Puolustusministeri Jan-Erik Enestam Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan 25-vuotisjuhlaseminaarissa Helsingissä 19.9.2001.

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam MTS:n 25-vuotisjuhlaseminaarissa 19.9.2001 Helsingin Yliopiston Juhlasalissa Arvoisat MTS:n 25-vuotisjuhlaseminaarin osanottajat, Haluan onnitella 25 vuotta täyttänyttä Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukuntaa ja sen edustajia.

MTS on neljännesvuosisataisen taipaleensa aikana vaikuttanut merkittävällä tavalla suomalaisen yhteiskunnan maanpuolustustahtoon. Tehty tutkimustyö ja kaikille tutut MTS:n julkaisut ovat olleet luomassa perustaa puolustushallinnon tuleville suunnitelmille ja toimintatavoille. Työ on ollut ja tulee edelleen olemaan arvokasta. Siitä on kaikki syy esittää mitä parhaimmat kiitokset.

Hyvät naiset ja herrat,

Vuonna 1997 eduskunnalle antamassaan selonteossa "Euroopan turvallisuuskehitys ja Suomen puolustus" valtioneuvosto määritti Euroopan turvallisuuskehitystä ja sen vaikutuksia Suomelle sekä linjasi Suomen puolustuksen kehittämisen perusteet vuosina 1998–2008 kansainvälisen toimintaympäristön arvioinnin pohjalta ja Suomen turvallisuuspoliittisen kokonaislinjan osana. Selonteossa esitettiin, että puolustuksen rakennemuutosta arvioidaan tarkistusluontoisesti seuraavan kerran vuonna 2001 ja että puolustuksen pitkäjänteinen suunnittelu edellyttää perusteellisen selonteon laatimista viimeistään vuonna 2005. Kuluvan vuoden aikana viimeisteltiin kesällä eduskunnalle jätettyä puolustuspoliittista selontekoa. Selonteon valmistelu toteutettiin valtioneuvoston johdolla. Työ valmisteltiin kiinteässä yhteistoiminnassa ministeriöiden kesken. Työn yhdistäminen tapahtui turvallisuus- ja puolustusasiain komiteassa sekä se käsiteltiin perusteellisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa.

Tarkastelunäkökulmana selonteossa on laajan turvallisuuden käsite. Sotilaallisten uhkien lisäksi myös ns. uudet asymmetriset uhkat on tuotu esille. Sellaisia uhkia ovat esimerkiksi terrorismi sekä erilaiset informaatiouhkat. Selonteko kokonaisuutena korostaa sotilaallisen maanpuolustuksen asemaa osana koko yhteiskuntaa ja myös sen riippuvuutta muulta yhteiskunnalta saatavasta tuesta. Kyse on siis koko kansakunnan kyvystä puolustaa itseään. Suomalaisen yhteiskunnan uskottava puolustus on lisäksi tärkeä turvallisuuspolitiikan väline. Paitsi, että puolustuskykymme varmistaa yhteiskuntamme toimivuuden myös poikkeusoloissa, se suojaa meitä joutumasta kriisiin luomalla kynnyksen, jota kukaan ei halua ylittää.

Kansainvälisessä toimintaympäristössä jatkuu uudistus- ja vakauskehitys, jonka kehittämisessä Euroopan Unionilla on keskeinen asema ja merkitys. EU:n painoarvo tulee edelleen lisääntymään paitsi poliittisena ja taloudellisena, myös turvallisuuspoliittisena toimijana. Tässä tärkeä osa on EU:n yhteisen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisellä. EU:n kriisinhallintakyky on keskeinen väline, jolla EU pystyy vaikuttamaan ympäristönsä vakauden ylläpitoon. Se on myös osoitus jäsenmaiden todellisesta halusta ja kyvystä rakentaa yhteistä puolustusta. Unionin piirissä kehitetään samalla kykyä konfliktien ennaltaehkäisyyn ja laajan turvallisuuden vahvistamiseen. Unionin laajentuminen parantaa olennaisesti hyvinvoinnin ja turvallisuuden edellytyksiä nykyisen unionialueen ulkopuolellakin ja se on tärkeä instrumentti Euroopan vakauttamiseksi ja yhtenäistämiseksi.

EU:n ja Venäjän keskinäisen yhteistyön merkitys Euroopassa kasvaa. Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ansiosta EU:n suhteet Yhdysvaltoihin saavat uutta turvallisuuspoliittista sisältöä. Itämeren alueen turvallisuus vahvistuu alueellisen yhteistyön ansiosta ja Euroopan kokonaismuutoksen osana. Sitä muokkaavat EU:n ja NATOn laajentuminen sekä Venäjän ja Baltian maiden suhteiden kehitys.

Myönteisestä turvallisuuspoliittisesta yleiskehityksestä huolimatta Euroopassa ja sen ulkopuolella on useita Suomen ja sen kansalaisten turvallisuuteen vaikuttavia epävarmuustekijöitä, jotka on otettava huomioon kansallisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä. Suomen on taattava ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimintakykynsä sekä säilytettävä uskottava puolustuskyky valtiollisen itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen toimintalinja voidaan kiteyttää seuraaviin perustekijöihin:

1. Uskottavan puolustuskyvyn ylläpito ja kehittäminen.

2. Pysyttäytyminen vallitsevissa olosuhteissa sotilaallisesti liittoutumattomana.

3. Osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön turvallisuuden ja vakauden vahvistamiseksi.



Turvallisuuspoliittista yhteistyötä ja toimintakykyä kehitetään kansainvälistä kriisinhallintaa varten Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) periaatteiden mukaisesti EU:ssa ja NATOn kumppanuusyhteistyössä sekä muiden pohjoismaiden kanssa. Samalla parannetaan kansallisia valmiuksia hallita Suomea koskevia kriisejä tai uhkia.

Hyvät kuulijat,

Jotta kansallista puolustusta voitaisiin kehittää, on huolehdittava sen käytössä olevista taloudellisista resursseista. Puolustuksen kehittämisen on oltava pitkäjänteistä. Tämän päivän ratkaisujen vaikutukset puolustuskykyyn ulottuvat vuosikymmenten päähän. Linjamuutoksiin ei voida ryhtyä kuin pitävin perustein. Tämä tosiasia tuntui osaksi unohtuneen julkisessa keskustelussa viime keväänä. Valmistelussa olleen selonteon mahdollisia vaikutuksia arvioitiin päiväkohtaisista lähtökohdista. Kehittämisessä katseet on kuitenkin suunnattava aina 2010-luvulle.

Uskottavan puolustuksen ylläpito ja kehittäminen edellyttävät niinikään pitkäjänteisesti suunniteltua rahoitusta. Puolustuskyvyn ylläpito ei voi merkittävästi vaihdella taloudellistenkaan suhdanteiden mukaan. Selonteossa esitettävä puolustuksen kehittämisohjelma edellyttää, että puolustushallinnon rahoitus on vuonna 2002 10,2 miljardia, vuonna 2003 10,4 miljardia ja vuonna 2004 10,6 miljardia markkaa. Vuosina 2003 – 2008 rahoituksen keskiarvo on enintään 10,8 miljardia markkaa vuodessa. Materiaalihankintojen osuus määrärahoista on noin kolmannes.

Vuosina 1997-2000 toteutetuilla rakenneuudistuksen toimenpiteillä on luotu perusta toiminnan tehostamiselle asetettujen vaatimusten mukaisesti. Tärkeimpinä kohteina kehittämisessä ovat olleet koulutusorganisaation rationalisointi, varusmiesten uuden koulutusjärjestelmän käyttöönotto sekä operatiivinen suunnittelu. Samalla puolustusvoimien sodanajan joukkojen vahvuutta on pienennetty.

Puolustuksen kehittämisen voimavaroja suunnataan ensisijaisesti strategisen iskun ennaltaehkäisyn ja torjuntakyvyn saavuttamiseen. Laajamittaisen hyökkäyksen torjuntakyky ylläpidetään turvallisuusympäristön kehityksen mukaisesti. Kehittämisen painopiste on asetettu tällä vuosikymmenellä maavoimiin. Ja kuten edellä mainitsin, tähtäimessä on 2010-luvun puolustuskyvyn kehittäminen. Turvallisuusympäristömme asevoimien kehitys edellyttää myös Suomen puolustukselta panostamista uusiin teknologioihin.

Arvoisat kuulijat,

Suomen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan on vastuun kantamista koko Euroopan turvallisuudesta. Siten kyse on myös Suomen turvallisuudesta. Suomi voi osallistua YK:n, ETYJin, EU:n tai NATOn toimeenpanemiin sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin, joilla on rauhanturvaamislain edellyttämällä tavalla YK:n tai ETYJin valtuutus. Lain mukaan Suomella voi olla yhtä aikaa operaatioissa korkeintaan 2 000 rauhanturvaajaa. Tällä hetkellä suomalaisia rauhanturvaajia toimii kymmenessä eri operaatiossa yhteensä 1240 henkilöä.

Suomen kansallisten valmiuksien luomisessa on otettu huomioon EU:n tavoite saavuttaa vuoteen 2003 mennessä sotilaallinen kriisinhallintakyky, josta päätettiin vuonna 1999 Helsingin Eurooppa-neuvostossa. Muiden EU-maiden ohella Suomi on tarjonnut Unionin käyttöön kansainväliseen kriisinhallintaan tarkoitettuja valmiusjoukkojaan. Suomi on kasvattanut joukkopoolinsa kokoa entisestä 1500:sta henkilöstä. Suomen oman joukkotarjouksen kokonaisvahvuus on nyt yhteensä noin 2000 sotilasta.

Euroopan Unionin joukkotavoitteeseen ilmoitettuihin suomalaisjoukkoihin kuuluu mekanisoitu jalkaväkipataljoona, pioneeripataljoona, kuljetuskomppania sekä siviilien ja sotilaiden yhteistyöhön erikoistunut CIMIC-komppania. Edelleen joukkoihin kuuluvat miinantorjuntaosaston johtoaluksena käytettävä miinalaiva, enimmillään 400:n henkilön vahvuinen yhteispohjoismaisen prikaatin johtamis- ja huoltokyvyn edellyttämä Suomen osuus NORDCAPS-konseptissa, CIMIC-osaston runko sekä esikuntaupseereita ja sotilastarkkailijoita. Joukkopoolin monipuolistaminen mahdollistaa nykyistä laajemman poliittisen harkinnan päätettäessä osallistumisesta erityyppisiin ja eri kansainvälisten järjestöjen toimeenpanemiin operaatioihin.

Suomi pitää tärkeänä jatkossakin osallistumista NATOn johtamiin kriisinhallintaoperaatioihin. Suomi pyrkii tiiviimpään yhteistyöhön NATOn ja sen jäsenmaiden kanssa toteutettavien kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelussa ja niitä koskevassa päätöksenteossa silloin, kun Suomi aikoo osallistua NATO-johtoiseen operaatioon. Huolimatta siitä, että rauhanturvaajiemme pääosa tulee ensi vuoden alusta alkaen toimimaan osana NATO-johtoisia operaatioita, YK-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin ja tehtäviin osallistuminen nähdään jatkossakin tärkeäksi. Perinteinen YK-rauhanturvaamiskoulutus ja rauhankumppanuusohjelman koulutus tullaankin yhdistämään yhdeksi kokonaisuudeksi. Niinikään Suomi tukee pyrkimyksiä YK:n kriisinhallintatoiminnan tehostamiseksi.

Suomi kehittää siviilikriisinhallintavalmiuksiaan kansallisista lähtökohdista ja varautuu luomaan sellaista kapasiteettia, jota erityisesti EU:n siviilikriisinhallinnan kehitystyö edellyttää. Varautuminen kansainväliseen siviilikriisinhallintaan sekä toisaalta yhteiskunnan häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin kotimaassa tukevat toisiaan.

Hyvät kuulijat,

Samalla kun kesällä valmistuneen selonteon toimeenpano alkaa, on aloitettava vuoden 2004 selonteon valmistelu. Sen laatimisen yhteydessä tullaan turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön ja yleisen yhteiskunnallisen kehityksen valossa arvioimaan puolustusjärjestelmää kokonaisuutena. Tällöin myös vastataan niihin kysymyksiin, jotka ovat nyt jääneet auki. Tavoitteena on tehdä perustavanlaatuiseen tutkimukseen ja yksimielisyyteen nojaava selvitys siitä, millaista puolustuskykyä Suomi tarvitsee ja millaiset puolustusvoimat meillä pitäisi olla 15 - 20 vuoden kuluttua. Selvää on, että Suomen puolustuksen peruspilareita ei ole syytä muuttaa. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuva kansallinen puolustus on sellainen voimavara ja kansallinen kulmakivi, josta ei pidä luopua. Tarkoituksena on kuitenkin tuoda uusia ratkaisuesityksiä. Siksi haluan edelleen peräänkuuluttaa avointa mieltä ja luovuutta. Toivottavaa olisi, että uusi selonteko voitaisiin laatia ilman ennakkoasenteita. Ei ole järkevää etukäteen sulkea pois jotakin ase- tai muuta järjestelmää. On myös tarkasteltava uudella tavalla asymmetristen uhkakuvien vaikutusta Suomeen sekä valtakuntamme kykyä vastata niihin. Uudenlaisten uhkien ilmaantuminen maailmanpolitiikkaan, viittaan tässä koko maailmaa järkyttäneeseen laajat mitat saaneeseen terrori-iskuun Yhdysvalloissa, ei voi olla vaikuttamatta myös Suomen turvallisuusjärjestelmään. Asian vaatimat toimenpiteet on kyettävä arvioimaan sekä sotilaallisen maanpuolustuksen että sisäisen turvallisuuden järjestelmien ja niiden välisen tehtävänjaon näkökulmasta sekä lainsäädännöllisestä näkökulmasta.

Kiitän teitä kaikkia mielenkiinnostanne ja toivotan kaikille antoisaa seminaaria.

Palaa otsikoihin