Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, puhe ”Suomalaisen asevelvollisuuden kansalliset ja kansainväliset ”reunaehdot”- tutkimuksen julkistamistilaisuudessa, Pääesikunnan Keskuspaviljonki

Arvoisat kuulijat, Hyvät Naiset ja Herrat, Olemme eläneet voimakasta turvallisuusympäristön muutoksen aikaa.

Muutos on ollut Suomelle edullinen erityisesti lähialueillamme. Alueellinen vakaus on lisääntynyt niin EU:n kuin Naton laajentumisen myötä. Suursodan vaara näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa on vähäinen ja sotilaallinen konflikti lähialueilla epätodennäköinen. Toisaalta uhkakuvien globalisoituminen on lisännyt epävarmuutta, vähentänyt ennakoitavuutta sekä lisännyt yhteiskunnan haavoittuvuutta. Historia opettaa sen, että odottamattomiakin tapahtuu ja että myös pahin voi toteutua silloin, kun sitä vähiten odottaa.

Asevoimien käytön muutokseen liittyvässä keskustelussa vilahtelevat termit ”informaatiosodankäynti”, ”huipputeknologian käytön lisääntyminen”, ”laaja turvallisuuskäsite” sekä myös siviili- ja sotilasturvallisuuden rajankäynnin vaikeutuminen aiheuttavat haasteita valtioiden perinteisille puolustusratkaisuille, ml. yleiselle asevelvollisuudelle. Euroopassa yleisestä asevelvollisuudesta on luovuttu tai ollaan luopumassa, mutta Suomessa sellaisia aikeita ei ole pöydällä eikä pöydän alla.

Yleisen asevelvollisuuden tulevaisuudennäkymien osalta elämme haasteellista aikaa. Nämä haasteet ja myös mahdollisuudet liittyvät mm. kansallisvaltioiden aseman muutokseen yhdentyvässä maailmassa, kansallisen identiteetin kehitykseen, turvallisuusympäristön muutokseen, liittoutumiskysymykseen, sotakaluston teknistymiseen ja asevoimien tehtävien kehittymiseen,

toiminnan kansainvälistymiseen sekä asevelvollisuuden asemaan Euroopassa. Hyvinvointiyhteiskunnan murros ja kansallisvaltiota kohtaavat haasteet vaikuttavat myös maanpuolustustahdon ja yleisen asevelvollisuuden sisältöihin.

Globalisaatio ja Euroopan unionin jäsenyys ovat muokkaamassa kansallista identiteettiämme. Suomalaisten kansallinen identiteetti on edelleen hyvin vahva, mutta esimerkiksi nuorille tehdyissä asennetutkimuksissa on havaittavissa eurooppalaisiin ja osin myös globaaleihin arvoihin perustuvan identiteetin vahvistumista. Lähihistorian itsenäisyystaistelujen kansallista identiteettiä vahvistava vaikutus on samalla osittain siirtymässä historian oppikirjoihin kunniakkaana kansallisena perinteenä. Enää yhä harvemmalla on omassa lähipiirissään sotia kokenutta sukupolvea. Viimeinen iltahuuto koskettaa yhä useampia sotiemme veteraaneja vielä jonkin aikaa. Uskon tämän perinteen kantavan vielä pitkään meidän jälkeemme.

Perinteisen, yhtenäisen arvomaailman rinnalla yhteiskunnassa on lisääntymässä myös arvojen individualistinen määrittely. Arvojen määrittelyyn vaikuttaa paljolti se, mihin viiteryhmään yksilö kokee ensi sijassa kuuluvansa; ryhmään, kuntaan, maakuntaan, valtioon, Eurooppaan tai globaaliin maailmanyhteisöön. Omassa ajassamme harvinaista ei ole sekään, että ensisijainen arvoyhteisö, johon ihminen kiinnittyy, saattaa olla kansainvälinen liikeyritys - työnantaja.

Vieraan valtion hyökkäysuhka on perinteisesti ollut voimakkaasti kansakunnan yhtenäisyyttä vahvistava tekijä. 2000-luvun maailmassa konventionaalisen sodan uhan lisäksi on noussut useita uusia uhkia, joihin vastaamisessa sotilaallinen voima ei välttämättä ole ainoa keino,

jos se on ylipäätään mikään käyttökelpoinen keino noita uhkakuvia vastaan. Näiden harmaalle alueelle sijoittuvien uhkien monimuotoisuus ja epämääräisyys jättää enemmän tilaa yksilön omalle ”riskianalyysille” ja odotuksille valtioon turvallisuuden tuottajana.

Yleisen asevelvollisuuden on katsottu ylläpitävän vahvaa maanpuolustustahtoa. Sillä on ollut merkittävä vaikutus yhteiskunnassa tasa-arvon ja integraation vahvistamisessa. Kun on selvitetty niitä tekijöitä, mitkä ovat vuosikymmenten varrella sodissa ja konflikteissa suorituskykyisten joukkojen menestyksen takana, yksi tekijä nousee poikkeuksetta pintaan. Kyseessä on ns. pienryhmäkoheesio – taistelevan joukon yhteishenki, tai kokemus yhteenkuuluvuudesta. Tämän olemme tiivistäneet lentävään sanontaan: Kaveria ei jätetä.

Jos ja kun yleisen asevelvollisuuden suorittaminen tuottaa nuorille miehille ja naisille tämän asenteen ja kokemuksen, puolustusvoimat siirtävät ja myös kerryttävät yhteiskuntaan arvokasta pääomaa – sosiaalista pääomaa.

Yleinen asevelvollisuus on vahvistanut puolustusvoimien institutionaalista asemaa yhteiskunnassa. Vaikka kansainväliset paineet ja osin myös kansallinen kehitys haastavat sen sosiaalista lujuutta, on Suomessa kuitenkin erityinen mahdollisuus tehdä sellaisia ammattilaistamisratkaisuja, joissa kansalliset innovaatiot ovat vahvemmin käytössä kuin muualta kopioidut mallit. Ammattiarmeijaan siirtyminen Suomessa ei ole näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa tavoiteltava päämäärä. Sehän merkitsisi Suomen puolustusratkaisun perusteellista uudelleenarviointia. Yleinen asevelvollisuus on niin sanottu kulmakivi puolustuksemme kokonaisuudessa. Niin olemme aivan vast’ikään päättäneet yksituumaisesti eduskunnassa.

Arvoisat kuulijat,

Käsitykseni on, että yleinen asevelvollisuus tulee totisesti haastetuksi niin ulkoisten paineiden kuin sisäisten tekijöiden seurauksena. Siinä keskustelussa tarvitaan nykyaikaisia argumentteja ja myös kannustavia tekoja yleisen asevelvollisuuden puolesta, jos ja kun koetaan, että sitä täytyy ja kannattaa myös tässä ajassa puolustaa. Arvioni on, että tällainen argumentointi puree laajasti vain sillä ehdolla, että puolustusvoimien päätehtävänä pysyy kiistattomasti oman maan puolustaminen. Mitä etäämmiksi puolustusvoimien tehtävien koetaan tai pelätään suuntautuvan, sitä heiveröisemmäksi saattaa käydä yleisen asevelvollisuuden kannatus kansan keskuudessa – ja päinvastoin. Lisäksi joutuu pohtimaan, olisiko siviilikriisinhallinnan taitojen nykyistä laajempi huomioon ottaminen varusmieskoulutuksessa mahdollista ja toivottavaa. Paineet ja tarpeet siviilikriisinhallinnan radikaaliinkin vahvistamiseen joka tapauksessa korostuvat.

Yhteiskuntatieteiden tohtorit Kari Laitinen ja Arto Nokkala ovat tutkineet yleisen asevelvollisuuden merkitystä suomalaisen identiteetin rakentajana sekä niitä kansallisia ja kansainvälisiä haasteita, joita yleinen asevelvollisuus voi tulevaisuudessakin kohdata. Tutkimuksissa on pohdittu yksilön, kansakunnan ja valtion suhdetta asevelvollisuudesta käsin nähtynä.

Hyvät tohtorikollegat,

Areena on teidän.

Palaa otsikoihin