Puheet 2006
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, Juhlapuhe Suomen valimoteknisen yhdistyksen 59. vuosikokouksessa, IIsalmi
HIRMUSAAVUTUKSESTA TULEVAISUUTEEN
Turvallisuus ja talous ovat kansakunnan ja kansalaisen elämässä aina kulmakiviä. Vuoden 2006 Suomi on kiistatta maailman eturivissä. Yhteistä saavutustamme voi pitää hirmusaavutuksena, kun ottaa huomioon, mitä muutoksia maailmassa ja Euroopassa on tapahtunut toisen maailmansodan jälkeen ja minkälaisia askeleita Suomi on ottanut sodan jälkeisinä vuosina. Olemme nousseet maailman kärkimaiden joukkoon kovalla työllä, sinnikkäällä yrittämisellä, yhteistyöllä ja yhteisvastuulla ja myös taitavalla johtajuudella.
TURVALLISUUS ON TÄRKEINTÄ
Suomen ulkoinen asema tänä päivänä on ehkä turvallisempi kuin kertaakaan aiemmin toisen maailmansodan jälkeen. Perinteisen turvallisuuskäsityksen valossa olemme nyt vahvoilla, Suomea ei uhkaa ainakaan sotilaallisessa mielessä mikään.
Suomi on arvostettu maa. Meillä on kavereita. Emme ole yksin. Euroopan Unionissa Suomea pidetään hyvämaineisena, sanansa pitävänä ja tuloksia hakevana jäsenmaana. Olemme myös haluttu rauhanturvakumppani.
Myös tulevaisuudessa Suomen itsenäisyys ja turvallisuus taataan parhaiten viisaan ulkopolitiikan ja uskottavan sotilaallisen puolustuksen yhdistelmällä.
Meidän on toimittava lähialueiden vakauden puolesta. Meillä tulee olla hyvät naapurisuhteet jokaiseen ilmansuuntaan ja pidettävä yhteytemme myös Yhdysvaltoihin moitteettomassa kunnossa. Pienellä maalla on oltava vain hyviä suhteita, joita vaalitaan aktiivisuudella. Erityisesti kannattaa suunnata huomio Aasiaan, joka nousee kohinalla. Suomella on Aasian maissa hyvä maine ja lupaavat sillanpääasemat.
Sotilaallisen maanpuolustuksen perusteet ovat niin ikään kunnossa. Kansa kannattaa aidosti yleistä asevelvollisuutta. Olemme päättäneet puolustaa koko maata. Suomalaisten maanpuolustustahto ikään ja ammattiryhmään katsomatta on poikkeuksellisen korkealla. Siitä suuri kiitos kuuluu sotiemme veteraaneille. Yleinen asevelvollisuus ja vankka maanpuolustus-tahto muodostavat maan puolustamisen kovimman ytimen, kun mennään viimeiselle viivalle.
Ainoa iso haaste sotilaallisessa maanpuolustamisessa on materiaali ja sen hinta. Kun materiaalin hinta eräiltä osin kaksinkertaistuu seitsemän vuoden välein, voimavaroiltaan pienellä maalla on kova tehtävä pysyä ajan riennossa mukana. Tähän mennessä olemme selviytyneet kunnialla, sillä käytämme yhden kolmasosan puolustusbudjetistamme puolustusmateriaalihankintoihin vuosittain.
Suomikaan ei ole sivussa ns. uusien uhkien edessä. Terrorismiin ei voi suhtautua välinpitämättömästi silläkään perusteella, että Suomi on maantieteellisesti pitkien matkojen päässä tulisimmista paikoista. Ympäristökatastrofit ovat uhka myös meille. Suomella on tällaisten uhkien varalta oma suunnitelmansa, yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia. Se perustuu viranomaisten väliseen tiiviiseen yhteistyöhön, jota päivitetään ja harjoitetaan jatkuvasti. Olemme myös tässä mielessä koko maailmassa eturivin maita. Ulkomailta käydään tutustumassa Suomen turvallisuusjärjestelyihin Yhdysvaltoja myöten.
NELJÄN AVAIMEN TALOUSPOLITIIKKA
Suomen talous on kulkenut myönteisten tuulien merkeissä 1990-luvun lamavuosien jälkeen. Laakson pohja oli vuonna 1993, josta lähtien Suomen talous on noussut saavuttaen kärkipaikkoja Euroopassa ja maailmassa.
Kuluvan vaalikauden suurin haaste on työllisyys ja työpaikkakehitys. Vuoden 2003 keväällä uusi hallitus asetti tavoitteekseen luoda 100 000 uutta työpaikkaa. Välillä näytti siltä, että tuo tavoite on mahdoton saavutettavaksi. Nyt puolestaan näköala on ilahduttavampi: lähelle 100 000 uuden työpaikan tavoitetta päästään.
Suomi on toteuttanut neljän avaimen talouspolitiikkaa. Ensinnäkin on pidetty tiukka ote julkisen talouden menoissa. On toteutettu kehysajattelua. Se on tuntunut silloin tällöin kohtuuttoman tiukalta, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Hallitus on voinut tehdä ylijäämäisiä budjetteja, mikä on muutos aikaisempien vuosien menoon. Valtiontalouden tasapaino on myös tulevai-suudessa välttämätön ehto uskottavalle talouspolitiikalle ja hyvien saavutusten jatkamiselle. Ensi vaalikaudella voi olla liikkumavaraa valtiontaloudessa tiettyjen uudistusten tekemiseen. Liikenevät varat tulee suunnata tasa-arvon nimissä sosiaalisten kipukohtien hoitamiseen ja tiettyihin tulevaisuussatsauksiin. Itse tasapaino-tavoitteesta ei pidä tinkiä.
Toinen avain on merkittävä uusi painotus yrittäjyyden ja pienyritysten hyväksi. Hallitus on toiminut yrittäjyysohjelman puitteissa ja tehnyt erityisesti veropolitiikassa yrittäjyyttä kannustavia ja pieniä yrityksiä suosivia veroratkaisuja. Tuloksia tulee. Alkusyksystä 2006 Suomessa oli 232 000 yrittäjää. Se on 22 000 yrittäjää enemmän kuin keväällä 2003. Pidän sukupol-venvaihdoksia helpottavia kevennyksiä välttämättöminä ja viisaina. Uudet työpaikat syntyvät kestävällä tavalla vain yrityksiin, sekä olemassa oleviin että uusiin perustettaviin yrityksiin. Tällä yrittäjyyttä voimakkaasti kannustavalla tiellä on jatkettava myös tulevalla vaalikaudella. Ns. tempputyöllistämisen vaihtoehto on kestävästi uusia työpaikkoja luova yrittäjyys. Työllisyys ja yrittäjyys kulkevat käsi kädessä.
Kolmanneksi Suomessa on voimassa historiallisen pitkä tulopoliittinen sopimus. Se on osoittautunut maltillisuudessaan työllisyyttä tukevaksi ja tietysti se on tuonut vakautta ja ennustettavuutta yritysten investointeihin ja kotitalouksien suunnitelmiin. Palkansaajien ostovoima on kehittynyt myönteisesti, sillä palkkaratkaisuja on tuettu huomattavalle palkkaverotuksen keventämisellä. Tällä tiellä on viisasta jatkaa. Etujärjestöjen ja hallituksen yhteistyö on välttämätöntä. Uudistumista tarvitaan myös työmarkkinapolitiikassa. Paikallista sopimista tietyissä valtakunnallisesti sovituissa puitteissa on syytä voimistaa. Se antaa yrityksille paremmat mahdollisuudet työllistää ja ottaa huomioon suhdanteiden muutoksia.
Ja neljänneksi pidän välttämättömänä jatkaa tulevaisuuteen suuntautuvia satsauksia tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Niiden tulokset takaavat Suomen talouden nykyaikaistumisen. Huomattakoon, että jopa syvimmän laman aikana 1990-luvun alkuvuosina silloinen hallitus tuki voimakkaasti tutkimus- ja tuotekehittelyjä mainioin seurauksin.
Olipa Suomessa vuoden 2007 jälkeen minkä värinen poliittinen hallitus tahansa, tällä neljän avaimen talouspolitiikalla on syytä jatkaa, vieläpä terävöitetyllä otteella. Vahva kansantalous luo sosiaalista turvallisuutta ja takaa vakaat yhteiskuntaolot. Retuperätalous puolestaan johtaisi rikkinäisiin oloihin, levotto-muuksiin ja häiriöihin yhteiskunnassa. Siitäkin on kuvaavia esimerkkejä Euroopasta, kaukaisemmista esimerkeistä puhumattakaan.
VETOVOIMAA AMMATTIKOULUTUKSEEN
Suomi on koulutuksen eturivissä. OECD-maissa on toteutettu niin sanottua PISA-tutkimusta. Se mittaa peruskoulun 9. luokan oppilaiden luku- ja laskutaitoja sekä osaamista luonnontieteessä ja ongelmien ratkaisemisessa. Suomi on pysytellyt tässä tutkimuksessa eturiuhdoilla, jopa ykkösenä. Kouluasiantuntijat ympäri maailmaa vierailevat Suomessa ottaakseen selvää, mikä on Suomen koulutussaavutusten salaisuus.
Peruskoulu-uudistus oli aikanaan nerokas innovaatio. Jokaiselle on pyritty antamaan vanhan keskikoulun tasoiset perustiedot kattavasti. Tämä uudistus aloitettiin kuten muistamme kehitysalueilta. Jatkossakin on kysymys peruskoulumme toimivuudesta, turvallisuudesta ja viihtyisyydestä niin oppilaiden kuin opettajienkin näkökulmasta. Vakava huoli on se, että peruskoulun jälkeisestä ikäluokasta vuosittain 3000 - 5000 nuorta ei jatka koulun penkillä. Näin on ollut jo vuosia. Pidän tätä sosiaalisena aikapommina, jolla on pahimmillaan erittäin kielteisiä vaikutuksia yhteiskuntaamme.
Peruskoulun ohella toinen suuri kysymys on ammatillisen koulutuksen vetovoiman lisääminen. Ainakin Itä-Suomen läänin alueella on ollut nähtävissä myönteisesti nuorten hakeutumista enenevästi ammattikouluihin lukion ylivoimaisuuden sijasta. Ammattikoulutus ja lukio-opetus eivät ole vastakkain.
Suomen tulevaisuuden kannalta on kuitenkin välttämätöntä, että ammatillinen koulutus vetää nykyistä enemmän nuoria puoleensa. Suomi tarvitsee eri alojen ammattiosaajia. Meidän pitää osata rakentaa, opettaa, laittaa ruokaa, tehdä koneita ja puhelimia, valaa, viljellä maata, siivota, palvella tätä listaa voi jatkaa loputtomiin.
Tarvitsemme kaikkien alojen hyviä osaajia, käytännön mestareita. Pidän mahdottomana sitä joidenkin esittämää yltiöpäistä tavoi-tetta, että jopa 70 % ikäluokasta hakeutuisi yliopistojen ja ammat-tikorkeakoulujen opiskelijoiksi. Todellinen osaamisyhteiskunta kehkeytyy vain sen laajapohjaisen ajattelun pohjalta, että meillä on asiansa osaavia ammattiosaajia, naisia ja miehiä alalla kuin alalla. Tietenkin on selvää, että myös tulevaisuudessa Suomen tulee suunnata riittävästi voimavaroja tutkimukseen ja tuote-kehittelyyn, kuten on tehtykin jopa pahimpina lamavuosina.
VOIKO PUHUA YLÄ-SAVO ILMIÖSTÄ?
Pääkaupunkiseudun ulkopuolisen Suomen maaseutu-Suomen ongelmat ovat hyvin tiedossa. Muuttoliike on vilkasta, yhteiskunnan ikääntyminen voimistuu. Nämä muutokset ovat yleiseurooppalaisia, ei pelkästään suomalaisia tai savolaisia.
Ongelmilla on äärimmäisen helppo propagoida, vaikeroida vaikeuksilla ja luoda kuvaa toivottomasta tulevaisuudesta.
Tulevaisuus tehdään tykkänään toisenlaisella otteella. Niin se on Ylä-Savossakin. Kerron pari esimerkkiä. Iisalmessa ja sen ympäristökunnissa on par´aikaa meneillään metalliin liittyviä rakennustöitä 14 000 neliömetriä, arvoltaan 20 miljoonaa euroa. Siinä ei ole mukana Ponssen lukuja. Kuljetuksen ja kaupan investointeja tehdään niitäkin 10 000 neliömetrin verran. Pelkästään Iisalmessa rakennetaan asuntoja reippaan 2 000 neliömetrin osalta. Tämän tapaista faktalistaa voi jatkaa. Investointeja tehdään aina myönteisten tulevaisuusodotusten varalle.
Alueellisessa kehityksessä on aina suuria aaltoliikkeitä. Niissä ei pidä yltyä kehumiseen, mutta ei myöskään vaipua toivotto-muuteen tai itsesyyttelyyn. Ylä-Savon näköaloissa on aihetta tasapainoiseen itsetuntoon. Voi puhua täydellä syyllä Ylä-Savo ilmiöstä myönteisessä mielessä.
Paluumuuttajia ja uusia ihmisiä saamme Ylä-Savoon avoimella mahdollisuuksiemme esittelyllä ja myönteisellä yhteistyöhenkisellä markkinoinnilla.
Karjalan tutkimuslaitoksen erikoistutkija Mikko Kumpulainen sanoi Iisalmen Sanomissa 24. syyskuuta, että alueiden kilpailu asukkaista ja osaajista on kovaa ja kovenee edelleen. Kotipaikalleen Iirannalle muuttanut tutkija jatkaa: Kuntien ja seutukuntien kannattaisi pitää tiiviimmin yhteyttä kasvattajiinsa.
Tutkija osuu yhteiskuntamme syvävirtausten arvioinnissa ydinkohtaan. Arvot ovat muuttumassa. Hän kiteyttää uusia mahdollisuuksia avaavan arvomuutoksen näin: Perhettä, kotia ja asuinpaikkaa arvostetaan aivan eri tavalla kuin aiemmin eli ihmiset hakevat itselleen ja omalle elämäntilanteelleen sopivimpia asuin-ympäristöjä. Näitä arvokeikauksia on aistittavissa pää-kaupunkiseutua myöten.
Omasta aktiivisuudestamme täällä Savon mailla riippuu, osaammeko hyödyntää tutkija Kumpulaisenkin kuvaamaa arvomuutosta oman kotiseutumme hyväksi. Siihen tarvitaan elämänmyönteistä ilmettä, tulevaisuus-hakuisuutta, irtautumista toivottomuuskierteestä ja ennen muuta raikasta yhteistyö-ajattelua.