Puheet 2003
18.05.2003 13:54
18.5. Puolustusministeri Vanhasen puhe Malmin lentokentän 65 vuotisjuhlassa
Arvoisa juhlayleisö Suomi on liikenteellisesti lähes saarella.
Maantieteemme on aina vaikuttanutmyös taloudelliseen, kulttuuriseen ja poliittiseen asemaamme. Maitse yhteytemme
ovat toimineet itään. Se on vuosisatojen kuluessa heijastunut historiaamme
monin tavoin. Länteen ja etelään olemme olleet meriyhteyksien varassa. Meri ei
ole ollutkaan huono yhteysväylänä. Meren kautta olemme saaneet vaikutteita,
käynnistäneet kauppamme ja saaneet osan asukkaistammekin. Postitie Ahvenanmaan
kautta Tukholmaan oli pitkään välttämätön yhteys silloiseen pääkaupunkiimme
Tukholmaan.
Kun ilmailu alkoi ja siviili-ilmailu kehittyi ei olekaan ihme, että myös Suomen
tuolloin vielä hyvin köyhä ja maatalousvaltainen maa halusi avata väyliä
ilmateitse maailmalle. Se avarsi asemaamme. Ilmailuun liittyneet taloudelliset
ja myös poliittiset mahdollisuudet tiedostettiin varmasti vuonna 1932 kun
hallitus antoi eduskunnalle esityksensä maalentoaseman rakentamisesta
Helsinkiin. Jotain tästä merkityksestä kertonee 65 vuotta sitten suoritettujen
kentän avajaisten ohjelma ja osallistujajoukko. Läsnä oli kymmeniä tuhansia
ihmisiä, pienen maan vaikutusvaltaisimmat henkilöt ja juhlapuheen piti
tasavallan presidentti Kyösti Kallio. Kallio kuvasi puheessaan sitä syvää ja
laajaa merkitystä, joka tälle Tattarinsuon maa-alueelle tuolloin koettiin:
"Vihkiessämme nyt tämän lentokentän laiteineen tarkoitukseensa uskallan toivoa,
että se kädenojennus, jonka me kautta ilmojen täten ojennamme ulos- ja
sisäänpäin eri ilmansuuntiin ja eri kansoille, tuottaisi siunausta Suomellemme,
jonka menestyminen tulee aina olla pyrkimystemme korkeimpana kohteena."
Presidentin kaavailema tulevaisuus toteutuikin. Malmin kautta käynnistyi toden
teolla suomalaisen ilmailun kehitys. Suomalaisten oma Aero oy kehitti
toimintaansa ja lensi pian Berliiniin asti. Lufthansa ja Puolan LOT
harjoittivat reittiliikennettä Suomeen. Nyky-Suomea emme osaisi kuvitella ilman
jatkuvia lentoyhteyksiä maailmalle. Nykyinen asemamme maailman
kehittyneisimpiin kansakuntiin kuuluvana laajaa taloudellista ja poliittista
yhteistyötä harjoittavana maana on rakentunut niiden yhteyksien varaan, joita
täältä Malmilta ryhdyttiin toden teolla 65 vuotta sitten rakentamaan.
Kaikella on alkunsa. Täällä Malmilla me olemme yhden alun lähteillä, toimivalla
lentoasemalla ja kentällä, joka on säilyttänyt ilmailun pioneeriaikojen ilmeen
ja rakenteen. Malmi on elävää ilmailun, liikenteen, kaupan, turismin ja
poliittisen avautumisemme historiaa. Ei sen vähempää.
Sodan aikana Malmi toimi Helsingin ilmapuolustuksen tärkeänä tukikohtana.
Siksi tätä kohtaan myös suoritettiin paljon hyökkäyksiä. Malmi oli osa
Helsingin ja helsinkiläisten puolustusta.
Sodan jälkeen Malmi kirjoitti jälleen historiaa. Kenttä suljettiin
valvontakomission käyttöön. Elimme tuolloin vuosia, jolloin sodan jälkeen
kansainvälinen ja erityisesti neuvostoliittolainen valvonta ohjasi Suomea monin
tavoin. Tärkeä kenttä oli suljettu suomalaisilta. Sekin oli politiikkaa, koska
kentällä oli suuri merkitys tietään etsivälle pienelle kansalle. Sulkemalla
yhteyksiämme ilmateitse ohjattiin myös Suomea.
Tänään Malmin kenttä on yleisilmailumme keskus. Vuosittain laskeutumisia kertyy
noin 40 000 ja kenttä tarjoaa työpaikkoja noin 200. Lentoaseman alueella toimii
kolmisenkymmentä yritystä tai aktiivista yhdistystä. Kenttä on monipuolinen
harrastusympäristö, jonka kerhoihin kuuluu 2800 jäsentä. Olen kuullut, että
puolet maamme lentokoulutuksesta annetaan täällä. Rajavartiolaitoksemme
tukikohta antaa myös oman leimansa myös kentälle.
Moni paikkakunta olisi ylpeä Malmin kaltaisesta toimivasta lentoasemasta.
Täällä historia ja nykypäivä on yhdistetty tavalla, jota ei enää juuri
maailmasta muualta löydä.
Tätä juhlapäivää varjostaakin ikävällä tavalla se vuosia jatkunut epävarmuus
Malmin kentän tulevasta kohtelusta. Valtion ilmailulaitos on vuokralaisena
Helsingin kaupungin maalla. Aikanaan maanvuokrasopimus laadittiin 99 vuoden
mittaiseksi, joka varmastikin 30-luvun vuosina tuntui ikuiselta. Nyt tuota
vuokrasopimusta on jäljellä runsaat 30 vuotta, mutta vuokralaisen puolesta
valtio on kolme vuotta sitten luvannut Helsingille olevansa valmis luopumaan
maa-alueesta tietyillä ehdoilla jo vuoden 2006 alusta. Helsingin kaupungilla on
ollut pitkään haaveena saada kentän maat asuntotuotannon piiriin.
Oma käsitykseni on se, että tuolloin kolme vuotta sitten, kun sopimus
solmittiin, ei Suomessa käyty kuitenkaan laajempaa keskustelua siitä, haluaako
Suomi luopua kaikesta siitä, mitä Malmi meille jälkipolville kuvaa. Sopimusta
laadittaessa ajattelua on luultavasti ohjannut vain maapoliittinen ajattelu.
Sopimus on kuitenkin olemassa.
Uutta hallitusta muodostettaessa ei Malmista keskusteltu eikä hallitusohjelma
sisällä tämän kaltaisia yksityiskohtia muutoinkaan. Sopimusosapuolena valtio on
silti edelleen olemassa ja vuoden 2000 sopimus sitoo myös jälkeen tulevia. Mitä
tästä kokonaisuudesta pitäisi nyt ajatella.
Vuoden 2000 jälkeen on mielestäni selvinnyt valtion puolesta mm.
Ilmailulaitoksen lausunnosta ja Liikenneministeriön kannanotosta, että
kokonaisen lentokentän siirto toimintoineen ei näytä realistiselta -
ministeriöllä ei siihen ole varattu missään suunnitelmissa resursseja.
Voidaankin kysyä, miksi valtion pitäisi käyttää hyvin toimivan
liikenneympäristön lakkauttamiseen ja uuden kokoamiseen ainakin 50 miljoonaa
euroa, varsinkaan kun todennäköistä olisi, että siirron myötä suuri osa
olemassa olevasta toimivasta yritystoiminnasta kuitenkin lakkaisi.
Uudenmaan maakuntakaavan laadinnan yhteydessä on mielestäni käynyt ilmi, että
uutta kenttäaluetta ei Uudeltamaalta ole löytymässä ainakaan sellaiselta
etäisyydeltä, että toiminnallisesti olisi edes perusteltua puhua kentän ja sen
toimintojen siirtämisestä. Uudenmaan maakuntakaava on tulossa kansalaisten
arvioitavaksi ensi syksynä ja silloin jokaisella on oikeus ja mahdollisuus
lausua käsityksensä myös tästä maankäyttökysymyksestä.
Malmin lentokentän tulevaisuudesta tarvitaan uusi keskustelu ja arviointi.
Erityisesti helsinkiläisten toivon käyvän tämän keskustelun. Tämän keskustelun
lähtökohtana on hyvä pitää sitä, että jos lentoaseman toiminnasta täällä
luovutaan, merkitsee se mitä todennäköisimmin sitä, että samalla Helsingin
seutu menettää mahdollisuutensa useimpiin Malmilla nyt harjoitettavista
toiminnoista. Samalla alueen laaja ilmailun harrastustoiminta kuihtuu ja monet
ilmailun harrastajat menettävät mahdollisuutensa harrastustoimintaan.
Ilmailulla pitää olla oma sijansa pääkaupunkiseudulla, maankäytön suunnittelua
ei voida tehdä jättämällä se huomiotta.
Eniten keskustelua ja päätöksentekoa tarvitaan kuitenkin Malmin
kulttuurihistoriallisen arvon takia. Ajatus siitä, että jätetään rakennuksia ja
ehkä joku viiri liehumaan asuinalueen sisälle ei ole ratkaisu kulttuuri- ja
rakennushistorian näkökulmasta. Lentokenttä muodostaa aina kokonaisuuden. Olisi
sama kuin kansallismuseo säilytettäisiin purkamalla sen torni tai
luonnonsuojelualueita perustettaisiin hakkaamalla metsä pois. Malmin arvo on
sen hienossa funkkiskautta edustavassa rakennuskannassa, aukeassa maisemassa,
jota tuuli saa hyväillä, lentokoneissa, jotka nousevat ja ihmisissä, jotka
arvostavat tätä kaikkea.
Ydinkysymys on halutaanko tämä säilyttää. Nyt ei ole vielä liian myöhäistä
vetää yhteen jo tehtyjä selvityksiä, joiden mukaan Malmia ei voida korvata. Ei
paikkaa, josta presidentti Kallio ojensi Suomen käden eri ilmansuuntiin voi
korvata tuhoamalla se. Tiedän, että rikon varmasti monta hallinnon hyvää
periaatetta sanomalla näin valtioneuvoston jäsenenä, kun kerran valtio ja
Helsinki ovat panneet nimensä sopimuksen alle. Siksi pyydän jo heti anteeksi
tämän periaatteen rikkomista. Mutta teen tämän vedotakseni Malmin puolesta. Me
olemme saaneet lukea viimeisen vuoden aikana mainiota ja puhuttelevaa sarjaa
valtakunnan päälehdestä kortteleista, jotka uusi aika tuhosi. Emmekä ymmärrä,
miksi 60- ja 70-luku tuhosi niin suuren määrän rakennuskulttuuria 1900-luvun
alun kansallisromanttiselta kaudelta. Nyt on aika kysyä, mitä lapsemme ja
lapsenlapsemme lukevat aikanaan ilmailumme alkuvaiheista. Siitä päättävät
nykypolvet.
Hyvä juhlayleisö
Avoimessa demokratiassa ihmisten mielipide aina lopulta ratkaisee. Kannustan
teitä kaikkia vaatimaan uutta keskustelua ja tavoitteenasettelua Malmin
lentoaseman osalta. Malmin asukkaiden keskuudessa vallitseva voimakas tuki
lentokentän säilyttämiselle kertoo uskoakseni siitä, miten ihmiset laajemminkin
asiasta ajattelevat. Omalta osaltani lupaan keskustella ympäristö-, liikenne ja
asuntoministereiden kanssa Malmin kysymyksestä, mutta tärkeimmät avaimet ovat
luonnollisesti Helsingin kaupungin ja sen kansanvaltaisen päätöksenteon käsissä.
Minulla on se käsitys, että Malmin puolustajat eivät ole luonteeltaan
ammattimielenosoittajia. Päinvastoin Malmin ystävät ovat ihmisiä, jotka eivät
ole tottuneet olemaan vastakkain yhteiskunnan ja sen suunnitelmien kanssa. Jo
tämän pitäisi kertoa siitä, että nyt kannattaa kuunnella. Liikkeellä ovat
ihmiset, jotka rakastavat ilmailua, lähtemistä, seikkailua ja ilmailun
pioneerien rohkeutta irrottaa jalat maasta. Juuri tällaiset ihmiset vievät
maatamme eteenpäin.