa myös tällaiset tilanteet unionin jäsenmaiden alueella. EU-maiden välisessä yhteistyössä on parantamisen varaa.



Myös Suomessa on syytä keskustella siitä, millä tavoin valmiuttamme Kaakkois-Aasian katastrofin kaltaisten suuronnettomuuksien varalta voitaisiin parantaa. Puolustushallinto on valmis antamaan kaikkea mahdollista apua myös äkillisesti puhkeavissa siviilielämän kriiseissä ja yllättävissä onnettomuuksissa. Puolustusvoimilla on ollut ja on merkittävästi sellaista erityisosaamista, materiaalia ja kalustoa mm. pelastustoimissa, jotka saadaan tarvittaessa nopeasti käyttöön. Puolustusvoimien johtamis- ja viestijärjestelmät soveltuvat hyvin suuronnettomuuksien jälkiselvittelyyn. Presidentti Martti Ahtisaaren johtama lautakunta tekee kattavan ja puolueettoman arvion siitä, millä tavoin Kaakkois-Aasian kaltaisiin luonnonkatastrofeihin ja yleensä ennalta arvaamattomiin kriiseihin voidaan nykyistä paremmin varautua. Siinä varautumisessa tarvitaan ennakkoluulottomasti kaikkien niiden viranomaisten yhteistyötä, joilla on konkreettista annettavaa niihin tilanteisiin. Puolustushallinnolla on.

* * *

Euroopan Unionin taisteluosastojen perustaminen ja Suomen osallistuminen niihin aiheuttaa jatkuvasti paljon keskustelua. Se on hyvä asia, sillä se mahdollistaa kansalaisten tiedonsaannin tässä asiassa ja kansan tuen kullekin hankkeelle. Keskustelun kuluessa on valitettavasti noussut pintaan välillä myös mustavalkoisia ja vääriäkin väitteitä. Taisteluosastojen perustaminen on jatkoa unionin jo vuosia tekemälle kriisinhallintatyölle. Suurin ero aiempaan on nopeampi lähtövalmius ja operaatioita edeltävä perusteellinen harjoittelu. Taisteluosastoja käytetään vain sellaisiin kriisinhallintatehtäviin, jotka sisältyvät nykyiseen unionisopimukseen ja tulevaan perussopimukseen. Niitä ei lähetetä käymään sotaa.

Taisteluosastot on suuri haaste unionille. Unionilla on jo tämän vuoden alusta alkaen oltava alustava toimintavalmius, käytännössä yksi taisteluosasto valmiusvuorossa. Varsinaisen toimintavalmiuden on määrä toteutua vuoden 2007 alusta lähtien, eli heti Suomen puheenjohtajuuskauden päätyttyä ja suomalaisethan ovat mukana heti ensimmäisessä valmiusvuorossa. Koska osastojen tarkoitus on YK:n toiminnan tukeminen, on EU:n ja YK:n välisen yhteistyön kehittäminen on yksi suurista haasteista tulevina vuosina. Taisteluosastojen toimintamahdollisuuksia tulee myös tarkastella sotilaallista kriisinhallintaa laajemmin. Jatkossa EU-taisteluosastojen valmiutta ja kykyjä voitaisiin tarvittaessa käyttää myös muiden, kuten esimerkiksi siviilikriisinhallinnan toimijoiden tukena kriisialueilla.

Voimavaratyöhön haettiin perustuslakineuvotteluissa puhtia myös tekemällä mahdolliseksi ns. pysyvä rakenneyhteistyö. Sekä puolustusvirasto että taisteluosastot sisältyvät uuteen perustuslakiin. Niiden toimeenpanoa pidettiin kuitenkin niin kiireellisenä, että niistä toteuttamisesta tehtiin päätökset jo erikseen. Nämä esimerkit osoittavat, että unionissa pyritään vastaamaan uusiin haasteisiin.

EU:n ja Venäjän välisten suhteiden ongelmista keskusteltiin paljon viime vuonna. Toki vaikeuksia on ollut, mutta niitä ei ole syytä liioitella. On kiistatonta, että EU ja Venäjä tarvitsevat toisiaan, olipa kyse politiikasta, turvallisuudesta, taloudesta tai energiasta.. Suomen edellisellä puheenjohtajakaudella vuonna 1999 luotiin ns. pohjoisen ulottuvuuden politiikka. Nyt meidän tulisi pohtia, millä tavoin voisimme vuonna 2006 antaa rakentavan panoksemme EU:n ja Venäjän väliselle yhteistyölle.

Yhtälailla tärkeää on huolehtia EU:n ja Yhdysvaltain välisistä suhteista. On selvää, että EU:n puolustuspolitiikkaa ei rakenneta irrallaan transatlanttisesta yhteydestä, onhan Yhdysvallat Naton kautta kiinteästi mukana Euroopan turvallisuuden ylläpitämisessä. EU:n puolustusulottuvuuden kehittämisen perusperiaate on, ettei Naton kanssa luoda päällekkäisiä rakenteita. EU ja Nato seisovatkin tänään rinnakkain kriisinhallintaoperaatioissa Bosnia-Herzegovinassa ja Kosovossa. EU:n taisteluosastokonseptin kehittyessä tällaisen yhteistyön merkitys kasvaa entisestään.

Arvoisa juhlayleisö!

Unionin haasteista suurin on se, että se pystyy muuttamaan ylevät periaatteet ja lennokkaat suunnitelmat toimiviksi käytännöiksi, sortumatta suurbyrokratiaan. Toivon, että Suomen puheenjohtajuuskauden aikana vahvistetaan unionin käytössä olevia välineitä, joilla uusiin haasteisiin vastataan ja joilla unionista tehdään varteenotettava tekijä maailman ongelmien ratkaisemisessa, hätätilanteiden hallinnassa sekä omien kansalaistensa tuen saamisessa.

Palaa otsikoihin