18.5. Puolustusministeri Vanhasen puhe Malmin lentokentän 65 vuotisjuhlassa

Arvoisa juhlayleisö Suomi on liikenteellisesti lähes saarella.

Maantieteemme on aina vaikuttanut

myös taloudelliseen, kulttuuriseen ja poliittiseen asemaamme. Maitse yhteytemme

ovat toimineet itään. Se on vuosisatojen kuluessa heijastunut historiaamme

monin tavoin. Länteen ja etelään olemme olleet meriyhteyksien varassa. Meri ei

ole ollutkaan huono yhteysväylänä. Meren kautta olemme saaneet vaikutteita,

käynnistäneet kauppamme ja saaneet osan asukkaistammekin. Postitie Ahvenanmaan

kautta Tukholmaan oli pitkään välttämätön yhteys silloiseen pääkaupunkiimme

Tukholmaan.

Kun ilmailu alkoi ja siviili-ilmailu kehittyi ei olekaan ihme, että myös Suomen

tuolloin vielä hyvin köyhä ja maatalousvaltainen maa halusi avata väyliä

ilmateitse maailmalle. Se avarsi asemaamme. Ilmailuun liittyneet taloudelliset

ja myös poliittiset mahdollisuudet tiedostettiin varmasti vuonna 1932 kun

hallitus antoi eduskunnalle esityksensä maalentoaseman rakentamisesta

Helsinkiin. Jotain tästä merkityksestä kertonee 65 vuotta sitten suoritettujen

kentän avajaisten ohjelma ja osallistujajoukko. Läsnä oli kymmeniä tuhansia

ihmisiä, pienen maan vaikutusvaltaisimmat henkilöt ja juhlapuheen piti

tasavallan presidentti Kyösti Kallio. Kallio kuvasi puheessaan sitä syvää ja

laajaa merkitystä, joka tälle Tattarinsuon maa-alueelle tuolloin koettiin:

"Vihkiessämme nyt tämän lentokentän laiteineen tarkoitukseensa uskallan toivoa,

että se kädenojennus, jonka me kautta ilmojen täten ojennamme ulos- ja

sisäänpäin eri ilmansuuntiin ja eri kansoille, tuottaisi siunausta Suomellemme,

jonka menestyminen tulee aina olla pyrkimystemme korkeimpana kohteena."

Presidentin kaavailema tulevaisuus toteutuikin. Malmin kautta käynnistyi toden

teolla suomalaisen ilmailun kehitys. Suomalaisten oma Aero oy kehitti

toimintaansa ja lensi pian Berliiniin asti. Lufthansa ja Puolan LOT

harjoittivat reittiliikennettä Suomeen. Nyky-Suomea emme osaisi kuvitella ilman

jatkuvia lentoyhteyksiä maailmalle. Nykyinen asemamme maailman

kehittyneisimpiin kansakuntiin kuuluvana laajaa taloudellista ja poliittista

yhteistyötä harjoittavana maana on rakentunut niiden yhteyksien varaan, joita

täältä Malmilta ryhdyttiin toden teolla 65 vuotta sitten rakentamaan.

Kaikella on alkunsa. Täällä Malmilla me olemme yhden alun lähteillä, toimivalla

lentoasemalla ja kentällä, joka on säilyttänyt ilmailun pioneeriaikojen ilmeen

ja rakenteen. Malmi on elävää ilmailun, liikenteen, kaupan, turismin ja

poliittisen avautumisemme historiaa. Ei sen vähempää.

Sodan aikana Malmi toimi Helsingin ilmapuolustuksen tärkeänä tukikohtana.

Siksi tätä kohtaan myös suoritettiin paljon hyökkäyksiä. Malmi oli osa

Helsingin ja helsinkiläisten puolustusta.

Sodan jälkeen Malmi kirjoitti jälleen historiaa. Kenttä suljettiin

valvontakomission käyttöön. Elimme tuolloin vuosia, jolloin sodan jälkeen

kansainvälinen ja erityisesti neuvostoliittolainen valvonta ohjasi Suomea monin

tavoin. Tärkeä kenttä oli suljettu suomalaisilta. Sekin oli politiikkaa, koska

kentällä oli suuri merkitys tietään etsivälle pienelle kansalle. Sulkemalla

yhteyksiämme ilmateitse ohjattiin myös Suomea.

Tänään Malmin kenttä on yleisilmailumme keskus. Vuosittain laskeutumisia kertyy

noin 40 000 ja kenttä tarjoaa työpaikkoja noin 200. Lentoaseman alueella toimii

kolmisenkymmentä yritystä tai aktiivista yhdistystä. Kenttä on monipuolinen

harrastusympäristö, jonka kerhoihin kuuluu 2800 jäsentä. Olen kuullut, että

puolet maamme lentokoulutuksesta annetaan täällä. Rajavartiolaitoksemme

tukikohta antaa myös oman leimansa myös kentälle.

Moni paikkakunta olisi ylpeä Malmin kaltaisesta toimivasta lentoasemasta.

Täällä historia ja nykypäivä on yhdistetty tavalla, jota ei enää juuri

maailmasta muualta löydä.

Tätä juhlapäivää varjostaakin ikävällä tavalla se vuosia jatkunut epävarmuus

Malmin kentän tulevasta kohtelusta. Valtion ilmailulaitos on vuokralaisena

Helsingin kaupungin maalla. Aikanaan maanvuokrasopimus laadittiin 99 vuoden

mittaiseksi, joka varmastikin 30-luvun vuosina tuntui ikuiselta. Nyt tuota

vuokrasopimusta on jäljellä runsaat 30 vuotta, mutta vuokralaisen puolesta

valtio on kolme vuotta sitten luvannut Helsingille olevansa valmis luopumaan

maa-alueesta tietyillä ehdoilla jo vuoden 2006 alusta. Helsingin kaupungilla on

ollut pitkään haaveena saada kentän maat asuntotuotannon piiriin.

Oma käsitykseni on se, että tuolloin kolme vuotta sitten, kun sopimus

solmittiin, ei Suomessa käyty kuitenkaan laajempaa keskustelua siitä, haluaako

Suomi luopua kaikesta siitä, mitä Malmi meille jälkipolville kuvaa. Sopimusta

laadittaessa ajattelua on luultavasti ohjannut vain maapoliittinen ajattelu.

Sopimus on kuitenkin olemassa.

Uutta hallitusta muodostettaessa ei Malmista keskusteltu eikä hallitusohjelma

sisällä tämän kaltaisia yksityiskohtia muutoinkaan. Sopimusosapuolena valtio on

silti edelleen olemassa ja vuoden 2000 sopimus sitoo myös jälkeen tulevia. Mitä

tästä kokonaisuudesta pitäisi nyt ajatella.

Vuoden 2000 jälkeen on mielestäni selvinnyt valtion puolesta mm.

Ilmailulaitoksen lausunnosta ja Liikenneministeriön kannanotosta, että

kokonaisen lentokentän siirto toimintoineen ei näytä realistiselta -

ministeriöllä ei siihen ole varattu missään suunnitelmissa resursseja.

Voidaankin kysyä, miksi valtion pitäisi käyttää hyvin toimivan

liikenneympäristön lakkauttamiseen ja uuden kokoamiseen ainakin 50 miljoonaa

euroa, varsinkaan kun todennäköistä olisi, että siirron myötä suuri osa

olemassa olevasta toimivasta yritystoiminnasta kuitenkin lakkaisi.

Uudenmaan maakuntakaavan laadinnan yhteydessä on mielestäni käynyt ilmi, että

uutta kenttäaluetta ei Uudeltamaalta ole löytymässä ainakaan sellaiselta

etäisyydeltä, että toiminnallisesti olisi edes perusteltua puhua kentän ja sen

toimintojen siirtämisestä. Uudenmaan maakuntakaava on tulossa kansalaisten

arvioitavaksi ensi syksynä ja silloin jokaisella on oikeus ja mahdollisuus

lausua käsityksensä myös tästä maankäyttökysymyksestä.

Malmin lentokentän tulevaisuudesta tarvitaan uusi keskustelu ja arviointi.

Erityisesti helsinkiläisten toivon käyvän tämän keskustelun. Tämän keskustelun

lähtökohtana on hyvä pitää sitä, että jos lentoaseman toiminnasta täällä

luovutaan, merkitsee se mitä todennäköisimmin sitä, että samalla Helsingin

seutu menettää mahdollisuutensa useimpiin Malmilla nyt harjoitettavista

toiminnoista. Samalla alueen laaja ilmailun harrastustoiminta kuihtuu ja monet

ilmailun harrastajat menettävät mahdollisuutensa harrastustoimintaan.

Ilmailulla pitää olla oma sijansa pääkaupunkiseudulla, maankäytön suunnittelua

ei voida tehdä jättämällä se huomiotta.

Eniten keskustelua ja päätöksentekoa tarvitaan kuitenkin Malmin

kulttuurihistoriallisen arvon takia. Ajatus siitä, että jätetään rakennuksia ja

ehkä joku viiri liehumaan asuinalueen sisälle ei ole ratkaisu kulttuuri- ja

rakennushistorian näkökulmasta. Lentokenttä muodostaa aina kokonaisuuden. Olisi

sama kuin kansallismuseo säilytettäisiin purkamalla sen torni tai

luonnonsuojelualueita perustettaisiin hakkaamalla metsä pois. Malmin arvo on

sen hienossa funkkiskautta edustavassa rakennuskannassa, aukeassa maisemassa,

jota tuuli saa hyväillä, lentokoneissa, jotka nousevat ja ihmisissä, jotka

arvostavat tätä kaikkea.

Ydinkysymys on halutaanko tämä säilyttää. Nyt ei ole vielä liian myöhäistä

vetää yhteen jo tehtyjä selvityksiä, joiden mukaan Malmia ei voida korvata. Ei

paikkaa, josta presidentti Kallio ojensi Suomen käden eri ilmansuuntiin voi

korvata tuhoamalla se. Tiedän, että rikon varmasti monta hallinnon hyvää

periaatetta sanomalla näin valtioneuvoston jäsenenä, kun kerran valtio ja

Helsinki ovat panneet nimensä sopimuksen alle. Siksi pyydän jo heti anteeksi

tämän periaatteen rikkomista. Mutta teen tämän vedotakseni Malmin puolesta. Me

olemme saaneet lukea viimeisen vuoden aikana mainiota ja puhuttelevaa sarjaa

valtakunnan päälehdestä kortteleista, jotka uusi aika tuhosi. Emmekä ymmärrä,

miksi 60- ja 70-luku tuhosi niin suuren määrän rakennuskulttuuria 1900-luvun

alun kansallisromanttiselta kaudelta. Nyt on aika kysyä, mitä lapsemme ja

lapsenlapsemme lukevat aikanaan ilmailumme alkuvaiheista. Siitä päättävät

nykypolvet.

Hyvä juhlayleisö

Avoimessa demokratiassa ihmisten mielipide aina lopulta ratkaisee. Kannustan

teitä kaikkia vaatimaan uutta keskustelua ja tavoitteenasettelua Malmin

lentoaseman osalta. Malmin asukkaiden keskuudessa vallitseva voimakas tuki

lentokentän säilyttämiselle kertoo uskoakseni siitä, miten ihmiset laajemminkin

asiasta ajattelevat. Omalta osaltani lupaan keskustella ympäristö-, liikenne ja

asuntoministereiden kanssa Malmin kysymyksestä, mutta tärkeimmät avaimet ovat

luonnollisesti Helsingin kaupungin ja sen kansanvaltaisen päätöksenteon käsissä.

Minulla on se käsitys, että Malmin puolustajat eivät ole luonteeltaan

ammattimielenosoittajia. Päinvastoin Malmin ystävät ovat ihmisiä, jotka eivät

ole tottuneet olemaan vastakkain yhteiskunnan ja sen suunnitelmien kanssa. Jo

tämän pitäisi kertoa siitä, että nyt kannattaa kuunnella. Liikkeellä ovat

ihmiset, jotka rakastavat ilmailua, lähtemistä, seikkailua ja ilmailun

pioneerien rohkeutta irrottaa jalat maasta. Juuri tällaiset ihmiset vievät

maatamme eteenpäin.

Palaa otsikoihin