Puolustusministeri Seppo Kääriäisen puhe Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiirin kesäjuhlassa ja Liperin Sotaveteraanit Ry:n 25-vuotisjuhlassa, Liperi 16.8.2003

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, Arvoisat kutsuvieraat, Hyvät naiset ja herrat.

On varsin mieluisaa pitää puolustusministerinä ensimmäinen puheeni veteraaneille täällä Liperissä, lähellä kotiseutuani Iisalmea. Tuntemattoman sotilaan Paloaukea sijaitsee vain kivenheiton päässä Ylämyllyllä ja se antaa kasvot Liperille itsenäisen Suomen historiassa. Haluan tänään kiinnittää huomiota myös juhlapäivänne ajoitukseen näin elokuun puolivälissä. Elokuussa 1944, 59 vuotta sitten, oli suurvalta-Neuvostoliiton suurhyökkäys Kannaksella juuri torjuttu. Taistelut raivosivat vielä Pohjois-Karjalassa, jossa vihollinen yritti syvää sivustahyökkäystä kahden divisioonan voimin. Ilomantsin korvessa käyty jatkosodan taistelujen loppuhuipentuma päättyi puna-armeijan Suomeen suunnatun kohtaloniskun torjumiseen. Se tyrehdytti aktiiviset hyökkäystoimet maatamme kohti lopullisesti.

Oli siellä muitakin kuin Pohjois-Karjalan miehiä, ja toisaalta pohjois-karjalaiset taistelivat myös muilla rintamilla. Pohjois-Karjalan taistelualueet ovat niitä harvoja rauhansopimuksessa itsenäisen Suomen puolelle jääneitä alueita. Niiden tärkeyttä ei sovi unohtaa. Teillä Pohjois-Karjalan sotaveteraaneilla on tärkeä vastuu näiden alueiden ylläpitoon osallistumisessa ja maineikkaiden taistelu- ja soturiperinteiden siirtämisessä nuoremmille sukupolvillemme.

Marsalkka Mannerheim luonnehti muistelmissaan Ilomantsin taistelujen merkitystä uupuneen armeijamme taistelutahdolle ”arvioimattoman suureksi”.

Ilomantsin taistelujen jälkeen, elokuun 17. päivänä vuonna 1944, saapui sotamarsalkka Keitel Saksasta Suomeen. Presidentiksi elokuun alussa nimitetty Mannerheim ilmoitti tuolloin hänelle, ettei Ryti-Ribbentrop sopimus sitonut häntä. Valtionjohto oli päättänyt irrottautua sodasta. Stalin oli luopunut ehdottoman antautumisen vaatimuksesta, juuri onnistuneiden torjuntataistelujemme johdosta. Suomi säilytti itsenäisyytensä

- kiitos teidän veteraanien.

Hyvät veteraanit,

Puolustusvoimiemme materiaalinen valmius on kehittynyt viime vuosikymmenten aikana pitkin harppauksin. Ilmavoimat on siirretty uuteen torjuntahävittäjäkauteen, merivoimien kalusto on merkittäviltä osiltaan uusittu, ja materiaalisen kehittämisen painopiste on viime vuosina ollut maavoimissa. ”Laguksen miehet” ovat vastaanottaneet ensimmäiset uusista Leopard taisteluvaunuista, ja kaikkien valmiusprikaatien liikkuvuutta, tulivoimaa ja suojaa on kehitetty. Materiaalisesti katsoen asevoimamme ovat kunnossa.

Miten on hengen laita? Varusmiesten koulutusjärjestelmä on uusittu

1990-luvun lopussa ja koulutusaika käytetään tehokkaasti. Kuuden kuukaudenkin palvelusajan suorittavat miehet harjoittelevat maastossa keskimäärin 50 vuorokautta, josta merkittävän osan omien sodan ajan johtajien johdossa. Reserviin koulutetaan valmiita ryhmiä, joukkueita ja komppanioita. Joukkokokoonpanot säilyvät reservissä, asevelvollisten muuttoliikkeestä huolimatta, ja joukot kutsutaan kokonaisina kertausharjoituksiin.



Erilaisin mittauksin on todettu, että suomalaisten maanpuolustustahto on säilynyt korkeana. Tässä on mielestäni maanpuolustuksemme kova ydin. Maanpuolustustahdon ja koko puolustusratkaisumme perustana ovat yleinen asevelvollisuus ja koko maan kattava alueellinen puolustus. Näillä on kyetty rakentamaan toimiva, kustannustehokas puolustusratkaisu. Se luo vakautta koko Pohjolaan.

Suomessa on käyty kohta kymmenkunta vuotta vilkastakin keskustelua maamme ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta ja siihen liittyen liittoutumisesta. Tämä keskustelu ja puolustusjärjestelmän jatkokehittäminen on tuotava nykyisen puolustusratkaisumme viitekehykseen ja ankkuroitava se korkean maanpuolustustahdon säilymiseen.

Nykyinen hallituksemme on kirjoittanut sotilaallisen liittoutumattomuuden ohjelmaansa vakain tuumin. Sillä on kansan laaja tuki. Tämän linjan muuttamiseen tulee olla kovat perustelut - nyt niitä ei ole.

Arvoisat kuulijat,

Hallitus antaa turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon eduskunnalle seuraavan kerran vuonna 2004. Työ on jo käynnistynyt. Eduskuntaa ja sen valiokuntia informoidaan työn edetessä, ja näin myös oppositio voi osallistua selonteon valmisteluun.

Eduskunta on edellyttänyt, että rakennettaessa 2010-luvun puolustusjärjestelmää lähtökohtana pidetään koko maan puolustamista, alueellista puolustusta ja yleistä asevelvollisuutta.

Selonteossa tullaan pohtimaan useita suuria kokonaisuuksia. Uusittu alueellinen puolustusjärjestelmä tulee olemaan esillä, samalla tarkastellaan vapaaehtoisen maanpuolustustyön kehittämistä osana kokonaismaanpuolustusta. Selonteossa otetaan kantaa myös Ottawan jalkaväkimiinoja koskevaan sopimukseen ja maavoimien iskukykyyn.

Luonnollisesti osallistumisemme kansainväliseen kriisinhallintaan ja siihen liittyvät yhteensopivuuskysymykset sekä lisääntyvän eurooppalaisen integraation vaikutukset huoltovarmuuteemme tulevat tarkastelun alle.

Kohta 50-vuoden ajan ovat rauhanturvaajamme antaneet panoksensa kansainväliselle rauhalle. Kriisinhallintaoperaatioissa vaikutamme vakautta lisäävästi kaukaisemmissa alueellisissa kriisipesäkkeissä, joiden vaikutukset - hoitamattomina - saattaisivat heijastua pahoinkin kotimaahamme. Ne ovat osa eräänlaista kaukopuolustusta, ja toisaalta kannamme tällä tavoin kansainvälistä yhteisvastuuta.

Kriisinhallintaoperaatioissa joukkomme joutuvat tiukkaan kansainväliseen vertailuun. Kokemustemme mukaan asevoimiemme sotilaallinen ammattitaito on kansainvälisesti korkealla tasolla. Tästä on osoituksena Suomelle ensimmäisenä Natoon kuulumattomana maana osoitettu pyyntö ottaa vastuulleen monikansallisen prikaatin johto, suoraan Naton alaisuudessa, vaativassa kriisinhallintaoperaatiossa Kosovossa tämän vuoden toukokuussa.

Suomalaiset ovat tehneet – jälleen kerran – hyvää työtä, ja saaneet ammattitaidostaan kansainvälistä kiitosta. Suomalaisten sotilaiden pärjääminen kansainvälisissä tehtävissä vahvistaa myös kansallisen puolustuksemme uskottavuutta.

Korostan sitä, että osallistumisemme kansainväliseen toimintaan on vapaaehtoista. Pidän tärkeänä, että päätöksen kansainväliseen operaatioon lähtemisestä teemme aina itse.



Hyvä juhlayleisö,

Turvallisuuspoliittinen asemamme on vakaa ja vahvempi kuin aikoihin. Te veteraanit olette hankkineet meille leijonanosan siitä kansainvälisestä arvostuksesta, josta saamme itsenäisenä ja vapaana kansakuntana nauttia. Asemaamme on vahvistanut jo vuosikymmeniä harjoittamamme hyviin naapuruussuhteisiin ja rakentavaan kansainväliseen yhteistoimintaan perustuva vakaa turvallisuus- ja ulkopolitiikka.

Euroopan Unionin jäsenvaltiot – Suomi siinä joukossa - valmistautuvat parhaillaan syksyllä alkavaan hallitusten väliseen konferenssiin, jossa käsitellään Euroopan Unionin uutta perussopimusta. Hallitus valmistelee Suomen omaa tavoitteenasettelua Eduskunnalle elokuun aikana. HVK:ssa tullaan käsittelemään myös Unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Tavoite on, että hallitusten neuvonpidoissa saadaan aikaan selkeät pelisäännöt myös EU:n turvallisuuspolitiikan muotoiluun. Veteraanien perintöä ei tässä yhteydessä eikä tulevaisuutemme turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa unohdeta. Se on pääomaa, jota tulee vaalia. Tavoitteenamme on realistisesti valita toimintamalli, joka turvaa maamme edut. Nykyinen toimintamallimme on sotilaallinen liittoutumattomuus. Lähtökohtana on jatkossakin oltava, että Suomen kansan turvallisuutta ja asevoiman käyttöä koskevista linjauksista päättävät suomalaiset itse - ei kukaan muu.

Onnittelen Liperin Sotaveteraaneja yhdistyksenne 25-vuotis merkkipäivän johdosta ja toivotan teille kaikille, arvoisat Pohjois-Karjalan sotaveteraanit, Hyvää Veteraanijuhlaa.

Palaa otsikoihin