Haku

Puheet 2004

05.03.2004 16:26

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, puhe Ilmavoimien 86. vuosipäivänä

Ilmavoimien toiminta-ajatuksessa on lause: ”Annamme tunnustusta hyvästä työstä”.

Ilmavoimien vuosipäivä onkin erinomainen tilaisuus huomioida hyvä työ ja antaa tunnustusta jokaiselle ilmavoimalaiselle – niin palkatulle henkilökunnalle kuin varusmiehillekin. Olen iloinen, että minulla on tilaisuus tuoda omasta puolestani ja puolustusministeriön puolesta juhlatervehdys ja kiitos siitä panoksesta, jonka ilmavoimat antaa vuoden jokainen päivä kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa, isänmaan turvallisuudelle ja koskemattomuudelle.

Voidaan siis sanoa, että vuosipäivät ovat ikäänkuin historian sydämenlyöntejä, jotka rytmittävät jokapäiväistä eloa. Suomen ilmavoimien olemassaolo alkoi jo kansalaissodan aikana, kun 6.3.1918 Vaasan lähelle laskeutui ruotsalaisen kreivi von Rosenin lahjoittama Morane-Saulnier Parasol -lentokone. Mannerheimin päiväkäskyssä mainitaan, että tästä koneesta tuli ”Suomen armeijan ilmailutarhan lentokone numero yksi” ja maaliskuun kuudennesta tuli sittemmin ilmavoimien vuosipäivä.

Ilmavoimien toiminnan alkuvaiheissa konekalusto oli luonnollisista syistä hyvin kirjavaa ja suomalaisilla ei ollut juurikaan kokemusta lentämisestä. Koneita saatiin tai hankittiin Ruotsista, Saksasta ja Venäjältä. Saksalainen kapteeni Carl Seber, joka oli ensimmäinen lentoupseeri, otti komentajan tehtävät vastaan ja ryhtyi tarmokkaasti rakentamaan Suomen lentojoukoille kehitysohjelmaa. Seberin erityinen ansio oli, että hän esitti ilma-aseen luomista itsenäiseksi aselajiksi. Tämän ansiosta Suomi voi ylpeillä sillä, että Suomen Ilmavoimat on maailman vanhimpia organisatorisesti itsenäisiä ilmavoimia.

Itsenäisen puolustushaaran luominen oli merkittävää siksi, että alkuvuosien linjakiistojen jälkeen ilmavoimia kyettiin kehittämään kokonai-suutena. Tämän kehitystyön hedelmät poimittiin toisen maailmansodan aikana, jolloin Suomen ilmavoimat tuotti väkilukuun suhteutettuna lentäjä-ässiä enemmän kuin mikään muu maa. Moni nykysuomalainenkaan ei tiedä, että sodan ajan Hävittäjälentolaivue 24 on maailman eniten ilmavoittoja saavuttanut laivue. Oma sankaritarinansa on myös se, kuinka ilmavoimien tekninen henkilökunta piti koneita lentokunnossa todella vaikeissa kenttäolosuhteissa.

Ilma-aseen merkitystä ei ennen sotia kuitenkaan ymmärretty riittävän ajoissa ja riittävän hyvin. Tämän lisäksi Suomen niukat resurssit ennen sotia eivät mahdollistaneet riittävän voimakkaan ilmapuolustuksen luomista. Tämän saivat lentojoukkomme maksaa verellään ja edellä mainittuja mainetekoja ei saavutettu ilman suuria uhrauksia. Viimeinen elossa ollut Mannerheim-ristin saanut ilmavoimalainen, reservin kap-teeni Lauri Äijö, siunattiin tammikuun lopussa haudan lepoon. Kaiken kaikkiaan 19 lentäjäritaria sai Mannerheim-ristin. Heistä hävittäjälentäjiä oli yksitoista, pommikoneen ohjaajia neljä, pommikoneen tähystäjiä kaksi sekä yksi tiedustelulentäjä ja tiedustelulennoille osallistunut tähystäjä.

Hyvät kuulijat,

Ilmavoimille on luonteenomaista, että se on huipputeknologiaa käyttävä puolustushaara. Käytössämme ovat nykyaikaiset Hornet-torjuntahävittäjät, joita johdetaan modernilla ilmavalvonta- ja johtamisjärjestelmällä. Lentoturvallisuustilastot osoittavat myös, että suomalaiset osaavat asiansa, vaikka sotilaslentotoiminnassa on ajoittain pakko ottaa hallittuja riskejä. Moderni teknologia on ehdoton edellytys uskottavan ilmapuolustuksen ylläpitoon, mutta pelkkä kalusto yksin ei riitä, koska laadun voi luoda vain organisaation oma väki. Ilmapuolustuksen toiminnan tehokkuuden taustalla onkin erittäin hyvin koulutettu ja motivoitunut henkilöstö, josta teknisen puolustushaaran erityispiirteenä siviilejä on miltei puolet. Ilmavoimien miehet ja naiset käyvätkin malliesimerkkinä ilmavoimien tunnuslauseesta "Qualitas Potentia Nostra", eli ”laadussa on voimamme”.

Sodan ajan maineteot ovat sotaisia; näin rauhan aikana ne ovat rauhanomaisempia. Eräs esimerkki ilmavoimien työn laadusta on esimerkiksi se, että ilmavoimien taitolentoryhmä ”Midnight Hawks” on kutsuttu esiintymään ensimmäistä kertaa maailman suurimpaan sotilaslento-näytökseen Englantiin.

Monien muiden maiden ilmavoimien taitolento-osastoissa on päätoimisia esityslentäjiä, mutta Suomen ”keskiyön haukkojen” jäsenet työskentelevät päätoimisina lennonopettajina Ilmasotakoulussa Kauhavalla. Tämän osaston taito on arvioitu niin korkeaksi, että se kutsuttiin yli kahdensadan tuhannen katsojan näytökseen. Vaikka työn tuoksinassa emme ehkä itse aina huomaa työn tuloksia, muut sen kyllä huomaavat.

Puolustusministeriössä ja pääesikunnassa kuullaan usein ulkomaisilta vierailta, kuinka kansainvälisiin lentoharjoituksiin osallistuneet lento-osastomme ovat luoneet hyvää mainetta edustamalleen organisaatiolle. Ilmavoimien suorituskyky on täysin vertailukelpoinen minkä tahansa kanssa. Henkilöstö jatkaa hienolla tavalla niitä perinteitä, jotka vuosikymmenten aikana on luotu. Koska puolustuksen uskottavuus rakennetaan aina ulkomailla, voivat kaikki suomalaiset olla tyytyväisiä ja jopa ylpeitä siitä hyvästä maineesta, mitä Euroopankin taivailla ilmavoimista luodaan.

Arvoisat kuulijat,

Vaikka voimme hyvällä syyllä todeta, että koulutusjärjestelmämme on toiminut erittäin hyvin, ei laakereillekaan voi jäädä lepäilemään. Ilmavoimien koulutusjärjestelmä kokee parin vuoden sisällä voimakkaan muutoksen lähinnä sen vuoksi, että hävittäjäyksiköissä olisi jatkossakin tarpeeksi mekaanikkoja tuottamaan kaikki Hornetien tarvitsemat vuosittaiset lentotunnit. Satakunnan, Karjalan ja Lapin lennostot muutetaan puhtaiksi torjunta-hävittäjälennostoiksi, millä halutaan parantaa nimenomaan Hornet-yksiköiden suorituskykyä ja ilmavoimien toiminta-ajatuksen mukaisesti ”keskittyä oleelliseen”, eli hävittäjätoiminnan tukemiseen.

Näiden järjestelyjen ohella on myös perusteltua tutkia Vinkojen teknillisen tuen järjestely ja myös se, olisiko tarkoituksenmukaista ulkoistaa Vinka-lentokoulutus tai osia siitä. Jos tämä osoittautuu järkeväksi, alkeislennon opetukseen nyt käytettäviä ohjaajia voitaisiin kohdentaa hävittäjätorjunnan kannalta kustannustehokkaammin. Tällöin on kuitenkin visusti pidettävä huoli siitä, että ilmavoimien lentotoiminnan ”kruununjalokivet”, eli lentoturvallisuuskulttuuri sekä oikeat arvot ja asenteet, kyetään siirtämään tuleville lentäjäsukupolville – olipa alkeiskoulutusratkaisu sitten mikä tahansa.

Lentokoulutuksen uudelleenjärjestelyn myötä myös Ilmasotakoulun so-veltuvuus yhteiseurooppalaiseksi lentokoulutuskeskukseksi paranee. Tällä hetkellä on meneillään kahdentoista Euroopan maan hanke, mis-sä selvitetään mahdollisuuksia toteuttaa ohjaajakoulutus vuoden 2010 jälkeen osana kansainvälistä koulutusyhteistyötä. Mikäli hanke johtaa yhteiseen ohjaajakoulutukseen ja jos yksi koulutuskeskuksista saataisiin Suomeen, se takaisi Kauhavan tukikohdan toiminnan jatkumisen vahvana myös tulevaisuudessa.

Näin Tikkakoskella oltaessa on hyvä ottaa huomioon myös se seikka, että Ilmavoimien Viestikoulusta tuli hiljattain puolustushaarakoulu, jossa järjestetään ilmavoimien henkilökunnalle tarjottavien kurssien pääosa ja akateemiset opinnot. Myös muiden puolustushaarojen henkilöstöä koulutetaan elektroniseen sodankäyntiin. Tähän muutokseen on valmistauduttu siten, että Ilmavoimien Viestikoulu on toiminut alun kolmatta vuotta kokeiluorganisaationa ja uudistus on määrä saattaa päätökseen ilmavoimien henkilöstön sisäisillä kohdennuksilla.

Nimi ”Ilmavoimien Viestikoulu” ei enää kuvaa hyvin tämän joukko-osaston todellista toimintaa, ja siksi onkin mahdollista, että nimimuutoksia tulevaisuudessa saatetaan tehdä. Joukko-osastojen nimi- ja perinneasiat yleensäkin ovat herkkiä kysymyksiä, ja tämän vuoksi olen tyytyväinen siitä, että tämä valmistelutyö on selkeästi ilmavoimien vastuulla. Suomeksi sanottuna ”karvalakkilähetystöjen” oikea osoite onkin kenraali Pystysen toimisto – ei minun toimistoni.

Näin ilmavoimien vuosipäivänä otan esille vielä puolustusministeriön yhdessä valtiovarainministeriön kanssa neuvotteleman SANMINA-kiinteistöratkaisun, joka hyväksyttiin Valtioneuvoston raha-asiain valiokunnassa kuluvan viikon keskiviikkona. Ratkaisu entisestään parantaa ilmavoimien toimintaedellytyksiä Tikkakosken alueella.

Toinen Puolustusministeriön hyväksymä hanke on TTS-kehyksiin sisällytetty ilmavoimien nykyisen kuljetus ja yhteyskonekaluston korvaaminen uusilla koneilla.

Kolmas ajankohtainen Ilmavoimia ja sen tulevaisuutta koskeva kaavailu on eilen julkaistu maavoimien iskukykyä koskeva selvitystyö ja siinä esitetyt linjaukset Hornet-kaluston käyttöominaisuuksien laajentamiseksi. Toteutuessaan suunnitelma asettaisi uusia haasteita Ilmavoimille etenkin puolustushaarojen välisen yhteistoiminnan osalta.

Hyvät kuulijat,

Vaikka ilmavoimat onkin ensisijaisesti tarkoitettu isänmaamme puolustamiseen ja kalusto täyttää nykyajan vaatimukset, lähiaikojen haasteena on henkilöstön yhä lisääntyvä kouluttaminen kansainväliseen toimintaan. Suomi on jo tänä päivänä aktiivinen osallistuja kahden- ja mo-nenvälisissä kriisinhallintaharjoituksissa sekä Naton rauhankumppanuusharjoituksissa. Kansainvälisen koulutus- ja harjoitusyhteistyön myötä kehitetään parhaiten kykyä toimia osana eurooppalaista kriisinhallintaa. Samalla niin ilmavoimilla kuin muillakin puolustushaaroilla on mahdollisuus kehittää toimintatapojaan kansallisen puolustuksenkin näkökulmasta.

Lisääntyvä kansainvälinen yhteistoiminta on nykyaikaa ja eduksi kaikille osapuolille, mutta tärkeintä on kuitenkin se, että puolustushallinto ylläpi-tää kaikkien puolustushaarojen sodan ajan tarpeiden mukaista kansallista puolustuskykyä jo rauhan aikana. Vain näin menetellen voidaan ilmapuolustuksenkin osalta saavuttaa ajoissa haluttu uskottavuus ja pienentää kriisin uhkaa. Onhan yleisesti tiedossa, että hävittäjäkoneiden ja niiden edellyttämien ohjaajien ja teknisen henkilöstön lukumäärää ei voida enää nykyaikana lisätä tilanteen kärjistyessä.

Olen moneen otteeseen puheeni aikana siteerannut ilmavoimien toi-minta- ajatusta. Tervehdykseni lopuksi poiminkin sieltä vielä yhden ajatuksen. Ilmavoimat toteaa, että ”ansaitsemme uskottavuutemme kansainvälisesti tunnustetulla ammattitaidolla”.

Arvoisat ilmavoimalaiset,

Tiedän, että tuo lause on totta.

Toivotan teille kaikille erinomaista vuosipäivää.

Qualitas Potentia Nostra !!!

Palaa otsikoihin