Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, puhe Suonenjoen ja Tervon sotaveteraanit 40 vuotta -tilaisuudessa

Veteraanien perintö

On mieluisa tehtävä esittää valtioneuvoston ja Puolustusministeriön tervehdys Suonenjoen ja Tervon juhlivalle sotaveteraaniyhdistykselle. Kiitän 40 vuotta jatkuneesta aktiivisesta työstä veteraanien asioiden puolesta ja isänmaamme hyväksi.

Sotiemme veteraanien perintö on velvoittava. Nykypolvet ovat saaneet heidän taistelunsa ja työnsä ansiosta vaalittavakseen vapaan isänmaan ja vankan hyvinvointivaltion. Tämä perintö on iso saavutus, kun ottaa huomioon, millaisia mullistuksia maailmassa on tapahtunut II maailmansodan jälkeen ja mihin asemaan Suomi on kohonnut näiden vuosikymmenten aikana. Se ei ole tapahtunut itsestään, vaan kovan työn, voimakkaan yhteenkuuluvuuden tunteen ja taitavan johtajuuden ansiosta.

Nykypolvet haluavat osoittaa kiitollisuuttaan sotiemme veteraaneille. Suomen hallitukset ovat poliittiseen väriin katsomatta pyrkineet parantamaan sotiemme veteraanien taloudellis-sosiaalista asemaa. Viimeisin merkittävä aikaansaannos on ollut ns. veteraanipaketti, jolla monin eri tavoin kohennetaan veteraanien elinolosuhteita ja parannetaan kotona asumisen mahdollisuuksia. Tätä en sano sen takia, että olisi syytä kehua nykyisen taikka edeltäneiden hallitusten aikaansaannoksia. Siitä ei todellakaan ole kysymys. Tämä työ jatkuu niin pitkään kuin se on mahdollista ja tarpeen hallitusten poliittisesta väristä riippumatta.

Nykypolvet voivat osoittaa parhaimman kiitollisuutensa veteraanisukupolvelle pitämällä hyvän huolen Suomen itsenäisyydestä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnin perustasta. Vastuu Suomesta on sukupolvien yhteinen tehtävä. Nuorempi polvi kiittää vanhempaa sillä tavalla, että isänmaa siirretään tulevalle polvelle paremmassa kunnossa kuin missä sen olemme saaneet.

Erityisen ilahduttavaa on veteraanien kokema arvostuksen nousu viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Muistissamme ovat vielä 1960-luvun mustat vuodet, jolloin veteraanit eivät saaneet osakseen ymmärtämystä. Se oli käsittämättömän pimeää aikaa. Tilanne on muuttunut perusteellisesti. Rohkaisevaa on nuorten ikäluokkien myönteinen, jopa ihaileva suhtautuminen veteraaneihin. Tältä pohjalta voimme suhtautua luottavaisesti isänmaan tulevaisuuteen.

Suomalaiset osaavat rauhanturvaamisen

Kuluva vuosi on suomalaisen rauhanturvaamistoiminnan juhlavuosi. Joulukuussa tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun suomalaiset rauhanturvaajat läksivät ensimmäisen kerran rauhanturvaamistehtäviin Suezille. Suomi noudatti YK:n pyyntöä. Päätöksen teki Urho Kekkonen.

Tuon jälkeen Suomi on osallistunut kymmeniin operaatioihin eri puolilla maailmaa. Lähes 50 000 suomalaista naista ja miestä on toiminut kriisinhallintatehtävissä Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella.

Suomalaiset rauhanturvaajat nauttivat suurta arvostusta. Olemme haluttu rauhanturvakumppani kansainvälisesti. Tämä johtuu siitä, että suomalaiset rauhanturvaajat osaavat tehtävänsä. Suomalaiset ovat puolueettomia ja pitävät sanansa.

Tärkeää on tiedostaa riskit. Niitä on ollut aina. Nyt ne tuntuvat kovemmilta. Kriisinhallintaoperaatiossa voi tapahtua mitä tahansa. Suomi on tähän mennessä säästynyt suurilta iskuilta. Jokainen kuolemantapaus on 100-prosenttinen menetys. Niihin on saatava myös asianmukainen selvitys.

Rauhanturvaamistehtävät ovat aina olleet vaativia, jopa vaarallisia. Me emme nyt siinä mielessä elä poikkeuksellisia operaatioaikoja. Tältä kannalta on välttämätöntä ja viisasta, että koko valtionjohto osallistuu siihen päätöksentekoon, jolla rauhanturvaajia lähetetään eri operaatioihin. Näin vastuu on yhteinen hallituksen, eduskunnan ja presidentin kesken. Tärkeää on se, että osallistuminen rauhanturvatehtäviin on vapaaehtoista. Tämä periaate on syytä säilyttää myös tulevaisuudessa. Myös jatkossa osallistumisemme kriisinhallintatehtäviin tulee perustua vakaaseen harkintaan ja vastuullisuuteen.

Kansainväliset tehtävät ja kansallinen puolustus eivät ole toistensa vastakohtia. Käytämme 95 % puolustusbudjetista kansalliseen puolustukseen, 5 % kansainvälisiin tehtäviin. Tämä suhde on syytä säilyttää myös tulevaisuudessa. Kansainvälisistä tehtävistä sotilaamme saavat ajantasaista tietoa, taitoa ja kokemusta, joita voidaan hyödyntää oman maan puolustuksen kehittämisessä.

Asevelvollisuus pysyy agendalla

Puheenjohtaja Jaakonsaaren yleisestä asevelvollisuudesta taannoin esittämän ulkomuseovertauksen aiheuttamat reaktiot osoittavat, että yleinen asevelvollisuus pysyy julkisessa keskustelussa pinnalle ja että eri motiiveista nousevia kyseenalaistavia puheenvuoroja saadaan kuulla tulevaisuudessakin.

Jaakonsaaren esitys selvityksen tekemisestä sinänsä ei ole mullistava ajatus, sillä osana vuoden 2008 selontekoa selvitetään myös yleistä asevelvollisuutta ja sen ajanmukaisuutta. Pidän selvänä, että korkealta tasolta tulevat yleistä asevelvollisuutta kyseenalaistavat puheenvuorot ovat omiaan nakertamaan kansalaisten uskoa yleisen asevelvollisuuden toimivuuteen tämän päivän ja huomisen puolustuksessa.

Yleistä asevelvollisuutta on tuettu erittäin laajasti Jaakonsaarenkin puheenvuoron jälkeen. Yleistä asevelvollisuutta tukevien perustelujen kirjo on kattava. Yleinen asevelvollisuus tuottaa laatua ja suorituskykyä. Se on kustannustehokas. Se lisää tasa-arvoa ja keskinäistä ymmärtämystä. Keskustelua ei pidä pelätä eikä kahlita. Hyvä asia kestää mikä tahansa keskustelun.

Yleisen asevelvollisuuden merkitys Suomen puolustuksessa on avattava.

Ainakin seuraavat asevelvollisuuteen liittyvät kytkennät tai reunaehdot on todettava. Yleisestä asevelvollisuudesta voi puhua, jos noin 80 % nuorista miehistä suorittaa sotilaallisen palveluksen. Jos kenttäkelpoisuus alkaa liukua kohti 70 %:a tai sen alle, perusteet puhua yleisestä asevelvollisuudesta ovat alaliu´ussa. Toisekseen yleisen asevelvollisuuden uskottavuuteen liittyy kiinteästi se, että kutakuinkin jokainen asevelvollisuuden suorittanut sijoitetaan sodanajan joukkoihin järkevään tehtävään, että hän pääsee kertausharjoituksissa verestämään taitojaan 15-20 vuoden ajan ja että sodan joukkoihin sijoitetulla on myös asianmukainen varustus toteuttaa tehtävänsä. Asevelvollisuuteen perustuvan reserviläisarmeijan sodanajan koko voi varmaankin nykyisestään laskea, muuta ei enää merkittävästi. Sodan ajan joukkojen määrästä kuten yleisestä asevelvollisuudesta päättää aina eduskunta.

Poikkeuksellisen korkea maanpuolustustahto

Suomalaisten maanpuolustustahto on poikkeuksellisen korkea. Mielipidetutkimusten mukaan neljä viidestä suomalaisesta on valmis puolustamaan isänmaata tarvittaessa ase kädessä, riippumatta siitä, miltä lopputulos näyttää.

Suomalaisten maanpuolustustahtoon vaikuttaa veteraanien ohella ainakin kolme tärkeää syytä. Ensinnäkin historia on tehnyt meistä itsenäisyys- ja maanpuolustustahtoisia. Me tiedämme kokemuksesta ja historiankirjoista, mitä on elää suurvallan osana. Sitä kovaa oppia saimme niin Ruotsin kuin Venäjänkin ajoilta. Niissä tilanteissa suomalaiset ovat tehneet sen, mitä on määrätty tehdä. Tiedämme, mikä ero on itsenäisyydellä ja suurvallan maakunnalla. Se ero pitää meidät valppaina ja isänmaallisina.

Toisekseen yleinen asevelvollisuus lähentää kansaa ja puolustusvoimia toisiinsa myös yksilö- ja perhetasolla. Asevelvollisuus merkitsee sitä, että puolustusvoimat on koko kansan asialla. Samaan suuntaan vaikuttaa myös se, että puolustusvoimat ovat käytännössä läsnä koko maassa, kaikissa maakunnissa ja eri alueilla.

Ja kolmanneksi yhteiskunnan sisäinen oikeudenmukaisuus ratkaisee maanpuolustustahdon vahvuuden. Mitä oikeudenmukaisempi on yhteiskunta eri väestöryhmien ja  alueiden kesken, sitä vahvempi ja järkkymättömämpi on ihmisten tahto tehdä työtä oman isänmaan puolesta ja puolustaa sitä  tiukimmassa mahdollisessa tilanteessa ase kädessä. Senaattori Kyösti Kallio sanoi vuonna 1918 toukokuussa Nivalan kirkossa: ”Meidän pitää rakentaa sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan isänmaataan rakastavia suomalaisia.” Tätä mukaellen: Meidän tulee rakentaa sellaista yhteiskuntaa, jonka jokainen suomalainen voi tuntea omaksi isänmaakseen sekä asia- että myös tunnesyillä. Yhteiskunnallinen eheys on maanpuolustustahdon aivan ehdoton ehto. Kuten kapteeni Jaakko Valtanen, sittemmin puolustusvoimain komentaja, vuonna 1961 Sotilasaikauslehdessä julkaistussa artikkelissa toteaa: ”Maanpuolustustahto syntyy silloin, kun kansalaiset voivat nähdä henkilökohtaiset tavoitteensa samansisältöisinä maanpuolustuksen päämäärien kanssa.”

Maanpuolustustahto on vankkaa kaikissa ikä- ja väestöryhmissä. Jälleen on syytä huomata nuorten myönteinen suhtautuminen isänmaahan ja suomalaisuuteen. Kansainvälistyminen ei ole vienyt suomalaisuuden pohjaa. Kansainvälistyminen lisää suomalaisten isänmaallisuutta.

Suomalaisten isänmaanrakkaus ja maanpuolustustahto on eleetöntä, jopa harrasta. Samalla se on erittäin päättäväistä. Suomalaiset toimivat määrätietoisesti ja yhdessä, jos tai kun pilliin puhalletaan. Suomalaiset eivät uhoa itsenäisyytensä puolesta, mutta ovat valmiit tekemään kovia tekoja sen säilyttämiseksi. Historia on meidät tällaiseen opettanut. Suomalaiset toimivat vanhan kansanviisauden hengessä: ”Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin.”

Palaa otsikoihin