Puheet 2004
08.05.2004 10:30
Ministeri Kääriäisen puhe turvallisuuspoliittisessa seminaarissa Kuopiossa
Kunnioitetut sotiemme veteraanit, Arvoisat seminaarin osanottajat, kutsuvieraat, savolaiset, naiset ja miehet.
Olen hyvin otettu siitä, että sotilasläänimme komentaja eversti Leo Puustinen esitti kutsun saapua puhujaksi tähän turvallisuuspoliittiseen seminaariin. Näistä asioista on nyt keskusteltava, kun turvallisuus- ja puolustuspolitiikan polttavat kysymykset ovat niin hallituksen, eduskunnan kuin koko kansankin mielenkiinnon kohteina. Edellä mainituista syistä tervehdin teitä sekä ilolla että arvostuksella sen johdosta, että annatte aikaanne isänmaan asioiden puolesta osallistumalla tähän seminaariin.
Valtioneuvosto laatii parhaillaan syksyllä eduskunnalle annettavaa uutta turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa. Selonteon peruslähtökohtina ovat Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan huhtikuussa päättämän "keskusratkaisun" mukaisesti uskottava itsenäinen kansallinen puolustus, yleinen asevelvollisuus, alueellinen puolustusjärjestelmä, aktiivinen osallistuminen kriisinhallintaan EU:n puitteissa ja NATO-kumppanuus. Erityisen arvokasta on se, että suurimmat eduskuntapuolueet ovat yksimielisiä " keskusratkaisuista".
Tämä linjaus on omaperäisten valintojen ja yhteistyökykyisyyden muodostama kombinaatio, se on myös jatkuvuuden ja uusien asioiden muodostama kokonaisuus. Selkeä lähtökohta on, että Suomen puolustusvoimat ovat ensisijaisesti Suomen puolustamista varten. Tämän tulee olla jatkossakin kirkas johtoajatus Puolustusvoimia kehitettäessä.
Eräs selonteon ytimistä onkin juuri Puolustusvoimien tavoitteellinen kehittäminen. Lähtökohtina ovat keskusratkaisun mukaisesti yleinen asevelvollisuus ja alueellinen puolustus. Turvallisuusympäristömme on sekin otettava tarkoin huomioon.
Jo nyt päädytty yhdessä Puolustusvoimien johdon kanssa siihen, että Puolustusvoimien sodan ajan joukkojen määrää lasketaan 350 000 mieheen vuonna 2008. Se on kohtuullinen supistus ottaen huomioon, että vielä muutama vuosi sitten sodan ajan kokonaisvahvuus oli 540 000 miestä. Toisaalta se on vielä mittava määrä joukkoja ja vahva panostus turvallisuusympäristöömme nähden. Maantieteellistä kattavuutta vahvistaa se, että vapaaehtoisen maanpuolustuksen sateenvarjon alle ollaan kehittämässä alueellisia maakuntajoukkoja. Nämä noin 50 000 sotilaan maakuntajoukot sisältyisivät mainitsemaani 350 000 sotilaan vahvuuteen, eli ne olisivat osa Puolustusvoimien joukkoja. Tällaisen kenttäarmeijan ylläpito on perusteltua maamme maantieteellinen koko huomioon ottaen, ja se on mahdollista yleisen asevelvollisuusjärjestelmän ja hyvin koulutetun reservin ja hajautetun liikekannallepanojärjestelmän kautta.
Hyvät kuulijat,
Asevelvollisuusarmeija toimii, jos maanpuolustustahto on kohdallaan. Korkea maanpuolustustahto ja sitä kautta kansan puolustusvoimille osoittama hyväksyntä onkin maanpuolustuksemme karkaistua terästäkin kovempi ydin. Emme toki saa tuudittautua olemassa olevaan, vaan myös teknologisessa kehityksessä on pysyttävä mukana. Asevelvollisuusarmeijankin kärjen tulee tässä mielessä olla terävä.
Maanpuolustukseen käytettävät resurssit ovat sidoksissa taloutemme vetoon. Määrärahakorotuksia ei ole näköpiirissä, joten resurssien jako on pitkälti nollasummapeliä. Jos jotain halutaan kehittää, on jostain luovuttava. Selonteon keskeisimpiä elementtejä onkin Puolustusvoimien johtamis- ja hallintojärjestelmän uudistaminen vuoden 2008 alusta lukien. Tässä lähtökohtana on, että pään koko on oltava suhteessa muuhun vartaloon, eli kun kenttäarmeijaa supistetaan tuntuvasti, tulee vastaavasti johtamisjärjestelmääkin tarkistaa. Samalla vapautuu resursseja ydintoimintoihin, siis sotilaallisen maanpuolustuksen suorituskykyä ja valmiutta ylläpitäviin toimintoihin ja uuden kehittämiseen.
Tällaisen kehittämisajattelun lähtökohtana tulisi olla; "Ei riitä, että tehdään asioita paremmin - vaan että tehdään parempia asioita."
Tällaiseen kehittämiseen on nyt mahdollisuuksia. Ensimmäisenä perustavaa laatua olevana linjauksena tuon esille Pääesikunnan roolin terävöittämisen. Se keskittyy jatkossa pääosin strategisten asioiden johtamiseen ja siitä luodaan myös todellinen "Joint"-esikunta. Tämä tarkoittaa sitä, että Pääesikunnalla on tarvittaessa kyky muodostaa puolustuksemme valtakunnallinen painopiste yhdistämällä maa-, meri-, ja ilmavoimien asejärjestelmien vaikutus halutulle alueelle haluttuna aikana. Pääesikunnan tulee siis kyetä nykyistä tehokkaammin kaikkien puolustushaarojen johtamiseen ja yhteisoperaatioiden toteuttamiseen. Sille myös luodaan yhteydet ja kyky pitää valtakunnan siviilijohto sotilaallisen tilanteen tasalla reaaliajassa. Samassa yhteydessä eriytetään Pääesikunnasta maavoimille oma johtoesikunta, Maavoimien esikunta. Muodostettava esikunta keskittyy maavoimien operatiiviseen johtamiseen ja puolustushaaran kehittämiseen. Tämä kokonaisuus on edellä mainitsemaani parempien asioiden tekemistä. Samalla monet rutiinit menevät uusiksi ja koko johtamisarkkitehtuuri muuttuu.
Johtamis- ja hallintojärjestelmäuudistuksessa on kysymys kokonaisuudesta, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Yksinkertaistettuna kysymys on kahden vaatimuksen yhteensovittamisesta, yhtäältä operatiivisten ja kovien sotilaallisten kykyjen ylläpitämisestä ja kehittämisestä, toisaalta kansan ja puolustusvoimien läheisen yhteyden ja korkean maanpuolustustahdon vaalimisesta.
Puolustusministeriö tekee yhdessä pääesikunnan kanssa par´aikaa valmistelutöitä kelvollisten johtamis- ja hallintojärjestelmävaihtoehtojen rakentamiseksi. Nähtävissä on kolme mahdollista kehityssuuntaa. Ensimmäiseksi; kipeätkin rakenteelliset ja toiminnalliset leikkaukset tarvittavien resurssien vapauttamiseksi uudistuksiin ja ydintoimintoihin. Toiseksi; voimakkaasti yhteiskunnallista näkökulmaa korostava ja haja-asutusalueiden työllisyyttä tukeva pienten muutosten uudistus. Tai kolmanneksi keskitie äärivaihtoehtojen väliltä, jolla sotilaalliset tarpeet, alueellistamisnäkökohdat ja "yhteiskuntarauha" huomioon ottaen vapautetaan voimavaroja kehittämistoimenpiteiden aloittamiseksi ja läpiviemiseen, mutta alemmalla tavoitetasolla kuin ensimmäisessä vaihtoehdossa.
Uudistusten vaikutuksia voidaan osaltaan pehmentää hyödyntämällä virkojen uudelleenkohdentamisessa ja resurssien vapauttamisessa vuosikymmenen lopun ajoittuvaa suurta eläköitymisaaltoa. Uskon ns. JOHA-uudistuksen kompromissin löytyvän jostain keskimmäisen polun lähimaastosta niin, että se on operatiivisesti toimiva ja myös yhteiskunnallisesti hyväksyttävä.
Hyvät kuulijat,
Myös tulevien maakuntajoukkojen kehittäminen viestii pyrkimyksestä tehdä parempia asioita. Puolustusministeriön vapaaehtoisen maanpuolustustyön selvitystyöryhmän loppuraportti luovutetaan ministerille kuluvan kuun aikana. Työryhmä tulee esittämään paikallis- ja aluetasolle merkittäviä sekä sotilaallista valmiutta että arjen turvallisuutta vahvistavia uudistuksia.
Ensimmäisenä konkreettisena uudistusesityksenä on nousemassa esille jo mainitsemani maakuntajoukot. Osa puolustusvoimien alueellisista joukoista muodostettaisiin maakuntajoukoiksi, joissa reserviläisten vapaaehtoista sitoutumishalukkuutta hyödynnettäisiin rekrytoinnissa, koulutuksessa ja harjoituksissa. Maakuntajoukkojen päätehtävänä olisi lisätä puolustuksen suorituskykyä ja reserviläisten sotilaallisia taitoja sekä parantaa puolustusvoimien valmiutta virka-aputehtäviin.
Toisena konkreettisena ehdotuksena on nousemassa ajatus Maanpuolustuskoulutus ry:n aseman vahvistamisesta julkisoikeudelliseksi yhteisöksi. Sen uusiksi tehtäviksi annettaisiin koulutus ja tukiyksiköiden rekrytointi sekä niiden koulutuksen ja toiminnan johtaminen. Uudistuva Maanpuolustuskoulutus ry jäsenliittoineen alkaisi nykyisestä poiketen kouluttaa yksittäisten kansalaisten lisäksi myös joukkoja tai niiden osia. Näen tämän merkittävänä haasteena koko vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestökentälle.
Kolmantena ehdotuksena, joka oleellisesti liittyy MPK ry:n asemaan, on jalalle nousemassa Pääesikunnan jo aiemmin tekemä esitys eri hallinnonalojen rajat ylittävien toimintakeskusten perustamisesta. Nämä toimintakeskukset olisi MPK ry:n tai jonkun muun vapaaehtoisjärjestön isännöimiä. Niiden tehtävänä olisi osaltaan mahdollistaa ja tiivistää eri viranomaisten ja järjestöjen välistä yhteistoimintaa.
Neljäntenä työryhmän esityksenä esille nousee naisten aseman vahvistaminen maanpuolustuskentässä. Tarkoituksena on, että myös asepalveluksen käymättömille naisille tarjoutuisi mahdollisuus mielekkäisiin tehtäviin ja sopivuuden mukaiseen sijoitukseen Toimintaan sitoutuvien naisten asema oikeuksineen ja velvollisuuksineen olisi turvattava säädöspohjaa ja kannustejärjestelmää kehittämällä.
Hyvät kuulijat,
Aktiivinen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan EU:n puitteissa ja NATO-kumppanuus ovat osa solmittua keskusratkaisua. Tälläkin saralla riittää haasteita. Kuun vaihteessa Suomen tärkein viiteryhmä, Euroopan unioni, laajeni käsittämään 25 jäsenvaltiota ja reilut 450 miljoonaa asukasta. Suomi toimii, hallituksen linjausten ja kansan antaman mandaatin mukaan, aktiivisesti Euroopan unionissa, ja myös sen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä. Kohta kymmenvuotisen jäsenyytemme aikana Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on edennyt jopa pitkin harppauksin. EU on jäsenilleen tänään myös turvallisuusyhteisö. Jo nyt on saavutettu yhteisymmärrys rakenteellisesta yhteistyöstä ja siihen liittyen esimerkiksi Euroopan Unionin nopean toiminnan joukkojen perustamisesta.
Monikansallisten nopean toiminnan joukkojen muodostamiseen Suomi antaa oman, sille sopivan panoksensa. YK on toivonut tällaisen kyvyn luomista unionilta, koska kriiseihin pitää pystyä puuttumaan entistä nopeammin, jotta vältetään humanitaariset katastrofit. Joukkojen on tarkoitus tukea erityisesti YK:n toimintaa maailman eri kriisipesäkkeissä. Suomihan on perinteisesti korostanut YK:n asemaa konfliktien estämisessä ja hallinnassa.
Etsimme Utvan päätöksen mukaisesti parasta aikaa kumppaneita ja toimintamuotoja nopean toiminnan joukkoihin. Haaste on kova, koska joukkojen tulisi olla toimintavalmiita jo vuonna 2007. Kumppanit löytynevät maantieteellisesti lähimmiltä alueilta. Ensimmäisen aallon joukkojen valmiusvaatimukseksi on asetettu 15 vuorokautta. Joukkoja tulee kyetä ylläpitämään toimialueella neljä kuukautta.
Ymmärtänette, että tällaisen valmiuden ylläpito edellyttää konseptin luomisen jälkeen riittävästi sekä henkilöstöllistä että materiaalista panostusta ja tehokasta koulutusta ja harjoittelua niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Muutos on merkittävä, mutta toisaalta kysymys on kohta 50-vuotisen rauhanturvaamisperinteen jatkamisesta tässä ajassa.
Olemme olleet ensimmäisten joukossa muun muassa uusimmissa vaativissa operaatioissa niin Bosniassa, Kosovossa kuin Afganistanissakin. Meillä on hyvät mahdollisuudet selviytyä tästäkin haasteesta kunnialla. Totean vielä, että maan hallitus tekee nopean toiminnan joukkoja koskevat päätökset sitten kun on konkreettista päätettävää.
Arvoisat kuulijat,
Suomalainen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka perustuu kansan laajaan hyväksyntään, joka ilmenee poliittisena konsensuksena. Tätä tavanomaisen puoluepoliittisen kiistelyn yläpuolella olevaa konsensusta on vuosikymmenten mittaan tavoiteltu, ja siinä on onnistuttukin, viimeisimmäksi HVK:n tavoitteiden asetannassa viime syksynä. Ja keskusratkaisun rakentelussa kevättalvella.
Tämän sinivalkoisen konsensuksen löytyminen perustuu yhdistäviin sotakokemuksiin ja osaltaan siihen, että parlamentaaristen voimien välillä on käyty avointa ja luottamuksellista keskustelua.
Osaltaan suomalaisen konsensuksen löytämistä helpottaa puolustusvoimien ja koko puolustushallinnon nauttima laaja luottamus. Tämä puolestaan johtuu pitkälti siitä, että puolustusvoimien henkilökunta ei osallistu julkiseen poliittiseen kannunvalantaan, ei esimerkiksi puoluepoliittiseen vaalitoimintaan. Näin on hyvä jatkossakin, sillä puolustusvoimien ja -hallinnon puoluepolitisoituminen romahduttaisi luottamuksen.
Sen sijaan on paikallaan, että niin puolustusvoimien henkilökunta kuin reserviläisetkin ottavat omalta kannaltaan osaa yleiseen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen keskusteluun - sotilaat ammattiosaajina ja reserviläiset oman kokemuspiirinsä ja ammatillisen näkökulmansa kautta. Näin keskustelu pysyy korkeatasoisena ja monipuolisena, mitä se on jo ollutkin. Suomi on kypsä tasavalta, jossa voidaan keskustella aidosti turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta - mistä näkökulmasta tahansa.
Arvoisat seminaarin osanottajat. Kiitän huomiostanne ja toivotan teille kaikille menestystä niin omissa tehtävissänne yhteiskuntamme rakentamisessa kuin maanpuolustuksenkin saralla. Toivotan teille kaikille aurinkoista kevättä. - Kiitos.