Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, puhe Suomen Sinibarettiliiton kevään liittokokouksessa

Arvoisat Suomen Sinibarettiliiton jäsenet, kutsuvieraat, Hyvät naiset ja miehet Suomi on osallistunut aktiivisesti rauhanturvaamistoimintaan vuodesta 1956 alkaen.

Lähes puolivuosisataisen osallistumisen aikana ovat rauhanturvaamisemme tavaramerkit luotettavuus, korkea työmoraali sekä puolueettomuus monipuolinen ammattitaito tulleet tunnetuiksi niin paikallisväestölle kuin operaatioissa palvelleille muille kansallisuuksille. Rauhanturvaajamme ovat olleet asiansa osaavia suurlähettiläitämme maailman konfliktialueilla.

Elämme tänä päivänä aivan eri maailmassa kuin viisikymmentä vuotta sitten. Kansainvälisyys oli aiemmin kaukainen asia. Nykyään se on luonnollinen ja keskeinen osa päivittäistä elämäämme. Tulevat sukupolvet kasvavat suoraan kansainvälisyyteen.

Ei ole oikeudenmukaista verrata ensimmäisten ja nykyisten rauhanturvaajiemme valmiuksia osallistua operaatioihin. Suuria muutoksia on tapahtunut, mutta jokainen rauhanturvaajasukupolvi on tuonut oman lisänsä tulevien sukupolvien valmiuksille. Hankittuun kokemukseen perustuva kehittäminen on avainasemassa luotaessa toimivaa rauhanturvaamistoiminnan konseptia.

Rauhanturvaamistoiminta tuli 1960-luvulla kiinteäksi osaksi Suomen ulkopolitiikkaa. Suomi toimii turvallisuusneuvostossa ensimmäisen kerran 1969-1970. Suomen rauhanturvaamiseen tuli aktiivisempi ote, joka ilmeni mm. valmiusjoukkohankkeena.

1970-luvulla Suomen osallistuminen UNEF 2 –operaatioon Siinailla aloitti rauhanturvaamistoiminnan menestyskauden. Rauhanturvaamistoiminta muodostui osaksi Suomi-kuvaa, mikä puolestaan asetti omia velvoitteitaan haasteellisimpiinkin operaatioihin osallistumiselle.

Osallistuminen Namibian operaatioon 1980-luvun lopulla päätti tavallaan Suomen ns. perinteisen rauhanturvaamisen kauden. Tultaessa 1990-luvulle maailmankuva ja poliittiset asetelmat muuttuivat perusteellisesti, mikä näkyi myös rauhanturvaamisessa ja siihen osallistumisessamme. Suomessa jouduttiin selvittämään perusteet osallistua aiempaa haastavampiin operaatioihin.

Ensimmäinen rauhanturvajoukkomme lähti tehtäväänsä ulkoasiainministeriön johtamana; järjestelyistä ja kurista vastasi toki puolustusministeriö.

Järjestely oli voimassa vuoteen 2001 asti, jolloin vastuu rauhanturvaamistoiminnan käytännön järjestelyistä ja johtamisesta siirtyi puolustusvoimille puolustusministeriön vastatessa enemmänkin rauhanturvaamistoiminnan linjauksista yhdessä ulkoasiainministeriön kanssa ja resurssien hankinnasta.

Vuonna 1974 rauhanturvaamistoiminnan tukemisesta tuli yksi puolustusvoimien lakisääteisistä tehtävistä. Se oli luonteva seuraus jo muotoutuneesta rauhanturvaamistoiminnan toteuttamisen käytännöstä. Kesti kuitenkin vuosia, ennen kuin puolustusvoimien kantahenkilökunnan rauhanturvapalvelusta noteerattiin virkauraa edistäväksi meriitiksi.

Nykyään kansainvälinen palvelus nähdään olennaisena osana kantahenkilökunnan virkauraa, mikä on olennaisen tärkeää halutessamme rekrytoida johtajistomme parhaimmistoa vaativiin rauhanturvaamistehtäviin ja erityisesti hyödynnettäessä saatuja kokemuksia kansallisessa puolustuksessa.

Suomi osallistuu tällä hetkellä kahdeksaan rauhanturvaamisoperaatioon kolmessa maanosassa. Määrällisesti osallistumisemme painopiste on Kosovossa, joskin päätös joukon supistamisesta 1.5.2004 alkaen on tehty. Nykyisen kaltaisesta varsin voimakkaasta läsnäolosta siirrytään joustavampaan ja liikkuvampaan toimintaan. Tässä yhteydessä monikansallinen Keskinen prikaati, jossa joukkomme ovat olleet osana, muuttuu monikansalliseksi taisteluosastoksi. Siinä Suomi toimi kehysmaana ja asettaa mm. joukon komentajan, vastaa johtamisjärjestelmästä ja on henkilömäärällisesti suurin osallistujavaltio.

Tasavallan presidentin helmikuussa tekemällä päätöksellä olemme myös päättäneet jatkaa osallistumistamme UNMEE-operaatioon Eritreassa ja Etiopiassa tämän vuoden loppuun asti. Olemme lähettäneet YK:n Liberian operaatioon kaksi esikuntaupseeria viime vuoden lopulla.

EU on toteuttanut kaksi sotilaallista kriisinhallintaoperaatiota – Artemiksen Kongossa ja Concordian FYROM:issa. Suomi osallistui jälkimmäiseen. Tällä hetkellä suunnitellaan SFOR-operaation Bosniassa siirtämistä NATO:lta EU:n vastuulle. Suomen mahdollisesta osallistumisesta ei ole tehty päätöksiä, mutta lienee selvää, että osallistumme siihen muodossa tai toisessa.

Vuodesta 2002 alkaen Suomi on osallistunut ISAF-operaatioon Afganistanissa noin 50 hengen CIMIC-osastolla. Helmikuun puolessavälissä Ruotsin vetäydyttyä yhteisestä CIMIC-osastosta päätimme vahvistaa osastoa kymmenellä hengellä. Tämän lisäksi on keskusteltu ja selvitelty mahdollisuuksia ISAF-osallistumisen laajentamiseksi. Eräänä vaihtoehtona on pohdittu osallistumista niin sanottuun PRT-toimintaan yhdessä Ison-Britannian sekä Pohjoismaiden kanssa. Kysymys on Kabulin ulkopuolisesta alueellisesta jälleenrakennuksenprojektista, johon osallistui sekä sotilaita että siviilejä.

Osallistuessamme Suezin operaatioon vuonna 1956, operaatioon liittyneet vaarat eivät nousseet merkittäväksi keskusteluaiheeksi. Tämä johtui osin ilmeisesti siitä, että sota oli vielä tuolloin varsin tuoreessa muistissa. Riskianalyysi on nyttemmin muotoutunut pysyväksi osaksi osallistumisharkintaa.

Tästä huolimatta on jokaisessa operaatiossa aina omat normaalioloja suuremmat riskinsä eikä vahingoilta voida aina välttyä. Tämä tulee tiedostaa aina tehtäessä osallistumispäätöksiä.

Operaatioiden siviili- ja sotilaskomponenttien keskinäinen riippuvuussuhde on yhä voimakkaampi. Suomalaista sotilaallista kriisinhallinnan osaamista on mahdollista hyödyntää myös siviilikriisinhallinnan alueella. Siitä on etua työskennellessä esimerkiksi asevalvontaan ja –riisuntaan, miinan- ja räjähteiden raivaukseen, monitorointiin ja logistiikkajärjestelyihin liittyvissä tehtävissä eri projekteissa ja organisaatioissa. Suomalaisten rauhanturvajoukkojen toteuttama CIMIC-työ on erinomainen osoitus sotilas- ja siviilikriisinhallinnan lähentymisestä. Valtaosa CIMIC-ammattilaisistamme, kuten myös useat muistakin rauhanturvaajistamme, on siviiliammattinsa hallitsevia reserviläisiä.

Suomen päätöksentekojärjestelmä sotilaalliseen kriisinhallinta- ja rauhanturvaamistoimintaan osallistumisesta on demokraattinen ja toimiva.

Siinä tapauksessa, että Suomi osallistuisi mahdollisesti perustettavaan EU:n tai jonkin muun organisaation nopean toiminnan joukkojen toimintaan, saattaa kuitenkin syntyä tarve kehittää järjestelmää joustavammaksi. Henkilöstön sitoumusjärjestelyt saatetaan joutua uudistamaan kyseisten joukkojen osalta. Osallistumispäätös operaatioihin tulee joka tapauksessa säilyttää aina kansallisena. Eduskunta antaa jatkossakin valtakirjan operaatioon osallistumiselle.

Suomalainen rauhanturvaamistoiminta täyttää 50 vuotta vuonna 2006. Puolivuosisatainen konkreettinen työmme maailmanrauhan edistämiseksi on juhlistamisen arvoinen. Puolustusministeriö on yhteistyössä puolustusvoimien ja Sinibarettien kanssa perustamassa työryhmää, joka koordinoi juhlavuoden valmisteluja.

Suomalaisten sinibarettien ja muiden rauhanturvaajien arvostus perustuu suomalaiseen rauhanturvaamistoiminnan ammattitaitoon. Se on yhdistelmä osaamista ja luotettavuutta kytkettynä rauhalliseen harkintaan ja sovittelutaitoon, jonka lähtökohtana on eri osapuolien tasapuolinen ymmärtäminen. Suomalaiset osaavat yhdistää siviili- ja sotilasosaamisen tavalla, joka tuottaa lisäarvoa. Tämä sinivalkoinen rauhanturvaamistyö on olennainen osa suomalaista turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.

Sotilaidemme menestyminen kansainvälisillä kentillä vahvistaa osaltaan sekä puolustuksemme uskottavuutta että kansallista asemaamme.



Arvoisa juhlaväki, kunnioitetut rauhanturvaajaveteraanit. Toivon, että sinibarettiliitto jatkossakin voisi tarjota kodin ja kanavan ystävien ja aseveljien tapaamiseen sekä rauhanturvaaja - ”faitteri”- hengen ylläpitämiseen kaikkien rauhanturvaajien keskuudessa operaatioon katsomatta. Kaikki rauhanturvaajat ovat yhteisellä asialla paremman turvallisen huomisen luomiseksi.

Toivotan teille kaikille mukavaa iltaa täällä Savon sydämessä.

Palaa otsikoihin