Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, puhe Crisis Management Initiative ry:n kevätkokousseminaarissa, Andorra auditorio, Helsinki

Euroopan kriisinhallintakyky - tulevaisuuden näkymät ja Suomen strategia Hyvät kuulijat, Kansainvälisessä järjestelmässä on viime vuosien aikana tapahtunut syvä ja nopea muutos.

Se kysyy myös monimuotoisempaa ja vaativampaa kriisinhallintakykyä. Tarvitaan entistä suurempaa joustavuutta, reagointinopeutta ja jatkuvaa sopeutumista muuttuvaan turvallisuustilanteeseen. Tarve yhteistoimintakyvyn ja uusien joukkotyyppien kehittämiseen kasvaa, mikä merkitsee kasvavaa panostamista korkeaan teknologiaan, laatuun ja erikoisosaamisalueiden hallitsemiseen. Erikoistumisen ohella kriisinhallintakyvyn parantaminen edellyttää tiiviistä monikansallista yhteistyötä ja nopeaa toimintakykyä.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme muuttuminen edellyttää Suomelta uusien toimintamuotojen omaksumista myös kansainvälisesti. Suomenkin puolustukseen vaikuttaa se, että Euroopan maiden puolustusratkaisut perustuvat tiivistyvään monikansalliseen yhteistyöhön, lisääntyvään ammattimaisuuteen, pieneneviin joukkomääriin ja moderniin sotateknologiaan. Euroopassa painopiste on siirtymässä kansallisesta puolustuksesta kansainvälisen kriisinhallinnan suuntaan.

Suomi osallistuu täysipainoisesti EU:n voimavaratyön kehittämiseen ja toteutukseen sekä uusien nykyistä suorituskykyisempien joukkojen luomiseen. Suomen kansainvälistä kriisinhallintakykyä kehitetään EU:n joukkotarpeiden mukaisesti ottaen huomioon erityisesti unionin uusi yleistavoite 2010 ja sen pohjalta laadittavat joukkoja koskevat vaatimukset. Kriisinhallintakyvyn kehittämisessä hyödynnetään tehokkaasti Naton rauhankumppanuutta. Tavoitteena on entistä suorituskykyisempi kriisinhallintajoukko käytettäväksi YK:n, EU:n tai Naton toimeenpanemiin kriisinhallintaoperaatioihin.

Hyvät kuulijat,

EU:n kriisinhallintatehtävät kattavat niin sanotut Petersbergin tehtävät, eli humanitaariset ja pelastustehtävät, rauhanturvaamisen sekä taistelujoukkojen tehtävät kriisinhallinnassa, rauhanpalauttaminen mukaan lukien. Näihin tehtäviin on lisätty EU:n turvallisuusstrategian mukaisesti myös yhteiset toimet aseidenriisunnan alalla, neuvonta ja tuki sotilasasioissa sekä tuen antaminen kolmansille maille terrorismin vastaisessa taistelussa. Kyse on ollut ennen kaikkea Petersbergin tehtävien tarkentamisesta ja täydentämisestä. EU:lle ei olla myöntämässä uusia "sotaisempia" tehtäviä, vaan uudet tehtävät sijoittuvat skaalan pehmeämpään päähän.

Minkä tyyppisissä operaatioissa näitä tehtäviä voitaisiin sitten käytännössä toteuttaa? Skenaarioiden ääripäinä ovat edelleen yhtäältä taistelevien osapuolten erottaminen voimakeinoin ja toisaalta sotilaallisten voimavarojen käyttö humanitaarisen avustusoperaation tukena. Ensin mainitulla tarkoitetaan esimerkiksi EU:n kesällä 2003 Kongon Demokraattisessa tasavallassa toteuttaman operaatio Artemiksen tapaista operaatiota, kun taas jälkimmäinen voisi tulla kysymykseen esimerkiksi Aasian luonnonkatastrofin tyylisessä tapauksessa.

Kolmas mahdollinen operaatiotyyppi on parhaillaan Bosniassa ja Hertsegovinassa käynnissä olevan Althean tapainen vakauttamiseen ja yhteiskunnan jälleenrakentamiseen pyrkivä operaatio, johon voi rauhanturvaamisen ohella liittyä myös koulutustoimintaa tai avustamista puolustusreformissa. Se työ, jota YK, Nato ja EU Balkanilla tänään tekevät osoittaa, että sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan välinen raja-aita on madaltunut ja että rauhanturvaajamme joutuvat uusissa operaatioissa mitä moninaisimpiin tehtäviin. Sen he monitaitoisina ammattilaisina osaavat.

Hyvät kuulijat,

Voimavaratyö on parasta aikaa käynnissä EU:ssa myös siviilikriisinhallinnan puolella. Suomi korostaa EU:n kriisinhallinnan kokonaisvaltaisuutta. Sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan voimavaratyössä käytettävien skenaarioiden ja muiden suunnitteluperusteiden tulee olla yhteensopivia ja toisiaan tukevia.

Siviili-sotilaskoordinaation parantaminen on EU:n suurimpia haasteita kriisinhallinnassa. Bosnia-Hertsegovinasta saatavat kokemukset ovat tässä mielessä tärkeitä. Joulukuussa 2004 käynnistyneen sotilasoperaatio Althean lisäksi alueella toimii muun muassa EU:n poliisimissio (EUPM), EU:n tarkkailuvaltuuskunta (EUMM), EU:n erityisedustaja (EUSR) sekä komission delegaatio.

Siviili-sotilaskoordinaation parantamisessa kevään 2005 aikana toimintansa aloittava EU:n sotilasesikunnan siviili-sotilassolu on tärkeä askel. Suomi pyrkii osaltaan huolehtimaan siitä, että uusi siviili-sotilassolu lunastaa myös käytännössä odotukset sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan tehokkaasta suunnittelusta ja koordinaatiosta.

EU:n tavoitteena tulee olla kokonaisvaltainen lähestymistapa kriisinhallintaan koordinoimalla tehokkaasti kaikkia unionin käytettävissä olevia välineitä, mukaan lukien myös poliittiset ja taloudelliset toimet sekä kehitysyhteistyö. Siksi on tärkeää, että EU parantaa huomattavasti toimintojensa koordinointia Balkanilla. Tässä Suomella voisi syksyn 2006 puheenjohtajamaana olla erityisen keskeinen rooli.

Hyvät kuulijat,

Yleistavoite 2010:n keskeinen elementti on kyky käyttää sotilaallisesti omavaraisia, nopeasti toimintavalmiuteen saatettavia joukkoja kriisien torjuntaan. Näitä joukkoja voitaisiin käyttää joko erillisinä joukkoina tai osana laajempaa, vaiheittain jatkuvaa operaatiota. Tavoitteena on erityisesti YK:n tukeminen, esimerkiksi YK-operaatioiden alkuvaiheessa tai tilanteessa, jossa kriisin eskaloituminen vaatii alkuperäisten YK-järjestelyjen muuttamista. Joukkojen muodostaminen toteutetaan ns. EU:n taisteluosastokonseptin pohjalta. Taisteluosastolla tarkoitetaan tietyin tukijoukoin vahvennettua pataljoonaa, joka rajallisen ajan pystyy itsenäiseen toimintaan ilman ylemmän johtoportaan tukea.

Taisteluosastojen keskeisenä elementtinä on monikansallisuus. EU:n taisteluosastoyhteistyö onkin selkeä askel poliittisen tason sitoumuksista konkreettisempaan yhteistyöhön EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä. Osallistuminen taisteluosastojen muodostamiseen on vapaaehtoista, mutta unionin taisteluosastokonsepti on jo nyt noussut keskeiseksi tekijäksi eurooppalaisten kriisinhallintavoimavarojen kehittämisessä.

Olemme tyytyväisiä siihen, että lähes kaikki EU:n jäsenvaltiot, ESDP-varauman omaavaa Tanskaa lukuun ottamatta, ovat ilmoittaneet aikovansa osallistua taisteluosastojen perustamiseen. Samoin on myönteistä, että eräät EU:n ulkopuoliset maat, erityisesti Norja, ovat tulleet mukaan taisteluosastoyhteistyöhön.

Hyvät kuulijat,

EU:n taisteluosastokonsepti tuo uuden työkalun myös Suomen kriisinhallintatyökalupakkiin. Konsepti tarjoaa kauas katsovan järjestelyn, jonka avulla meillä on mahdollisuus johdonmukaisesti ylläpitää ja kehittää kansainvälisiä joukkojamme. Jatkossa me tiedämme jo hyvissä ajoin milloin ja kenen kanssa joukkomme tulee olla toimintavalmiina. Tämä luo vankan pohjan muun muassa henkilöstön rekrytoinnille ja kouluttamiselle. Suunnitteluedellytyksemme paranevat ja näkemykseni mukaan monikansallinen yhteistyö tehostuu.

Nopeaan toimintaan osallistuvien joukkojen luomisessa korostuu etenkin henkilöstön sitoumusjärjestelyjen kehittäminen, joukkojen käyttöön varatun materiaalin täydentäminen vastaamaan muuttuneita olosuhteita sekä koulutus- ja harjoitustoiminnan lisätarve. Suomen valmiuksia osallistua kansainväliseen operaatiosuunnitteluun esikuntatasolla parannetaan. Aktiivisella osallistumisella operaation suunnitteluun jo sen alkuvaiheissa voimme varmistaa, että käytettävissämme on kaikki tarvittava tieto toimintaolosuhteista, operaatioalueesta sekä mahdollisista uhkista ja riskeistä.

Vierailin viime viikolla kahdessa suomalaisessa rauhanturvaoperaatiossa Balkanilla. Sekä Tuzlassa Bosniassa että Lipljanissa Kosovossa monien suomalaisten rauhanturvaajien kanssa. Oli ilo huomata heidän luja palvelumotivaationsa. He tunsivat tekevänsä aidosti työtä kansainvälisen vakauden mutta myös yksittäisten ihmisten jokapäiväisen turvallisuuden hyväksi. Kaikki tapaamani suomalaiset, niin upseerit kuin rivimiehetkin, kertoivat olevansa erittäin tyytyväisiä palvelusuhteittensa ehtoihin. Tyytyväisyys näkyy myös siinä, että meillä ei ole yhdessäkään operaatiossa ollut ongelmia henkilöstön värväämisessä.

Hyvät kuulijat,

Jatkossa Suomen on pidempikestoisten operaatioiden lisäksi varauduttava EU:n taisteluosasto-operaatioon vuoden 2007 ensimmäisellä vuosipuoliskolla, jolloin Saksan johtama taisteluosasto on valmiusvuorossa. Ruotsin johtama taisteluosasto on valmiusvuorossa vuoden 2008 ensimmäisellä vuosipuoliskolla.

Osallistumalla EU:n taisteluosastoihin Suomi tukee YK:ta siltä puuttuvan nopean toiminnan kyvyn osalta. Jatkossa Suomen osallistumista ja kontribuutiota YK-johtoisissa operaatioissa onkin syytä tarkastella ja kehittää innovatiivisesti. On pyrittävä kehittämään osallistumismuotoja, jotka kustannustehokkaimmin tukevat YK:n tavoitteita. Pienen sotilasjoukko-osallistumisen sijaan Suomi voisi osallistua esimerkiksi laajemmin rauhanturvaajien koulutusjärjestelyihin.

Tämä asia nousi keskeisesti esiin keskustellessani viime viikolla Balkanin vierailuni aikana Bosnia-Hertsegovinan ja Makedonian puolustusministerien kanssa. Suomi on mukana yhteispohjoismaisessa Balkanille suunnatussa Region-to-Region –aloitteessa.

Olemme tämän aloitteen mukaisesti valmiita osallistumaan kaikille Balkanin maille suunnatun rauhanturvaajakoulutuksen järjestämiseen alueella sekä kutsumaan alueen maiden upseereja lyhytaikaisempaan koulutukseen Suomeen. Molemmat maat olivat erittäin kiinnostuneita tällaisesta yhteistyöstä. Serbia-Montenegro ja Albania ovat jo aikaisemmin kertoneet halukkuudestaan olla mukana.

Hyvät kuulijat,

Yhteenvetona tiivistän suomalaisen rauhanturvaamis- ja kriisinhallintatoiminnan näkymät neljään kohtaan. Ensinnäkin on huomattava, että suomalaisten osallistuminen eri operaatioihin muodostaa Suezin kriisistä vuonna 1956 alkaneen jatkumon. Rauhanturvaoperaatiot ovat Suomen puolustusvoimille ainutlaatuinen tapa hankkia osaamista, jota on mahdollista hyödyntää kansallisen puolustuskykymme rakentamisessa.

Toiseksi on muistettava, että myös rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan muodot muuttuvat ja kehittyvät. Nykyisissä operaatioissa yhdistyvät aikaisempaa tiiviimmin sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan elementit. Sotilaamme tekevät tänään eri operaatioissa runsaasti siviilikriisinhallintaa, jopa kehitysapuyhteistyötä. Juuri tässä on suomalaisen konseptin paljon tunnustusta saanut vahvuus. Jotta tällainen kaikkia hyödyttävä toiminta voi jatkua myös tulevaisuudessa, tulee yhteistyön puolustushallinnon, ulkoasiainhallinnon ja sisäasiainhallinnon välillä olla saumatonta.

Kolmanneksi kiinnitän huomiota EU:n tulevaan rooliin kriisinhallinnassa. Balkanilla saatoin hyvin huomata, että nykyinen tilanne on ongelmallinen. EU on mukana alueen kehityksessä monin eri tavoin ja järjestelyin, mutta sen oman toiminnan koordinointi on usein puutteellista. Tähän puoleen tulisikin esimerkiksi taisteluosastojen kehittämisen yhteydessä kiinnittää erityistä huomiota.

Neljäntenä seikkana mainitsen kansallisten innovaatioiden hyväksikäytön tulevissa operaatioissa. Tällä alueella Suomi on toiminut edelläkävijänä, mistä esimerkkinä voidaan nostaa esiin presidentti Ahtisaaren toiminta operaatioiden tietojärjestelmien kehittämiseksi. Balkanin operaatioissa suomalaisten käyttämät johtamis- ja hallintojärjestelmät kiinnostavat monia muita maita. Meidän tulisi myös jatkossa panostaa Suomen kansallisten vahvuuksien luovaan hyväksikäyttöön.

Arvoisat kevätkokousseminaarin osanottajat!

CMI on tehnyt viime vuosina arvokasta työtä, joka on osaltaan hyödyttänyt niin suomalaista yhteiskuntaa kuin koko kansainvälistä yhteisöäkin. Toivotan tälle työlle menestystä myös tulevaisuudessa.

Palaa otsikoihin