Tuulivoimarakentaminen käy tällä hetkellä Suomessa kuumana. Uusia tuulivoimatoimijoita syntyy koko ajan ja kunnat kilpailevat tuulipuistoista sekä niistä saatavista verotuloista. Ymmärrettävää kehitystä ja toisaalta täysin ymmärrettävää toimintaa myös kunnilta - jostain on saatava kiivaasti kaivattuja veroeuroja palvelujen turvaamiseksi hajaseuduilla.

Julkisessa keskustelussa nousee ajoittain esille ajatus, että monet tuulivoimahankkeet kaatuvat vain siitä syystä, että Puolustusvoimat panee kapuloita rattaisiin. Täältä puolustushallinnosta katsottuna tuo väite tuntuu harmilliselta.

Moni voimala jää rakentamatta, vaikka lupa on saatu

Tuulivoimatoimijat pyytävät Puolustusvoimien arviota tuulivoimaloiden sijoittelusta sillä perusteella, että voimaloista ei aiheutuisi haittaa Puolustusvoimien lakisääteisien tehtävien hoitamiselle, eli aluevalvonnalle. Tutka- ja sensorijärjestelmillä on tämän tehtävän suorittamisessa merkittävä rooli niin rauhan aikana kuin poikkeusoloissa.

Arviointipyynnön saadessaan Puolustusvoimat tekee oman arvionsa ja pyytää lisäksi puolueettoman laskelman VTT:ltä tuulivoimaloiden vaikutuksista tutkajärjestelmään. Näiden laskelmien kokonaisuus ratkaisee sen, puoltaako Puolustusvoimat tuulivoimaloiden rakentamista tietylle, suunnitellulle alueelle.

Tilastot ovat Puolustusvoimien puolella. Puolustusvoimat antaa puoltavan lausunnon valtaosaan haetuista tuulivoimaloista. Usein voimalat jäävät kuitenkin rakentamatta täysin Puolustusvoimiin liittymättömistä syistä. Käyttämättömiä alueita on satoja ja niille varattuja tuulivoimapaikkoja tuhansia - moninkertaisesti se määrä, joka maahamme suunnitellaan edes rakennettavaksi. 

Puolustusministeriön näkökulmasta olisi järkevää, että tuulivoimatoimijat vapauttaisivat näitä varaamiaan ja jo Puolustusvoimien toimesta puollettuja rakennuspaikkoja muiden toimijoiden käyttöön, jos omat suunnitelmat voimalan rakentamiseksi eivät toteudu.

Maanpuolustuksen ja tuulivoiman tarpeet tulee yhteensovittaa siten, että maanpuolustuksen toimintaedellytyksiä ei heikennetä

Tuulivoimaloiden haittavaikutuksia on menneinä vuosina kompensoitu alueilla, joissa se on katsottu sen hetkisessä tilanteessa tarkoituksenmukaiseksi. Jatkossa olisi tärkeää tarkastella sekä kompensaatiokysymystä, että ns. tutka-asian ratkaisemista kokonaisvaltaisesti. Kokonaisuus vaatii tarkkaa selvittämistä ennen päätösten tekemistä. Siihen vaikuttavat toisaalta valittava kansallinen energiapolitiikka ja toisaalta sotilaallinen toimintaympäristö ja sen nopean teknologisen kehityksen tuomat haasteet tulevina vuosikymmeninä.

On vältettävä tekemästä kompensaation osalta yksittäisratkaisuja, joilla paikataan lyhytnäköisesti esiin nousseita haasteita tuulivoiman ja aluevalvonnan yhteensovittamisessa siten, että samalla heikennetään merkittävästi maanpuolustuksen toimintaedellytyksiä pitkällä aikavälillä. 

Puolustusministeriössä ymmärretään hyvin tarve uusien energiaratkaisujen edistämiseen. Hallituksen tavoite sähkön ja lämmön tuotannon päästöttömyydestä 2030-luvun loppuun mennessä huolto- ja toimitusvarmuusnäkökulmat huomioiden on tärkeää koko valtionhallinnon näkökulmasta.

Puolustusministeriön tehtävänä on kuitenkin varmistaa Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien toteuttaminen ja varmistaa maanpuolustuksen edut niin, että viranomaiset eivät luo tilannetta, jossa aluevalvontakykyä heikennetään tuulivoimatoimijoiden tahtotilan saavuttamiseksi. Aluevalvontaa ei tehdä puolustushallinnon tarpeista vaan kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi, kaikkien suomalaisten turvaksi. Tiettyihin osiin Suomea ei tuulivoimaloita tästä syystä voida rakentaa samalla tiheydellä kuin jonnekin muualle.

Anu Sallinen
Neuvotteleva virkamies
Resurssipoliittinen osasto, kiinteistö ja ympäristöyksikkö
Puolustusministeriö