Puolustusministeri Jan-Erik Enestamin puhe turvallisuuspoliittisessa seminaarissa, Helsingissä 11.4.2000

MTS:n seminaari " Suomi ja eurooppalainen kriisinhallinta" 11.4.2000 puolustusministeri Jan-Erik Enestam Arvoisat seminaarin osanottajat, Sotilaallisesta kriisinhallinnasta on viime vuosina tullut yhä näkyvämpi ja kasvavampi osa eurooppalaista turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.

Kuten muistamme, kriisinhallinta sisällytettiin EU:n tehtäviin jo Amsterdamin sopimuksessa. Silloin sovitut järjestelyt nähtiin kuitenkin riittämättöminä jo ennen sopimuksen voimaanastumista. EU:n jäsenmaiden yhteinen käsitys oli, että työtä pitää mitä pikimmin jatkaa. Suomen viimesyksyisen puheenjohtajuuskauden keskeisiä tavoitteita olikin Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan edelleen kehittäminen. Tavoitteena on luoda Euroopan Unionille sellaiset poliittiset ja hallinnolliset järjestelyt, joiden avulla voidaan toimeenpanna EU-johtoisia kriisinhallintaoperaatioita. Tätä toimintaa varten Euroopan Unionin käyttöön tarvitaan riittävät sotilaalliset voimavarat.

Tapahtumat Balkanin alueella viime vuosikymmenen ajalta tunnetaan hyvin. Siellä puhjennutta kriisiä pyrittiin eri vaiheissa hallitsemaan eri toimijoiden keinoin. Tilanteen muuttuessa yhä vaikeammaksi, jouduttiin toteamaan, ettei Yhdistyneillä Kansakunnilla ollutkaan käytettävissään sellaisia menetelmiä tai keinoja, joilla kriisi Balkanilla olisi saatu hallittua. Yksistään YK:n päätöksentekojärjestelmä vaikeutti ja lopulta jopa esti kansainvälisen yhteisön toimenpiteet. Kylmän sodan jälkeinen eurooppalainen yhteisö ei ollut osannut varautua Balkanin alueen kaltaisiin kriiseihin saatikka niiden hallitsemiseen. Euroopan Unionilla ei yksinkertaisesti ollut tähän välineitä. Oli siis käytettävä sitä välinettä, joka oli tarjolla - NATOa. Kylmän sodan toisesta sotilasliitosta muotoutui nopeassa ajassa eurooppalaisen kriisinhallinnan väline ja toimeenpanija. Bosnia-Hertzegovinassa käynnistettiin YK:n valtuuttamana NATO-johtoinen IFOR/SFOR-operaatio, johon Suomikin tuli mukaan.

Kosovon tilanteen vaatiessa kansainvälistä väliintuloa, yhteisö ryhtyi ensin poliittisesti painostamaan Jugoslavian Liittotasavaltaa, jotta se saataisiin lopettamaan epäinhimillinen toimintansa Kosovossa. Poliittisen painostuksen osoittautuessa tehottomaksi ja tilanteen johdettua NATOn ilmapommituksiin, Jugoslavian Liittotasavallan ja Milosevicin oli lopulta taivuttava. Saavutetun sopimuksen toimeenpanoa ja valvontaa varten perustettiin niinikään YK:n valtuuttama NATO johtoinen KFOR- operaatio. Tässä operaatiossa Suomi on edelleen mukana jääkäripataljoonan vahvuisella rauhanturvajoukolla. Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa mieliin, että Suomen osallistuminen Balkanin operaatioihin edellytti niinsanotun rauhanturvalain tarkistamista vuonna 1995. Tarkistuksen myötä laki mahdollisti Suomen osallistumisen laajennettuun rauhanturvaamiseen. Perinteiseen rauhanturvaamiseen verrattuna tämä tarkoittaa laajennettuja voimankäyttövaltuuksia. Suomalainen voimankäyttö on kuitenkin laajennettunakin ollut aina reaktiivista.

Tilanne Balkanilla on tällä erää vakiintunut. Euroopan Unioni on Balkanin oppitunnin jälkeen aloittanut oman tilanteensa korjaamisen. EU:n tavoitteena on saavuttaa kyky sotilaalliseen kriisinhallintaan. Tavoitteella tarkoitetaan 50 000 - 60 000 sotilaan joukkopoolia, josta unionimaat voisivat koota itsenäiseen toimintaan kykenevän joukon. Sen lisäksi tulevat tarvittavat meri- ja ilmavoimien joukot. Kriisinhallintajoukko olisi voitava lähettää ja saattaa toimintavalmiiksi vähintään 60:ssä vuorokaudessa, ja sen tulisi kyetä toimimaan operaatiossa vähintään vuoden ajan.

Euroopan Unionin puolustusulottuvuuden keskeinen sisältö on kriisinhallinnan alalla toteutettava jäsenmaiden yhteistyö. Yhteinen puolustus sisältyy unionisopimukseen kaukaisena tavoitteena. Kriisinhallinnan alalla tehtävä yhteistyö ei kuitenkaan johda yhteiseen puolustukseen. Kuluneen vuoden aikana tapahtunut kehitys perustuu ja rajautuu selkeästi kriisinhallinnan alalle. Euroopan Unionin tavoitteena on luoda sellaiset järjestelyt, joiden avulla EU kykenee itse toimeenpanemaan sotilaallisen kriisinhallintaoperaation, mikäli NATO ei syystä tai toisesta ota tehtävää hoitaakseen.

Hyvät kuulijat

Suomen valmiutta osallistua eurooppalaiseen kriisinhallintaan kehitetään edelleen. Näkyvimpänä osana tätä työtä ovat SFOR- ja KFOR-operaatioihin osallistuvat joukkomme sekä Porin Prikaatissa toteutettava kansainvälisen valmiusjoukon koulutus. Noin kaksi vuotta kestäneen valmiusjoukkokoulutuksen ja joukkotuotannon tuloksena Suomi kykeni lähettämään viime syksynä osaksi KFOR-operaatiota Kosovoon toimintakykyisen ja hyvinvarustetun jääkäripataljoonan. Merkille pantavaa on, että Suomi pystyi vastaamaan sille annettuun haasteeseen erittäin nopeasti.

Haluan tässä yhteydessä korostaa, että kriisinhallintatehtäviin tarkoitettu kansainvälinen valmiusprikaati kuuluu osaksi kotimaan puolustusta. Prikaatin ensisijainen käyttötarkoitus on Suomen puolustaminen. Kansainväliset tehtävät ovat sille annetun koulutuksen ja lisäkaluston vuoksi mahdollista toteuttaa lisätehtävinä. On myös Suomen etujen mukaista yhdessä muiden EU-maiden kanssa ennaltaehkäistä eurooppalaisten kriisien syntyä ja rajoittaa niiden laajentumista. Jokainen kriisi, ja erityisesti jokainen eurooppalainen kriisi, on uhka myös Suomen turvallisuudelle. Tämän asian ovat muunmuassa Balkanilla palvelleet suomalaiset upseerit hyvin ymmärtäneet. Rauhanturvaajamme puolustavat Suomea sen turvallisuuden ulko- ja keskikehällä.

Tasavallan presidentti antoi viime perjantaina hallituksen esityksen eduskunnalle rauhanturvalain muuttamisesta. Huolellisesti valmistellun muutosesityksen ydin on, että operaatioon osallistumisesta tehdään päätös poliittisen prosessin avulla. Päätös tehdään selontekomenettelyn avulla, jos voimakäyttösäännökset ylittävät perinteisen rauhanturvaamisen rajat. Annettavassa selonteossa selvitetään operaation luonne ja mandaatti sekä yksilöidään operaatiota koskevien voimankäyttövaltuuksien laajuus ja riskit. Harkinnan perusteella tehdään lopulta päätös siitä, osallistutaanko operaatioon vai ei. Tätä samaa menettelyä noudatetaan myös, jos voimankäyttövaltuuksia halutaan laajentaa käynnissä olevan operaation aikana. Voimassaolevan lain mukaan voimankäyttövaltuuksien määritteleminen on jäänyt pitkälti kentällä toimivan komentajan harkintavaltaan. Poliittista harkintavaltaa on tavallaan siirretty kotimaasta komentajan harteille. Tämä tilanne on ollut kaikkien osapuolten kannalta epätyydyttävä. Uskon, että tarkistettu rauhanturvalaki tulee selkiinnyttämään tilannetta. Lisäksi haluan korostaa, ettei suomalaisten rauhanturvajoukkojen toimintavaltuuksia ole nykytilanteesta tarkoitus laajentaa. Esitys sulkee edelleen Suomen osallistumismahdollisuuksien ulkopuolelle YK:n peruskirjan artiklojen 42 ja 51 pakottamisoperaatiot eli sotilaallisen pakottamisen. Uusi lakiesitys tulee antamaan puolustusministeriölle myös mahdollisuuksia suunnata henkilöstöresurssejaan operaatioiden jokahetkisestä johtamisesta operaatioiden valmisteluun, suunnitteluun ja muuhun ministeriötasan johtamiseen. Esityksen mukaan vastuu operaatioiden käytännön toteuttamisesta siirtyy puolustusministeriöltä pääesikunnalle. Eräs aikakausi tulee tältäkin osalta siten päättymään.

Hyvät kuulijat, kiitän teitä mielenkiinnostanne.

Palaa otsikoihin