Kirjalliset kysymykset
Puolustusministerin vastaus kansanedustaja Tiina Elovaaran/ps kirjalliseen kysymykseen KK 29/2017 vp
Vastaus kirjalliseen kysymykseen kansalaisten tasa-arvoisesta kohtelusta maanpuolustuksessa
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Tiina Elovaaran /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 29/2017 vp:
Millä tavalla valtioneuvosto aikoo kehittää kansalaisten tasa-arvoista kohtelua maanpuolustuksessa,jotta ns. totaalikieltäytyjien vapausrangaistuksista voidaan luopua kansallisesta kriisivalmiudesta tinkimättä?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Perustuslain 127 §:n mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään. Oikeudesta saada vakaumuksen perusteella vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen säädetään lailla. Käytännössä kansalaisten omantunnon ja mielipiteenvapaus turvataan mahdollisuudella suorittaa palvelus siviilipalveluksena.
Suomen puolustusjärjestelmä perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Asevelvollisuusjärjestelmän toimivuus ja asevelvollisten yhdenvertaisuus edellyttävät, että palveluksen suorittaminen on pakollista ja että velvollisuudesta kieltäytymisestä seuraa tehokas ja tavoiteltavaan hyötyyn nähden oikeasuhtainen seuraamus. Niin sanotusta totaalikieltäytymisestä seuraavana hyötynä olisi 6-12 kuukauden mittaista henkilökohtaista vapautta rajoittavan palveluksen välttäminen. Jotta totaalikieltäytymisestä ei tule vaihtoehtona liian houkutteleva, on myös siitä seuraavan sanktion oltava suhteellisen ankara.
Ehdollista vankeusrangaistusta ei voitaisi pitää riittävänä seuraamuksena vältettävästä palvelusvelvollisuudesta, sillä se ei käytännössä rajoita palvelusvelvollisen normaalia elämää mitenkään. Kun palveluksesta kieltäytymisestä tuomittua vankeusrangaistusta ei myöskään merkitä rikosrekisteriin eikä sitä oteta huomioon rangaistuksen koventamisperusteena, johtaisi ehdollisen vankeusrangaistuksen käyttö helppoon kiertotiehen välttää asevelvollisuuden suorittaminen.
Samat näkökohdat pätevät pitkälti myös yhdyskuntapalvelurangaistuksen käyttöön. Siviilipalvelus voidaan jo itsessään nähdä eräänlaisena yhdyskuntapalveluna. Rangaistusseuraamuksena tuomittava yhdyskuntapalvelu olisi kuitenkin kestoltaan huomattavasti siviilipalvelusvelvollisuutta lyhyempi ja sisällöltään kevyempi.
Palveluksesta kieltäytymisestä tuomittava kuuden kuukauden vankeusrangaistus olisi yhdyskuntapalveluksi muutettaessa suoritettavissa 20—200 tunnin valvotulla työpalvelulla. Myös sakkorangaistus olisi väistämättä kieltäytymisellä saavutettavaan hyötyyn nähden liian lievä ja tekisi totaalikieltäytymisestä houkuttelevan vaihtoehdon.
Edellä mainituilla perusteilla ehdottoman vankeusrangaistuksen käyttö seuraamuksena palvelusvelvollisuudesta kieltäytymisestä on perusteltua, eikä sitä ole Suomen puolustusjärjestelmässä mahdollista korvata tehokkaasti muilla seuraamusmuodoilla.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vakiintuneen tulkintakäytäntönsä mukaan pitänyt ehdotonta vankeusrangaistusta hyväksyttävänä ja oikeasuhtaisena seuraamuksena totaalikieltäytymisestä. Käytännössä rangaistus totaalikieltäytymisestä suoritetaan Suomessa yleensä avovankilassa tai valvontarangaistuksena.
Hallituksella ei ole suunnitelmia totaalikieltäytymistä koskevan seuraamusjärjestelmän uudistamiseksi.
Helsingissä 8.3.2017
Puolustusministeri Jussi Niinistö