Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, puhe Pohjois-Kymen Paasikivi-Seurassa, Vekaranjärven varuskunta

Suomen turvallisuuspolitiikan suunta Arvoisat Paasikivi-Seuran jäsenet, hyvät naiset ja herrat! Kiitän kutsusta saapua alustamaan Pohjois-Kymen Paasikivi-Seurassa Suomen turvallisuuspolitiikan suunnasta.

Ajankohta tällaiselle tarkastelulle on paitsi valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelujen myös eurovaalien läheisyyden ansiosta otollisimmillaan.

Korostan aluksi kolmea tekijää, jotka on syytä pitää visusti mielessä pohdittaessa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme tulevaisuutta.

Ensinnäkin Suomen turvallisuuspoliittinen asema on EU:n jäsenenä vakaampi ja vahvempi kuin enkä milloinkaan itsenäisyytemme aikana. Myös maamme lähiympäristö on tällä hetkellä vakaa, jonka säilyttäminen on vahva intressimme.

Toisekseen Suomen turvallisuus on nykypäivänä osa Euroopan unionin turvallisuutta ja päinvastoin. Elämme lisääntyvän keskinäisriippuvuuden Euroopassa, jossa maan turvallisuus on kiistämättömässä riippuvuussuhteessa toimintaympäristömme vakauteen ja hyvinvointiin. Sen takia on Suomen viisasta hakeutua joustavasti ja asiakohtaisesti yhteistyöhön muiden jäsenmaiden kanssa.

Euroopan unionin yhtenäisyys, yhteisvastuu ja yhteiset sitoumukset lisäävät omaa turvallisuuttamme. Turvallisuuslisä tuo mukanaan myös velvoitteita muun muassa kansainvälisen kriisinhallintayhteistyön muodossa.

Kolmanneksi eurooppalaisesta turvallisuuskytköksestä huolimatta Suomella on tänä päivänä aiempaa vapaammat kädet tehdä omat turvallisuuspoliittiset linjauksensa kansallisten etujensa kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla - tietysti unionin yhtenäisyyttä vaarantamatta. Meillä on käytettävissämme erilaisia mahdollisuuksia, joista voimme kenenkään painostamatta valita itsemme ja toimintaympäristömme vakauden kannalta parhaimmat.

Hyvät kuulijat,

Tekeillä olevan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon poliittinen keskusratkaisu on jo hyväksytty maan hallituksessa. Se perustuu pitkälti kattavalla parlamentaarisella pohjalla valmisteltuun, niin sanotun Ranta-Muotion turvallisuustyöryhmän kannanottoihin. Seuraavan vuosikymmenen alkupuolelle ulottuvat turvallisuuspoliittiset linjauksemme nauttivat jo nyt laajaa kannatusta niin eduskunnan kuin valtioneuvoston piirissä.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan lähtökohtana tulee entistä korostuneemmin olemaan laaja turvallisuuskäsitys. Suomi ei alueellisten konfliktien vaikutusten tai niin sanottujen uusien turvallisuusuhkienkaan suhteen ole irrallaan muusta maailmasta.

Tulevaisuudessa monimuotoisiin, rajat ylittäviin ja globaaleihin turvallisuusuhkiin vastaaminen ja niiden ennaltaehkäiseminen edellyttävät Suomelta laaja-alaista keinovalikoimaa sekä lisääntyvää kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä.

Myös ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden yhteys korostuu entisestään. Monimuotoisten turvallisuusuhkien - kuten ympäristöriskien, järjestäytyneen rikollisuuden, tietojärjestelmiä koskevien uhkien, tarttuvien tautien, joukkotuhoaseiden leviämisen ja käytön sekä terrorismin - ennaltaehkäisy ja torjunta eivät onnistu minkään viranomaistahon yksipuolisin keinoin. Tärkeässä asemassa tässä suhteessa on valtioneuvoston marraskuussa 2003 hyväksymä strategia Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisesta, jonka toteuttaminen ja tarkastaminen on jatkuva hallinnonalarajat ylittävä prosessi.

Suomi toimii jatkossakin Euroopan unionin vahvistamiseksi turvallisuusyhteisönä ja kansainvälisenä toimijana. Osallistumme täysimääräisesti unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen ja toteuttamiseen. Tämä sisältää niin solidaarisuuslausekkeen, rakenneyhteistyön ja osallistumisen unionin nopean toiminnan joukkoihin, voimavaraviraston toiminnan ja terrorismin vastaisen toiminnan.

Suomi painottaa unionin siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan kehittämistä kokonaisuutena, jolloin painopisteen tulee olla voimavarojen kehittämisessä muuttuvia olosuhteita vastaaviksi nopeutta, joustavuutta ja yhteistoimintakykyä parantamalla. Tämä merkitsee myös Suomen voimavarojen ja osallistumisedellytysten kehittämistä siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan osalta.

EU:n jäsenenä Suomi edistää myös transatlanttisten suhteiden kehitystä keskeisenä Euroopan turvallisuuteen vaikuttavana tekijänä. Tämän rinnalla meidän tulee vaalia kahdenvälisiä suhteitamme naapureihin, Yhdysvaltoihin ja Venäjään. Aiomme myös jatkossa kehittää yhteistyötämme Naton kanssa niin rauhankumppanuusohjelman kuin EU:n ja Naton välisen yhteistyön muodossa. Suomen tulee arvioida jatkuvasti Naton sisäistä muutosprosessia sekä järjestön turvallisuuspoliittisen roolin muutosta säilyttäen Nato-jäsenyys yhtenä Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mahdollisuutena.

Lähiympäristön turvallisuus ja vakaus on maallemme todellinen itseisarvo. Jo pidempään vallinneen myönteisen kehityksen viimeisin ilmentymä oli Baltian maiden poliittis-taloudellisten ja sotilaallisten integraatioratkaisujen konkretisoituminen tänä keväänä. Itämeren alueelliselle yhteistyölle ja pohjoismaiselle yhteistyölle on olemassa laajeneva tilaus ja toisaalta se tarjoaa entistäkin suurempia mahdollisuuksia myös Suomelle.

Keskeisen tekijän omalta kannaltamme muodostaa Venäjän vakaa yhteiskunnallinen, taloudellinen ja sosiaalinen kehitys. Yhteistyön tavoitteena on vähentää turvallisuuteemme mahdollisesti kohdistuvia uhkia kuten järjestäytynyt rikollisuus, rajat ylittävät ympäristö- ja terveysuhat sekä suuronnettomuuksiin ja ydinturvallisuuteen liittyvät riskit. Haluamme vaikuttaa aktiivisesti EU:n yhteisen Venäjä-politiikan toteuttamiseen maan uudistusten tukemiseksi ja toimivan kumppanuuden kehittämiseksi. Samalla kehitämme pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa osana valmisteilla olevaa unionin naapuruuspolitiikkaa.

Kahdenvälinen yhteistyömme Venäjän kanssa valtiollisella, alueellisella ja paikallisella tasolla ei kuitenkaan saa jäädä lapsipuolen asemaan Itämeren piirissä tapahtuvan monenkeskisen toiminnan rinnalla.

Arvoisat kuulijat,

Selonteon valmistelun alkuvaihe on ollut lupaava juuri sen takia, että suurimmat eduskuntapuolueet ovat yksimielisiä poliittisesta ”keskusratkaisusta”. Palaan sen perusteisiin.

Suomen puolustusratkaisu nojaa jatkossakin koko maan puolustamiseen, yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustukseen. Näiden periaatteiden lisäksi lähdetään siitä, että Suomen puolustamisesta vastaavat kaikissa tilanteissa ensisijassa suomalaiset itse ja että maan itsenäisyyden ja vapauden puolustaminen pysyy sotilaallisen maapuolustuksemme tärkeimpänä tehtävänä. On tärkeää, että tämä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen peruslinja nauttii yhtenäistä kannatusta ja perustuu kansan laajaan hyväksyntään, joka ilmenee tavanomaisen puoluepoliittisen kiistelyn yläpuolella olevana poliittisena konsensuksena.

Kansainvälinen sotilaallinen yhteistyö on oleellinen osa liittoutumattoman Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa. Se tukee myös Suomen omaa puolustusta. Aktiivinen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan EU:n puitteissa ja NATO –kumppanuus ovat osa solmittua ”keskusratkaisua”.

Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on edennyt pitkin harppauksin. EU on jäsenilleen myös turvallisuusyhteisö. Tässä katsannossa on saavutettu yhteisymmärrys rakenteellisesta yhteistyöstä ja Euroopan unionin nopean toiminnan joukkojen perustamisesta.

Monikansallisten nopean toiminnan joukkojen muodostamiseen Suomi antaa oman, sille sopivan panoksensa. YK on nimenomaan toivonut unionilta tällaisen kyvyn luomista, koska kriiseihin pitää pystyä puuttumaan entistä nopeammin. Suomi on perinteisesti korostanut YK:n asemaa konfliktien estämisessä ja hallinnassa. Kyse on kohta 50 –vuotisen rauhanturvaamisperinteen jatkamisesta tässä ajassa. Osallistumispäätös nopean toiminnan joukkojen operaatioihin tulee joka tapauksessa säilyttää aina kansallisena. Eduskunta antaa jatkossakin valtakirjan toimintaan osallistumiselle.

Kiteytän vielä selonteon kysymyksenasetteluun. Puolustushallinnon kannalta merkittävimpiä muutoksia on puolustusvoimien johtamis- ja hallintojärjestelmän ja alueorganisaation uudistaminen vuoden 2008 alusta lukien. Johtamisjärjestelmän uudistamisen perusteet tulevat lähinnä sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeista. Kun ns. kenttäarmeijaa eli sodan ajan joukkojen määrää supistetaan 450 000:sta 350 000 mieheen, tulee johtamisjärjestelmää vastaavasti tarkistaa. Samalla vapautuu resursseja ydintoimintoihin, siis sotilaallisen maanpuolustuksen suorituskykyä ja valmiutta ylläpitäviin toimintoihin ja uuden kehittämiseen.

Ei riitä, että teemme jatkossa paremmin nykyisiä asioita, vaan on tehtävä myös parempia asioita. Tässä muutoksessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Yksinkertaistettuna kysymys on kahden perusvaatimuksen yhteensovittamisesta: yhtäältä operatiivisten ja sotilaallisten kykyjen kehittämisestä ja toisaalta kansan ja puolustus-voimien läheisen yhteyden ja korkean maanpuolustustahdon vaalimisesta. Uudistuksen on oltava myös yhteiskunnallisesti ja poliittisesti hyväksyttävä. Sotaväen on oltava läsnä jokaisessa maakunnassa.

Suomen puolustusmenot ovat Euroopan alhaisimmat. Sotilaalliseen varautumiseen käytettävien määrärahojen nykytaso on 1,4 % bruttokansantuotteesta. Suomi häviää puolustusmenovertailussa kaikille lähinaapureilleen, myös Baltian maille. Realismia on, ettei puolustusmenoihin ole odotettavissa ainakaan merkittävää korotusta. Kutakuinkin näillä rahoilla on pärjättävä. Ja pärjätäänkin, kun jatkossakin toimimme yleisen asevelvollisuuden pohjalta. Se kaikkineen antaa puolustuskykyymme sellaista monipuolista ja korkeatasoista osaamista, jota millään palkka-armeijalla ei ole.

Suomi on vähällä rahalla rakentanut kustannustehokkaasti koko maan kattavan alueellisen puolustusjärjestelmän. Se on uskottava, kansainvälisesti arvostettu ja kansalaistemme laajasti hyväksymä ja omakseen tuntema.

Arvoisat kuulijat,

Puolustushallinnon rakenneuudistuksia laadittaessa myös maantieteellisellä sijainnilla on vaikutuksensa. Utin Jääkärirykmentti, valmiusyhtymämme Karjalan Prikaati sekä sotilasläänin esikunta luovat edelleenkin vahvan jalansijan maakuntaan, unohtamatta hieman etelämmässä sijaitsevaa Reserviupseerikoulua tai Kotkan Rannikkoaluetta. Puolustushallinnon toimipisteet omalta osaltaan luovat elinvoimaa ja vireyttä alueelle ja Puolustusministeriön näkökulmasta myös yhteistoiminta siviiliviranomaisten kanssa onkin Kymenlaaksossa ollut esimerkillisen hyvää. Hyvät naiset ja miehet, Puolustusvoimien vahva läsnäolo Kymenlaaksossa on aiemmin ollut perusteltua, eikä tämän perusteen olemassaolo ole vieläkään täysin lakannut - kaakonkulma on kaakonkulma.

Palaa otsikoihin