Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, puhe YK:n Suomalainen Rauhanturvajoukko Eritreassa ja Etiopiassa YKSKJEE Ylennystilaisuudessa Asmarassa

Arvoisat Suomalaiset Rauhanturvaajat, Hyvät naiset ja miehet, Suomi on osallistunut kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin kohta puolen vuosisadan ajan.

Ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat lähetettiin joulukuussa 1956 Suezille. Kuluneina vuosina noin 45.000 suomalaista on osallistunut operaatioihin Euroopassa, Lähi-idässä, Aasiassa ja Afrikassa. Tällä hetkellä teitä suomalaisia rauhanturvaajia on maailmalla lähes 1.100 luomassa edellytyksiä kriisialueiden rauhanomaiselle menolle. Rauhanturvaajiemme korkea ammattitaito ja kyky toimia paikallisten asukkaiden keskuudessa on pantu toistuvasti merkille konfliktien osapuolten, muiden rauhanturvaamiseen osallistuvien rauhanturvaajien ja yhteistyökumppanien sekä maamme poliittisen ja sotilaallisen johdon tahoilla. Nämä arviot pätevät myös teihin täällä UNMEE-operaatiossa palveleville.

Suomen rauhanturvaamisen historiassa voidaan erottaa karkeasti kolme ajallista vaihetta, joista ensimmäinen kesti lähes neljän vuosikymmenen ajan, vuodesta 1956 aina 1990-luvun puoliväliin saakka. Tuon kauden operaatiot toteutettiin YK:n alaisuudessa siten, että joukkojen toimintatavat olivat varsin tarkoin rajatut. Yleensä kyse oli osapuolten hyväksynnällä toteutetusta kriisien ja sotien jälkihoidosta, pysyvän rauhan edellytysten turvaamisesta.

Ensimmäiset lähtijät olivat suuressa määrin sodan kokeneita miehiä, joiden oikeudenmukaisuuden taju oli kaiken muun ohessa koeteltua. Se lienee ollut omiaan iskostamaan alusta alkaen suomalaisiin rauhanturvaajiin oikeudenmukaisuuden ja puolueettomuuden leimaa, joka on ollut rauhanturvaajiemme keskeisenä tavaramerkkinä kautta aikojen.

Perinteinen rauhanturvatoiminta ajautui vaikeuksiin 1990-luvulla kylmän sodan aikaisen liittokuntajaon hajoamisen jälkeen. Kriisipesäkkeiden raakuus lisääntyi ilman, että perinteiseen puolueettomaan rauhanturvaamiseen valmistautunut kansainvälinen yhteisö olisi pystynyt tekemään paljoakaan tilanteen muuttamiseksi. Konfliktien luonteen muuttuminen johti siihen, että näyttämölle astui uusia rauhanturvaoperaatioiden toteuttajia, erityisesti Nato, joka omaksui nopeasti keskeisen aseman varsinkin entisen Jugoslavian alueen väkivaltaisissa kriiseissä.

Myös Suomi lähti tässä tilanteessaan muuttamaan oman rauhanturvatoimintansa malleja, pitäen edelleen tiukasti kiinni aikaisemmissa operaatioissa luoduista toimintatavoistaan sekä -periaatteistaan. Muutos näkyi ennen muuta siinä, että YK:n lisäksi suomalaisia joukkoja alkoi osallistua myös sellaisiin Naton johtamiin operaatioihin, joilla oli tarvittava YK:n hyväksyntä. Suomi ei edelleenkään ole ollut valmis varsinaiseen rauhaan pakottamiseen, vaan on panostanut hyviksi havaittuihin vahvuuksiinsa, joilla on pysyvästi kysyntää maailman kriisialueilla.

Syyskuun 11. päivän jälkeisessä maailmassa olemme kehittämässä valmiuksiamme siten, että liikkeellelähtö kriiseihin nopeutuisi. Juuri tästä on kyse valmisteilla olevassa EU:n nopean toiminnan joukkojen perustamisessa. Olemme rauhanturvaamisen jatkumolla siirtymässä uudenlaiseen kauteen. Nykyisessä suomalaisessa rauhanturvamallissa yhdistyvät rakentavalla tavalla aikaisemmista operaatioista saadut kokemukset ja tämän päivän konfliktien muuttuvasta luonteesta aiheutuvat vaatimukset. Tämän päivän kriiseissä tarvitaan edelleen suomalaisille tyypillistä tiivistä hyvin toimivaa yhteistyötä paikallisten asukkaiden kanssa. Mutta samalla joudutaan panostamaan kriisin hallinnan teknisiin edellytyksiin, esimerkiksi johtamis- ja tiedonvälitysjärjestelmien kehittämiseen ja nopeuteen. Suomalaisilla on tässä muutoksessa omat valmiutensa.



Osallistumme aktiivisesti EU:n kehitteillä oleviin nopean toiminnan joukkoihin ja EU:n tähänastisista sotilaallisista kriisinhallintaoperaatioista merkittävimpään Althea-operaatioon Bosnia-Hertsegovinassa. EU - ja Suomi sen jäsenenä - tukee erinomaisesti YK:n kriisinhallinnan yhtä kriittistä aluetta, kriisiin puuttumista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Osallistumalla EU:n kriisinhallintakyvyn kehittämiseen tuemme YK:n toimintaa kriiseissä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisimme keskittymässä vain siihen, mitä EU:n puitteissa toteutetaan. Jatkamme myös ns. tavanomaisempien joukkojen kehittämistä, jolloin Suomi kykenee osallistumaan myös muihin kuin EU:n toimeenpanemiin operaatioihin.

Arvoisat Rauhanturvaajat,

Suomen hallitus päätti tämän vuoden kesäkuussa supistaa UNMEE-operaatioon osallistumista kotiuttamalla Esikunta- ja Vartiokomppanian joulukuussa. Operaatioon jää vielä muutama esikuntaupseeri ja sotilastarkkailija, joten Suomen lippu on tulevaisuudessakin operaatiossa näkyvillä.

Supistamispäätös on osa kansallista rauhanturvaamisstrategiaamme, johon vaikuttavat niin YK:n, EU:n ja muiden meille tärkeiden viiteryhmien linjaukset ja kansalliset näkökohdat. Olemme tilanteessa, jossa on arvioitu tarkoituksenmukaiseksi kohdentaa voimavaroja Balkanille ja myös Afganistaniin.

Suomea pidetään "rauhanturvaamisen suurvaltana". Meillä on operaatioissa väkilukuun suhteutettuna enemmän rauhanturvaajia kuin millään muulla EU-maalle. Emme osallistu rauhanturvaoperaatioihin kansainvälisen maineen hankkimiseksi. Haluamme tällä tavoin tuottaa vakautta ja turvallisuutta maailmaan. Kansainvälisiin hankkeisiin osallistumalla tuemme oman kansallisen puolustuksemme ajantasaista kehittämistä. Kansallisen ja kansainvälisen välillä ei ole tulevaisuudessakaan vastakkainasettelua.

Teille tänään YK:n päivänä ylennetyille (ja palkituille) lausun parhaimmat onnitteluni. Kaikille teille – komentajaa ja kaikkia edeltäjiänne unohtamatta - lausun lämpimät kiitokseni siitä tärkeästä työstä, jota olette tehneet tämän alueen kriisin hallitsemiseksi. Jatkakaa sitä työtä täysipainoisesti kotiuttamistoimenpiteiden ohella mission loppuun asti. Pitäkää rauhanturvaamismoraalinne korkeana viimeiseen palveluspäivään. Tulkaa hyvillä mielin ja terveinä takaisin Suomeen.

Palaa otsikoihin