Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, tervehdys maanpuolustuskurssi 171:n avajaisissa Säätytalolla

Arvoisa puolustusvoimain komentaja, Hyvät valtakunnallisen maanpuolustuskurssi 171:n osanottajat, Kunnioitetut kummikurssin edustajat, Hyvät Naiset ja Miehet! Yhä useammat Euroopan maat ovat luopumassa yleisestä asevelvollisuudesta tai ainakin asepalveluksen suorittamisvelvollisuudesta.

Kehitys kulkee kohti ammattimaisempia joukkoja ja armeijoita. Uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon lähtökohdiksi, lähes kiveen hakatuiksi teeseiksi, eduskunta päätti v. 2001 yleisen asevelvollisuuden ja koko maan kattavan alueellisen puolustusjärjestelmän.

Miksi Suomi on päätynyt yleiseen asevelvollisuuteen, vaikka kehitys muualla on vinhasti päinvastainen? Vastaan otsikonomaisesti.

Ensinnäkin suomalainen järjestelmä on kustannustehokas. Muutaman miljoonan asukkaan ja pinta-alaltaan suhteellisen suurella maalla ei ole varaa koko maan puolustamisesta vastaavaan ammattiarmeijaan. Riittävät joukot on mahdollista tuottaa vain yleisen asevelvollisuusjärjestelmän kautta. Yleisellä asevelvollisuudella ja alueellisella puolustusjärjestelmällä on keskinäinen kohtalonyhteys.

Toiseksi Suomessa kutsutaan yli 80 prosenttia kustakin ikäluokasta asepalvelukseen. Millään muulla Euroopan valtiolla ei ole tällaista lähtökohtaa. Tämän avulla asevoimamme saavat käyttöönsä yhteiskunnan parhaat kyvyt koulutettaviksi vaativiinkin maanpuolustuksen tehtäviin. Suomalainen sota- ja puolustustaito nojautuu luovaan ajatteluun, jota löytyy reserviläisistä. Suomalaisten selviytymiskyky perustuu itsenäisesti ajattelevien ja taitojaan käytännönläheisesti soveltavien sotilaiden peräänantamattomuuteen. Sellaisilla joukoilla on pärjätty. Referenssi on hyvä.

Kolmanneksi kansainväliset rauhanturvaamisoperaatiot ovat osoittaneet vuosi vuoden jälkeen, että reserviläistemme sotilaallinen suorituskyky kestää kansainvälisen vertailun. Siinä missä palkka-armeijoiden ammattisotilaille järjestetään erillistä masennuksen torjuntaan suunnattua tukikohtaviihdykettä samaan aikaan, kun rakennusliike rakentaa tukikohtaa, rakentavat suomalaiset joukot asemassa pääosin itse. Leirimme nousevat nopeasti, ja niiden valmistuttua joukoillamme on sotilaallisen turvallisuuden varmistamisen lisäksi kykyä ja oikeaa luonteenlaatua osallistua paikallisten ihmisten elämän parantamiseen. Sormi ei jää suuhun.

Suomalaisten rauhanturvaajien arvostus perustuu suomalaiseen rauhanturvaamistoiminnan ammattitaitoon. Reservistä kootut rauhanturvaamisjoukkomme osaavat yhdistää siviili- ja sotilasosaamisen tavalla, joka tuottaa lisäarvoa.

Tämä sinivalkoinen rauhanturvaamistyö on olennainen osa suomalaista turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, joka vahvistaa osaltaan sekä puolustuksemme uskottavuutta että kansallista asemaamme.

Neljänneksi korostan asevelvollisuuden sosiaalista merkitystä yhteiskunnassamme. Se kerryttää sosiaalista pääomaa. Kaikki suomalaiset varusmiehet aloittavat palveluksensa sosiaalisesta taustastaan riippumatta samalta viivalta - yhdessä toimien ja asuen. Ei ole erityismaksuluokkia eikä VIP-tupia. Yleinen asevelvollisuus osaltaan on taannut sen, että ymmärrämme toinen toisiamme ja että meillä ei ole jyrkkiä luokkarajoja. Armeijassamme ei myöskään ole ”eliittiupseereita”, ei aktiivipalveluksessa eikä reservin upseereina, vaan kaikilla on sama kokemuspohja varusmiespalvelun kautta. Tämä vaikuttaa joukon yhteenkuuluvuuteen ja kiinteyteen reservistä koottavissa yksiköissä.

Ja viidenneksi. Suomalaisten maanpuolustustahto on kaikkien mittausten mukaan jatkuvasti maailman huippuluokkaa. Maamme sotilaallinen puolustaminen mahdollisessa kriisissä koetaan yhteiseksi asiaksi. Suomalaiset haluavat hoitaa yleiseen asevelvollisuuteen nojaavan kansallisen puolustuksensa itse, koska vain silloin voimme varmuudella luottaa siihen, että maata puolustetaan mahdollisen aseellisen selkkauksen aikana. Asevelvollisuus ja yhteiset kokemukset ovat maanpuolustustahdon perusta sekä vankka kiinnekohta suomalaisuuteen ja suomalaiseen yhteiskuntaan.

Hyvät kuulijat,

Asevelvollisuuden aktiivinen puolustaminen ei tarkoita juuttumista muuttumattomuuteen. Myös asepalvelusta on kehitettävä yhteiskunnan muuttuessa. Miten vastaamme moniin uusiin haasteisiin?

Teknistyvien asejärjestelmien riittävä hallinta edellyttää entistä perusteellisempaa ja pidemmän ajan vaativaa koulutusta. Koska palveluaikojen pidentäminen ei ole mahdollista, tulisi kouluttamisessa tutkia mahdollisuudet yhä pidemmälle menevään erikoistumiseen, joustavaan kertausharjoitustoimintaan, sopimussotilasjärjestelmän hyödyntämiseen sekä yhteistoimintaan oppilaitosten ja yritysten kanssa esimerkiksi kumppanuustoiminnan kautta. Tarkoituksena olisi enenevästi hyödyntää reservissä olevaa osaamista maanpuolustuksen eri tarpeisiin.

Työurien pidentämiseen liittyvistä kysymyksistä on keskusteltu puolustusvoimain komentajan äskettäin järjestämässä seminaarissa, johon myös pääministeri osallistui. Tavoitteena on minimoida asepalveluksen aiheuttama ajallinen haitta opinnoista valmistumiselle. Yksi mahdollisuus olisi antaa korkeakouluopiskelijoille varusmiespalveluksen aikana suoritetuista opinnoista opintoviikkoja. Lisäksi tulisi selvittää mahdollisuudet lisätä korkeakoulujen joustavuutta ainakin pääsykoejärjestelyjen sekä opintojen aloittamisajankohdan suhteen, jotta varusmiespalveluksesta aiheutuvat viiveet opintojen käynnistämiselle ja loppuunsaattamiselle minimoituisivat.

Sukupuolten väliseen tasa-arvokysymykseen on reagoitu mahdollistamalla naisten vapaaehtoinen asepalvelus sekä avaamalla rauhanturvaamistehtävät naisille. Uskon, että myös suunniteltujen maakuntajoukkojen eri tehtävät tarjoavat tulevaisuudessa mielekkään mahdollisuuden osallistua maanpuolustuksen tehtäviin myös niille naisille, jotka eivät ole suorittaneet asevelvollisuutta.

Asevelvollisuuden suorittamisesta aiheutuvien sosiaalisten ongelmien lievittämiseen on tartuttava. Olenkin nyt ikään asettanut osastopäällikkö Eero Lavosen johtaman työryhmän selvittämään varusmiesten sosiaaliseen asemaan liittyviä ongelmia.



Kaiken kaikkiaan; yleinen asevelvollisuus suomalaisena ratkaisuna kestää myös muutosten tuiverruksessa, jos niin haluamme. Poliittiset, taloudelliset ja sotilaalliset perusteet puhuvat sen puolesta myös tulevaisuudessa.

Hyvät kuulijat,

Maanpuolustus on lähellä suomalaisten sydäntä. En usko, että eurooppalaiselta ”villitykseltä” vaikuttava ammattiarmeijamalliin siirtyminen vetäisi Suomen mukaansa. Ajassa kehittyvä yleinen asevelvollisuus on Suomen ja suomalaisten etu ja oikeus.

Arvoisat 171. maanpuolustuskurssin osanottajat!

Pääsette seuraavien viikkojen aikana tutustumaan monipuolisesti maanpuolustuksemme eri puoliin. Toivon, että viette täällä saamanne opit ja tiedot omiin yhteisöihinne ja vahvistatte näin yhteistä työtämme suomalaisten elämän turvaamisessa. Käyttäkää hyväksenne nyt saamaanne tilaisuus hankkia tärkeitä tietoja ja myös verkottua.

Haluan näillä sanoilla toivottaa teille kaikille menestyksellistä ja mielenkiintoista maanpuolustuskurssia.

Palaa otsikoihin