Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, puhe Maanpuolustuskurssi 170:n avajaisissa

Arvoisa pääesikunnan päällikkö, Hyvät valtakunnallisen maanpuolustuskurssi 170:n osanottajat, Kunnioitetut kummikurssin edustajat, Hyvät naiset ja herrat! Vuosi 2003 Kulunut vuosi 2003 vaikutti aika ajoin jyrkän vastakkainasettelun vuodelta: vuosi alkoi Irakin sotaa koskevalla syvällä ristiriidalla Yhdysvaltojen ja joidenkin Euroopan valtioiden välillä, ja se päättyi tuloksettomaan EU:n hallitusten väliseen konferenssiin Brysselissä.

Oliko vuosi 2003 todellakin epäonnistumisten vuosi Euroopan elämässä? Ei ollut. Katsotaanpa tiiviisti tapahtumia ja päätöksiä EU:n tiimoilta.

Euroopan unionin hallitustenvälisen konferenssi ei kariutunut erimielisyyksiin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevista artiklaehdotuksista. Viime syksyn neuvotteluissa jäsenmaiden näkemykset unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisestä pikemminkin lähenivät toisiaan, ja kaikkia jäsenmaita jotenkin tyydyttävä kompromissiratkaisu aikaan saatiin.

Perustuslakiluonnoksen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevat artiklat ovat omiaan vahvistamaan paitsi Euroopan unionin toimintakykyä ja jäsenmaiden keskinäistä solidaarisuutta, myös Suomen omaa turvallisuutta. Nyt on annettava kaikki tuki Irlannille, jotta HVK-neuvottelut saataisiin viedyksi menestykselliseen lopputulokseen mahdollisimman joutuisasti.

Irlannin puheenjohtajuuskaudella voidaan aloittaa uunituoreen, viime joulukuun Eurooppa-neuvostossa hyväksytyn turvallisuusstrategian toimeenpano. Keskeisimmiksi uhkiksi nousevat terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, alueelliset kriisit, luhistuneet valtiot ja järjestäytynyt rikollisuus. Näihin haasteisiin EU pyrkii varautumaan käytössään olevalla laajalla keinovalikoimalla. Tähdellistä tulevaisuuden kriisinhallintatoiminnalle uusien turvallisuusuhkien ympäristössä on YK:n peruskirjan periaatteiden huomioon ottavia ja pyrkimys strategiseen kumppanuuteen Naton kanssa ja liikkuvampien ja joustavampien joukkojen kehittäminen.

Yhteistyö EU:n ja Naton välillä on jo hyvällä mallilla. Viime vuonna loppuun sovittu ns. Berlin plus- yhteistyöjärjestelmä EU:n ja Naton välillä mahdollisti EU:n ensimmäisen sotilaallisen kriisinhallintaoperaation, CONCORDIAn, käynnistämisen Makedoniassa. EU ja Nato pohtivat nyt, olisiko aika kypsä siirtää Nato-johtoinen SFOR-operaatio EU:n vastuulle vielä tämän vuoden aikana.

Suomi on kuulunut Naton rauhankumppanuusohjelmaan tänä vuonna kymmenen vuotta. Kumppanuus on ollut Suomelle merkittävä väline puolustussuunnittelun kannalta. Tulevana kesänä Istanbulissa järjestettävässä Naton huippukokouksessa on tarkoitus määritellä kumppanuudelle uudet tavoitteet. Suomen ja muiden Euroopan liittoutumattomien maiden kannalta on tärkeää, että meillä olisi jatkossakin hyvät mahdollisuudet vaikuttaa harjoituksiin, kriisinhallintaoperaatioihin ja joukkojen yhteistoimintakykyyn.

Kaiken kaikkiaan; turvallisuus-, ulko- ja puolustuspoliittinen yhteistyö on Euroopassa edennyt merkittävästi, jonka ansiosta myös Suomen turvallisuuspoliittinen asema on vahvistunut. EU on paitsi poliittinen ja taloudellinen organisaatio nyt myös selkeä turvallisuusyhteisö. Suomen ote Euroopan tulevaisuutta koskevissa neuvotteluissa on ollut realistinen, tavoitteellinen ja kokoava.

Selonteko vastaa muutoksiin

Tänä vuonna laadittava turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on järjestyksessä neljäs ja se linjaa merkittävästi maamme turvallisuutta ja puolustusta vuoteen 2012 saakka.

Siinä tarkastellaan laajasti kokonaisturvallisuuteemme kohdistuvia uhkia sekä kaikkien turvallisuuden tuottamiseen osallistuvien viranomaistahojen rooleja, vastuita ja keskinäistä yhteistoimintaa.

Eduskunta asetti vuoden 2001 selonteosta päättäessään eräitä selkeitä ehtoja nyt valmisteilla olevan selonteon lähtökohdiksi. Se edellytti, että Suomen puolustusratkaisu nojaa jatkossakin koko maan puolustamiseen, yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustukseen. Näiden periaatteiden lisäksi lähdetään myös siitä, että Suomen puolustamisesta vastaavat kaikissa tilanteissa ensisijassa suomalaiset itse ja että oman maan ja kansalaisten puolustaminen pysyy sotilaallisen maanpuolustuksemme tärkeimpänä tehtävänä. Vaikuttaa selvältä, että Suomen kansainvälinen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen verkottuminen lisääntyy edelleen. Kansainvälisen kriisinhallintayhteistyön merkitys korostuu, ja sen toimintamuodot kehittyvät. Realismia on myös se, ettei puolustusmenoihimme ole odotettavissa merkittävää korotusta.

Suomalaisten turvallisuuden rakentamisessa on haasteellista löytää oikea tasapaino perinteisten sotilaallisten ja uusien ns. ei-sotilaallisten uhkien painotuksessa sekä yhteiskunnan eri toimijoiden keskinäisen työnjaon ja voimavarojen määrittelyssä. Tässä täytyy olla realistinen. Mikään maa ei ole unohtanut kansallisia turvallisuusuhkia ja varautumassa yksinomaan globaaleihin uhkiin. Oman sotilaallisen maanpuolustuksemme kehittäminen ei saa riippua yksinomaan kansainvälisistä esikuvista.

Puolustusvoimien suorituskyvyn alasajo voidaan toteuttaa tarvittaessa nopeastikin, mutta sen uudelleen palauttaminen vie ainakin kymmenisen vuotta siinäkin tapauksessa, että ylösnostoa tukisivat sekä poliittinen tahto että taloudelliset mahdollisuudet. Palo- ja henkivakuutus on tapana pitää voimassa jatkuvalla syötöllä, myös ns. hyvinä aikoina. Vain silloin sillä vakuutuksella on merkitystä. Tulevaisuudessa tapahtuu myös sellaisia muutoksia ja yllätyksiä, joita kukaan ei toivo. Suomen lähiympäristössä näyttää jatkossakin pysyvän merkittävää sotilaallista potentiaalia.

Puolustushallinnon johtamisjärjestelmän uudistaminen on selonteon merkittävimpiä haasteita. Johtamisjärjestelmän uudistamisen perusteena ovat lähinnä sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeet. Päämääränä on rakentaa johtamisjärjestelmä, joka ilmentää eri toimintatasoilla tehtävää työtä.

Keskushallinnon osalta tämä tarkoittaa nykyorganisaation terävöittämistä ja keventämistä. Ministeriö vastaa strategisesti merkittävien asiakysymysten valmistelusta ja toimeenpanon ohjaamisesta. Tämän toteutuminen edellyttää puolustusministeriön strategisen suunnittelun ja tulosohjauksen painottamista. Puolustusvoimien Pääesikunnan työskentely keskittyy puolestaan operatiiviseen toimintaan.

Puolustusvoimat tarvitsee puolustushaaraesikunnat, jotka kykenevät toimimaan saumattomassa yhteistyössä keskenään. Kaikki tämä tapahtuu pääesikunnan johdossa. Ilma- ja merivoimien esikuntien rinnalle tarvitaan maavoimien esikunta. Maavoimien esikunnan perustamisen myötä pääesikunta vapautuu siihen vaativaan tehtävään, joka sillä tulee olla puolustusvoimien vastuullisessa kehittämisessä ja puolustushaarojen yhteisoperaatioiden johtamisessa.

Puolustusvoimien alue- ja paikallistasojen esikuntarakenteen on mahdollistettava kitkaton siirtyminen rauhan ajan puolustusvoimien johtamisesta kriisiajan vahvuuksien mukaiseen johtamisvalmiuteen. Puolustusvoimien sodan ajan vahvuutta on supistettu ja supistetaan edelleen vuoteen 2008 mennessä. Kokonaisvahvuuden laskeminen 540 000 sotilaasta 350 000 sotilaaseen, siis noin 35 % supistus joukkojen määrässä, asettaa luonnollisesti tarpeen tarkastella kriittisesti myös esikuntien määrää ja tehtäviä. Esikunnathan ovat joukkoja varten.

Tulevan kehittämistyön peruslähtökohtia on ensisijaisesti sotilaallisen maanpuolustuksen tehokkuus, mutta on myös tärkeää, että puolustushallinto kytkeytyy johtamisjärjestelmänsä osalta yhteiskunnan ja valtion organisaatioihin. Koska koko Suomea puolustetaan alueellisen puolustuksen oppien mukaan, korostan, että johtamisjärjestelmän tulee olla sekä rauhan- että kriisiaikana hajautettu, toisin sanoen aidosti alueellistettu.

Johtamisjärjestelmän rakennemuutosta täytyy miettiä kokonaisvaltaisesti. Merkittävän haasteen muodostaa erilaisissa esikunnissa se, että tällä hetkellä arviolta noin kolmasosa henkilöstöstä toimii tuki- ja huoltotehtävissä, kolmasosa ahertaa hallintorutiinien parissa ja kolmasosa palvelee puolustusvoimien ydintehtäviä. Olkoonkin, että kaikki puolustusvoimissa tehtävä työ on yhtä arvokasta, on tulevaisuudessa yhä useamman työpanosta tarkoitus kohdentaa ydintehtäviin, eli maanpuolustuksen sotilaallisen valmiuden ylläpidon ja kehittämisen eri tehtäviin.

On muistettava, että nyt tehtävät linjaukset näkyvät konkreettisina toimina vasta vuosikymmenen lopulla. Muutoksiin valmistauduttaessa eläköityy huomattava osa puolustushallinnon henkilöstöstä. Eläköityminen tarjoaa kivuttoman mahdollisuuden henkilöstörakennetta koskevien uudistusten toteuttamiseen. Kaikissa oloissa puolustushallinnon henkilöstön asema tulee asettaa etusijalle ja henkilöstöstä pitää huolta. Tämä tukee puolustushallinnon hyvää työnantajakuvaa ja takaa osaavan ja motivoidun henkilökunnan myös tulevaisuudessa. Tulevina vuosina pätevästä työvoimasta käydään kova kilpailu, jossa haastetaan myös puolustusvoimia.

Ei muuttumattomuutta, vaan muutosten hallintaa

Helsingin Sanomien ja Kalevan pääkirjoituksissa viime torstaina 15.1. esitettiin jonkinlainen pelko siitä, että maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on vajottu muuttumattomuuden tilaan. Asia ei ole näin. Pääkirjoituksissa lainattiin Vanhasen hallituksen hallitusohjelmaa valikoivasti.

Sotilaallisen liittoutumattomuuden lisäksi ohjelmassa todetaan, että "hallitus arvioi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kokonaisuutta laajemmin vuonna 2004 valmistuvassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa". Selontekotyössä hallitus arvioi aidosti turvallisuusympäristömme kehitystä ja sen seurannaisvaikutuksia.

Jo aiemmin kuvaamani puolustusvoimien johtamisjärjestelmän rakennemuutos on esimerkki eteenpäin katsovasta muutosstrategiasta. Puolustusvoimien uudistamisen lisäksi Suomi on ollut ja on aktiivisesti mukana Euroopan unionin kehittämisessä turvallisuusyhteisöksi. Uusiin turvallisuusuhkiin puolestaan on vastattu valtioneuvoston viime marraskuussa hyväksymällä ”yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen strategialla”. Siinä on sovittu eri viranomaisten välistä yhteistyötä tavalla, joka hakee vertaistaan koko Euroopassa.

Ei ole kestäviä perusteita väittää, että Vanhasen hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yleensä ja harjoitettua puolustuspolitiikkaa erityisesti leimaisi jonkinlainen muutosvastarinta.

Tavoitteena on pikemminkin löytää Suomelle sopivia ratkaisuja muutosten järkevään hallintaan - muutosten, jotka johtuvat niin yhteiskuntamme sisäisestä kehityksestä kuin ”ulkomaailmastakin”. Jokainen maa reagoi muutospaineisiin omalla tavallaan, ottaen huomioon erikoispiirteensä ja geostrategisen asemansa.

Vuodesta 2004 voi tulla merkittävä vuosi. Tämä on merkkivuosi jo sen takia, että jatkosodan päättymisestä tulee kuluneeksi syksyllä 60 vuotta. Näinä vuosikymmeninä meille tärkeä Pohjolan vakaus on kyetty säilyttämään. Eurooppalaiset turvallisuusrakenteet ovat kokeneet kylläkin olennaisia muutoksia. Merkittäviä muutoksia tapahtuu myös kuluvana vuonna Euroopan unionin ja Naton laajentuessa. EU:sta on muovautumassa turvallisuusyhteisö. Laajentuminen vaikuttaa unionin dynamiikkaan. Aika näyttää, missä määrin. Samaan aikaan sotilasliitto Nato laajenee aina Suomenlahden etelärannalle saakka. Laajeneminen vaikuttaa Suomen Naton kanssa harjoittaman yhteistyön intensiteettiin jo siinä mielessä, että olemme naapuruussuhteessa. Kaikkien Itämeren piirin valtioiden tavoitteena on pitää Pohjola turvallisuuspoliittisesti vakaana alueena tulevaisuudessakin. Suomen on viisasta huolehtia omalla rakentavalla politiikallaan siitä, etteivät muutokset lisäisi jännitystä lähialueellamme.

Suomen erikoispiirteinä on eurooppalaisessa vertailussa poikkeuksellisen korkea maanpuolustustahto. Yleinen asevelvollisuus ja aluepuolustus ovat olleet vaikuttava ja luonnollinen keino integroida kaikki suomalaiset yhteistyöhön maanpuolustuksen hyväksi. Oma merkityksensä on myös jo yli 40 vuotta jatkuneilla valtakunnallisilla maanpuolustuskursseilla. Ne ovat vuosi vuoden jälkeen koonneet yhteen yhteiskuntamme keskeisiä vaikuttajia. Kurssit nauttivat kiistatonta arvostusta ja herättävät aina mielenkiintoa.

Arvoisat 170. maanpuolustuskurssin osanottajat!

Tutustutte seuraavien viikkojen aikana monipuolisesti maanpuolustuksemme kokonaisuuteen. Toivon, että viette täällä saamanne opit ja tiedot omiin yhteisöihinne vahvistaen yhteistä työtämme suomalaisten elämän turvaamisessa. Käyttäkää hyväksi nyt saamaanne tilaisuutta hankkia tärkeitä tietoja ja myös verkottua.

Toivotan teille menestyksellistä ja mielenkiintoista maanpuolustuskurssia.

Palaa otsikoihin