Puheet 2004
27.03.2004 18:00
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, puhe Laskuvarjojääkärikillan 40-vuotisjuhlassa
Minulla on miellyttävä tehtävä tuoda juhlivalle Laskuvarjojääkärikillalle ja sen jäsenille puolustusministeriön tervehdys.
Juhlanne ajoittuu ajanjaksoon, jolloin erikoisjoukkotoiminta ja sen kehittäminen ovat kasvavan, sekä kansallisen että kansainvälisen, mielenkiinnon kohteena. Utin Jääkärirykmentti ja sen perinnejoukko-osastona Laskuvarjojääkärikoulu ovat olleet koko olemassaolonsa aikana valiojoukon maineessa. Puolustusvoimiemme ylijohdon käyttöön varatut punabaretit tunnetaan osaavien ja kovien erikoismiesten joukkona. Samankaltaisen maineen ansaitsee myös tässä viikonvaihteessa 40-vuotisjuhlaansa viettävä punabarettien Laskuvarjojääkärikilta, joka vaalii sotiemme ajan maineikkaiden kaukopartiomiesten perinteitä.Perusperiaatteidensa mukaisesti kiltatoiminta pyrkii - sotilasarvoon katsomatta - toimimaan kaikkien nimikkojoukko-osastoissaan palvelleiden ja palvelevien yhdyssiteenä. Se tarjoaa jäsenilleen maanpuolustushenkeä ja taitoja ylläpitävää ja kehittävää toimintaa. Se vaalii perinteitä ja lisää palveluksessa olevien varusmiesten viihtyvyyttä.
Nyky-Suomessa kiltatoiminta joutuu kilpailemaan runsaan vapaaehtoistarjonnan mahdollisuuksista ja saattaa kärsiä monesti verenvähyydestä. Näin ei ole Laskuvarjojääkärikillan tapauksessa. Kuten äsken kuulimme professori Janne Vilkunan kiltanne syntyä ja toimintaa käsitelleestä katsauksesta, Laskuvarjojääkärikilta on aktiivisimpia maanpuolustuskiltojamme. Korkea järjestäytymisaste on selkeä osoitus keskuudessanne vallitsevasta ainutlaatuisesta laskuvarjojääkärihengestä, joka on kehittynyt yhteisistä varusmiesajan sekä reservin erikoisjoukkoharjoitusten kokemusten myötä.
Maanpuolustustahto on uskottavan puolustuksemme kova ydin. Maanpuolustustahdon ylläpito ja kehittäminen kuuluvat myös puolustusministeriön keskeisiin tavoitteisiin. Tässä mielessä Laskuvarjojääkärikilta ja sen jäsenet ovat omalla, merkittävällä panoksellaan takaamassa näiden tavoitteiden saavuttamista. Haaste jatkuu.
Hyvät laskuvarjojääkärit
Erikoisjoukkotoiminnan rooli on korostunut viimeaikaisissa kriiseissä ja sodissa.
Teknisten ja muiden menetelmien nopean kehittymisen myötä tulevaisuuden taistelukentällä on asianmukaisesti varustetuilla ja koulutetuilla erikoisjoukoilla merkittävä vastuu niin tiedustelu- kuin erilaisissa taistelutehtävissäkin. Tätä taustaa vasten on perusteltua, että osana puolustusjärjestelmämme kehittämistä tarkastellaan huolella myös erikoisjoukkotoiminnan kehittämistä.
Vuonna 2002 aloitettu puolustusvoimien sodan ajan erikoisjoukkojen kehittämistyö on osaltaan johtanut päätökseen Utin Jääkärirykmentin nykyisen rauhan ajan organisaation tarkentamisesta vuoden 2005 alussa.
Merkittävin muutos itse rykmentin organisaatiossa on nykyisen Laskuvarjojääkärikoulun tilalle perustettava Erikoisjääkäripataljoona, johon liitetään Sotilaspoliisikoulu. Tuleva muutos ei tarkoita sitä, että laskuvarjojääkärikoulutus päättyisi. Päinvastoin, se terävöityy entisestään nojautuen vahvasti siihen koulutuskulttuuriin, mikä Uttiin on muodostunut runsaan 40 vuoden aikana. Lähtökohtana on, että kaikki erikoisjääkärit tulevat saamaan saman punaiseen barettiin oikeuttavan peruskoulutuksen.
Utin Jääkärirykmentissä on vuodesta 1999 alkaen koulutettu vuosittain pienehkö määrä sopimussotilaita vaativimpiin erikoisjoukkotehtäviin. Tämä koulutus jatkuu myös uudessa koulutusjärjestelmässä, ja sen tavoitteena on tuottaa vaativaa erikoisosaamista sodan ajan erikoisjoukkoihin. Tämä, niin kutsuttu KOVA koulutus- ja valmiusosasto valmistautuu nimensä mukaan erittäin vaativiin virka-aputehtäviin rauhanaikaan sekä vastaerikoisjoukkotoimintaan kriisin uhatessa.
Puolustusvoimiemme erikoisjoukkojen kehittämiseksi perustettiin keväällä 2002 Pääesikunnan johtamana työryhmä, jonka työskentelyn tulokset johtivat viime kesänä päätökseen nykyisten sodan ajan maa- ja merivoimien erikoisjoukkojen kokoonpanojen tarkistuksesta ja uusien joukkotyyppien muodostamisesta. Tämä sodan ajan erikoisjoukkojen perustamistyö on parhaillaan käynnissä ja se tähtää 2010 -luvun tarpeisiin.
Toimintaedellytykset jatkotyölle on luotu keskittämällä edellä mainitulla tavalla maavoimien erikoisjoukkokoulutus ja helikopterikalusto Uttiin sekä ottamalla Utin Jääkärirykmentti suoraan Pääesikunnan johtoon.
Utin Jääkärirykmentissä jo käynnistetty kansallista puolustusvalmiutta ja -kykyä merkittävästi tehostanut erikoisjääkärikoulutus on mahdollisesti saamassa myös uusia ulottuvuuksia Euroopan unionin kriisinhallinta- ja nopean toiminnan kyvyn kehittämisen myötä. Nopean toiminnan kykyjen kehittäminen EU:n puitteissa liittyy HVK:ssa sovittuihin rakenteellisen yhteistyölausekkeen mukaisiin toimintamuotoihin. Suomikin joutuu osaltaan pohtimaan sitä, kuinka osallistumme eurooppalaisten nopean toiminnan joukkojen kehittämiseen.
Kansainvälistä kriisinhallintayhteistyötä mitenkään aliarvioimatta korostan, että suomalaiset erikoisjoukot ovat ensi kädessä kansallisen puolustuksen keihäänkärki, joka varustetaan ja koulutetaan siten, että joukkojen yhteistoiminta sujuu kitkatta kotimaan viranomaisten kanssa. Viime kuukausien ja vuosien tapahtumat maailmalla ovat kiistattomasti osoittaneet tällaisten joukkojen tarpeellisuuden eri kriiseissä.
Utin Jääkärirykmentti ei kehity pelkästään erikoisjoukkoalalla, vaan myös helikopteriala elää voimakasta kehittämiskautta. Ulospäin näkyvin muutos tässä tapahtuu vuosien 2005 - 2008 välillä, kun rykmentti vastaanottaa 20 NH-90 -kuljetushelikopteria. Tulevaisuudessa laskuvarjojääkäreiden ja helikopterijoukkojen yhteistyö tiivistyy saumattomaksi niin rauhan kuin valmiuden kohottamisenkin aikana. Myös kiltojen välisen yhteistyön toivoisi lisääntyvän ja tiivistyvän.
Tämänhetkisten suunnitelmien valossa on nähtävissä, että Utin Jääkärirykmentistä on muodostumassa entistä korkeatasoisempi maavoimien erikoisjoukko- ja helikopterikoulutuskeskus ja että entisen kotivaruskuntanne tärkeys osana puolustusjärjestelmäämme sen terävimmän kärjen kouluttajana ja valmiuden ylläpitäjänä korostuu.
Hyvät kuulijat
Toinen hallitusta askarruttava kysymys on Suomen suhtautuminen jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen. Vuoden 2001 turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selontekohan asetti tavoitteeksi Suomen liittymisen sopimukseen vuodesta 2006 lukien ja miinojen hävittämisen vuoteen 2010 mennessä. Selonteko kuitenkin velvoitti tutkimaan, voidaanko sopimukseen liittyä uskottavasta puolustuskyvystä tinkimättä.
Tiedän, että jalkaväkimiinoista luopuminen liittyy erityisen kiinteästi sissitoimintaan ja ylijohdon kaukotiedustelun järjestelyihin. Ovathan nykyiset, teknologialtaan yksinkertaiset, mutta toimintavarmat jalkaväkimiinamme laskuvarjojääkäreiden keskeisimpiä omasuoja-aseita. Haluan palauttaa mieliin, että jalkaväkimiinamme vanhenevat ensi vuosikymmenellä. Niiden mukana menetettävä suorituskyky tulisi korvata jollakin järjestelyllä. Puolustusministeriön johtama selvitystyöryhmä on jättänyt asiaa koskevan väliraporttinsa ja valmistelee loppuraporttiaan. Väliraportissa todetaan yksimielisesti, että miinoilla on merkittävä vaikutus puolustuksen tehoon ja sitä kautta uskottavuuteen.
On hyvä muistaa, että suomalaiset jalkaväkimiinat eivät ole aiheuttaneet, eivätkä aiheuta humanitaarisia ongelmia maamme rajojen ulkopuolella, emmekä käytä miinoja muita kuin mahdollisia maahantunkeutujia vastaan.
Jalkaväkimiinakysymykseen haetaan poliittista ratkaisua vielä tämän kevään aikana ja päätökset kirjataan syksyllä Eduskunnalle annettavaan turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon. Varteenotettavin vaihtoehto on korvata miinojen suorituskyky vanhenemisen tahdissa, jolloin kustannukset voidaan seuraavien parinkymmenen vuoden aikana sisällyttää puolustusbudjettiin. Ratkaisu olisi edullinen sekä puolustuksemme uskottavuuden että taloudellisten voimavarojemme näkökulmasta.
Korvaavia järjestelmiä määritettäessä otetaan huomioon sekä sissitoiminnan että ylijohdon tiedustelun tarpeet.
Hyvät kiltalaiset
Lopuksi nostan esiin muutaman ajatuksen vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehitysnäkymistä. Näillä selontekoon kirjattavilla linjauksilla on merkitystä myös kiltatoiminnan tulevaisuudelle. Laskuvarjojääkärikiltahan on jo vuodesta 1995 alkaen yhdessä Maanpuolustuskoulutus ry:n kanssa antanut vapaaehtoista koulutusta ja on näin jo nyt vahvasti mukana työssä.
Puolustusministeriössä valmistellaan parhaillaan loppuraporttia vapaaehtoisen maanpuolustustyön nykyistä vahvemmasta niveltämisestä sotilaallisen maanpuolustukseen. Johtavana periaatteena on täydentää vapaaehtoistoiminnan avulla reservimme ja halukkaiden ei-asevelvollisten valmiuksia kohdata normaali- ja poikkeusolojen turvallisuushaasteita. Näin etenkin niillä aloilla, joihin puolustushallinnon voimavarat eivät tulevaisuudessakaan tule riittämään. Toisaalta tämä periaate tarjoaa vapaaehtoisjärjestöille kanavan kehittää omaa toimintaansa mielekkäällä tavalla.
Vapaaehtoistoiminnan kehittämisessä on esitetty ns. maakuntajoukkojen perustamista. Esityksen perusteella osa puolustusvoimien alueellisista joukoista muodostettaisiin maakuntajoukoiksi, joissa reserviläisten vapaaehtoista sitoutumishalukkuutta hyödynnettäisiin rekrytoinnissa, koulutuksessa ja sodan ajan kokoonpanoissa harjoittelussa. Maakuntajoukkoon sijoitettu sodan ajan päällystö kouluttaisi ja johtaisi toimintaa käyttäen hyväkseen Maanpuolustuskoulutus ry:n ja sen jäsenyhdistysten palveluja eli kouluttajia ja kurssitarjontaa. Maakuntajoukkojen tehtävät voisivat sisältää mm. koulutusta, virka-apua muille viranomaisille ja paikallispuolustustehtäviä omilla toiminta-alueillaan. Maakuntajoukkojen tueksi muodostettaisiin mahdollisesti koulutus- ja tukiyksiköitä. Nämä tarjoaisivat kaikille, myös ei-asevelvollisille naisille, kanavan tehdä vapaaehtoista työtä kokonaisturvallisuuden eteen.
Mielestäni Laskuvarjojääkärikillan kovan ammattitaidon omaavia jäseniä voitaisiin käyttää esimerkiksi vaativimpien koulutustapahtumien vetäjinä. Toinen käyttötapa voisi olla konsultoiva apu esimerkiksi kohteen suojaamistehtäviin koulutettaville reserviläisjoukkueille, jolloin sissikoulutetut kiltalaiset osallistuisivat kohteen suojaamisen suunnitteluun ja vihollisen erikoisjoukkojen toiminnan.
Hyvä juhlaväki,
Tulevaisuus tuo mukanaan uusia haasteita, joihin killankin tulisi avoimesti suhtautua. Laskuvarjojääkäreille tai erikoisjääkäreille, nimestä välittämättä, uskotaan yhä vaativampia ja itsenäisempiä tehtäviä. Toivon, että kiltatoiminta säilyy vireänä ja että jaksaisitte ylläpitää kiinteää punabaretti-henkeä myös jatkossa. Myös kiltatoiminnassa punabaretin kantajat ovat osoittautuneet muille esimerkiksi kelpaavaksi valiojoukoksi.
40-vuotias Laskuvarjojääkärikilta on menestyksekkäästi vaalinut perinnejoukko-osastonsa, Erillispataljoona 4:n kaukopartioveteraanien kunniakasta perintöä ja noussut saavutuksiensa ansiosta erääksi eturivin killoistamme.
Kiitän kiltaa ja kiltalaisia arvokkaasta maanpuolustustyöstä. Onnittelen kiltaa sen 40-vuotisjuhlan johdosta ja toivotan järjestölle ja kaikille sen toimihenkilöille ja jäsenille, omasta ja koko hallinnonalan puolesta jatkuvaa menestystä. Excelsior korkeammalle! Kiitos.