Puolustusministeri Antti Häkkäsen puhe Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin seminaarissa 24. helmikuuta 2026
Puolustusministeri Antti Häkkänen piti puheen Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin (FINSVE) puolustusteollisuutta käsittelevässä seminaarissa tiistaina 24. helmikuuta 2026.
Hyvät naiset ja herrat, mina damen och herrar,
Jag vill börja mitt tal med att gratulera de närvarande svenskarna till deras fantastiska olympiska framgångar. Särskilt till det fina målet som Sverige lyckades göra i Olympic-kvalmatchen mellan våra länder.
Katsellessa tämän kauniin ja valoisan salin seinille, voidaan yksiselitteisesti todeta maidemme historiallinen yhteys. Lähes kaikki seinillä olevat nimet ovat ruotsinkielisiä. Monet näistä aatelisista nimistä liittyvät erityisesti puolustukseen, koska huomattava osa upseereista tuki aatelisperheistä.
On hienoa puhua teille juuri Helsingissä. Onhan Helsinki vuonna 1550 kuningas Kustaa Vaasan perustama. Syy kaupungin perustamiseen liittyy tiiviisti tähän seminaariini. Olihan perustetun kaupungin tarkoituksena toimia kauppapaikkana ja satamana, kilpaillen Tallinnan kanssa.
Käsittelenkin puheessani maidemme välistä tiivistä suhdetta, turvallisuuttamme ja kauppaa.
Aloitan kuitenkin turvallisuuden niin sanotusta isosta kuvasta.
Venäjä ja sitä tukevat maat muodostavat pitkäkestoisen ja vakavan uhan Pohjolan ja koko Euroopan turvallisuudelle. Venäjän imperialistiset pyrkimykset eivät pääty Ukrainaan, vaan se tavoittelee paluuta Neuvostoliiton aikaisiin etupiireihin.
Kansainvälinen yhteisö tekee lujasti töitä rauhan saamiseksi Ukrainaan. Rauhan rakentamisessa pitää kuitenkin olla tarkkana. Rauhanehdot määrittävät Pohjolan ja Euroopan turvallisuuden useiksi vuosikymmeniksi.
Me kaikki haluamme rauhaa. Emme halua sotaa, mutta meidän on tärkeää antaa Ukrainan kansalle parhaat mahdolliset edellytykset puolustaa itseään ja olemassaoloaan.
Vastuu Euroopan turvallisuudesta, Ukraina mukaan lukien, on siirtymässä ja jo siirtynyt entistä vahvemmin eurooppalaisille itselleen. Tämä ei ole yllättävä kehitys, vaan se on ollut eri tavoin puheissa jo 1990-luvulta saakka. Kenties yllättävää kuitenkin on ollut ripeys, jolla asiat nyt konkreettisesti etenevät.
Suomi ja Ruotsi ovat viime vuosien aikana erinomaisella tavalla pyrkineet vahvistamaan Pohjolan puolustusta. Yhteinen Nato-polkumme muodostaa tähän erinomaisen perustan. Lisäksi teemme tiivistä kahdenvälistä yhteistyötä.
Monenvälistä yhteystyötä teemme mm. Nordefco- ja JEF-maaryhmissä.
Yhteistyömme on syvempää kuin koskaan aikaisemmin. Toimiihan Ruotsi Suomeen perustettavien Naton eteentyönnettyjen maavoimajoukkojen kehysvaltiona. Näiden FLF-joukkojen johtoporras sijoitetaan Rovaniemelle ja Sodankylään.
Hyvät kuulijat,
Venäjän uhka ei ole meille suomalaisille ja ruotsalaisille kovinkaan uusi asia. Yhteisen 600 vuotisen historiamme aikana uhka on usein tullut idästä. Suomen kansalliseen perimään idästä tulleet koettelemukset ovat jättäneet syvät arvet. Taisteluiden ja terrorin muistomerkkejä löytyy laajalti eri puolilta maatamme.
Ruotsin valtiopäivät tunnistivat Venäjän uhkan konkreettisesti 1700-luvulla. Tämä oli 1600-lukuun verrattuna merkittävä strateginen muutos. Olihan Ruotsi aiemmin pääasiassa varautunut Tanskasta tuleviin uhkiin.
Konkreettisin osoitus uhkan muutoksesta oli 1700-luvun puolivälissä alkanut Suomenlinnan ja muiden rannikkolinnakkeiden rakentaminen sekä Saaristolaivaston perustaminen. Puolustukseen liittyvät investoinnit olivat esimerkiksi Skåneen ja Gotlantiin verrattuna erittäin merkittäviä.
Suomesta kehittyi jo 1700-luvulla eräänlainen suojamuuri Venäjän uhkaa vastaa.
Jo tuolloin puolustusteollisuus oli keskeisessä osassa pyrkiessä vastaamaan Venäjän uhkaan. Tuolloin kyse oli mm. tervan ja ruudin valmistamisessa tarvittavan salpietarin valmistamisesta.
Tuo 1700-luvun puolivälin Ruotsin valtiopäivien arvio Venäjän uhkasta osui oikeaan. Venäjä hyökkäsi Suomeen 1700- ja 1800-luvuilla, noin 100 vuoden aikana, peräti neljä kertaa.
Näistä ratkaisevin oli talvella 1808 alkanut hyökkäys. Myös tuolloin sota oli osa haastavaa suurvaltatilannetta. Sen seurauksena Suomen kohtalo oli joutua Venäjän vallan alle.
Hyvät naiset ja herrat,
kuten jo totesin, Suomen ja Ruotsin yhteinen historia on monella tavalla ainutlaatuinen.
Maittamme yhdistää lukematon määrä eri tekijöitä ulottuen yhteisestä historiasta, kulttuurista, kielestä ja identiteetistä aina turvallisuusyhteistyöhön ja kauppaan.
Nostan vielä esille kaksi meitä yhdistävää tärkeää tekijää.
Ensimmäinen on Itämeri.
Itämeri on erinomainen osoitus klassisesta ajatuksesta, jossa meret yhdistävät, meret eivät koskaan erota. Itämeren merkitys on maidemme huoltovarmuudelle ja turvallisuudelle on lähestulkoon korvaamaton.
Meri yhdistää kansalaisiamme, politiikkaa, kauppaa, opiskelua, tutkimusta ja innovaatioita.
Toinen maitamme yhdistävä asia on Suomen itäraja.
Itärajan tilanne ja turvallisuus on vuosisatojen ajan vaikuttanut meihin molempiin. Sukuni kotiseutu ja perheeni koti on lähellä itärajaa ja tunnen hyvin itärajan tilanteen sekä merkityksen.
Suomen kannalta kysymys on ollut olemassaolosta ja selviytymisestä.
Ruotsin näkökulmasta Suomen itäraja on historiallisesti vaikuttanut maan strategiseen asemaan Itämeren piirissä. Toisen maailmansodan aikana itärajan tilanne ja Suomen urhea puolustustaistelu oli erittäin vahvasti Ruotsin intresseissä.
Maitamme yhdistävässä 600 vuoden yhteisessä historiassa on monelta osin kyse turvallisuudesta. Ilman turvallisuutta ja vakautta ei taloudellinen menestys ole koskaan ollut mahdollista.
Hyvät kuulijat,
Suomen ja Ruotsin välinen puolustusyhteistyö perustuu vahvalle keskinäiselle luottamukselle ja yhteiselle käsitykselle turvallisuusympäristöstä.
Maidemme muodostama kokonaisuus kattaa lähes miljoona neliökilometriä maata ja merialueita. Yhteistyöllä on laaja poliittinen sekä julkinen tuki molemmissa maissa. Maidemme merkitys ja rooli Pohjois-Euroopan turvallisuudelle sekä toinen toisellemme on kasvussa.
Maidemme välinen puolustusmateriaalikauppa on tiivistä ja sen kasvu on voimakasta.
Viime vuosina Suomi on euromääräisesti vienyt Ruotsiin selkeästi enemmän puolustusteollisuuden tuotteita kuin Ruotsi Suomeen.
Ruotsin puolustusteollisuuden liikevaihto on kuitenkin kokonaisuudessaan moninkertainen Suomeen verrattuna. Ruotsin puolustusteollisuuden liikevaihto on noin 9 miljardia euroa. Suomen puolustusteollisuuden liikevaihto on noin 2,95 miljardia euroa.
Maissamme puolustusteollisuus työllistää suoraan noin 50 000 henkilöä. Lisäksi puolustusteollisuuden yritysten panostukset tutkimus, kehitys ja innovaatioon ovat merkittäviä.
Puolustusteollinen integraatio syvenee ja luo perustan entistä laajemmalle materiaalisen ja teollisen yhteistyön kokonaisuudelle tulevina vuosina.
Viimeisen viiden vuoden aikana rahallisesti suurimmat puolustusmateriaalin viejät Suomesta Ruotsiin ovat olleet Patria, Sisu-Auto, Sako ja Nammo Lapua.
Vastaavasti merkittävin Suomelle puolustustarvikkeita myynyt ruotsalainen yritys on ollut Saab, joka mm. toimitti merivoimille torpedoasejärjestelmän ja uuteen Pohjanmaa-luokkaan sekä peruskorjattuun Hamina-luokkaan uuden taistelunjohtojärjestelmän.
Niin ikään Ruotsin puolustusvoimat ja ICEYE allekirjoittivat tämän vuoden tammikuussa usean vuoden ja useiden miljoonien eurojen arvoisen sopimuksen SAR-satelliittijärjestelmien hankinnasta.
Hankinta vahvistaa Ruotsin tiedustelu-, valvonta- ja tilannekuvakyvykkyyksiä (ISR) erityisesti Pohjoismaissa, Arktiksella ja Naton koillisella sivustalla.
Erittäin merkittävässä osassa on monikansallinen CAVS, Common Armoured Vehicle System, eli -hanke. Maaliskuussa 2024 Ruotsi allekirjoitti Patrian kanssa sopimuksen 321:stä panssaroidusta ajoneuvosta.
CAVS-ohjelman puitteissa olemme luomassa uuden ajan eurooppalaista standardia panssaroiduissa miehistönkuljetusajoneuvoissa. Se on epäilemättä onnistuneimpien eurooppalaisten suorituskykyjen kehittämis- ja hankintaohjelmien joukossa jo nyt.
Suomi ja Ruotsi sopivat jo vuonna 2023 puitesopimuksen uuden käsiaseperheen hankinnasta. Sopimusosapuolia ovat Ruotsin puolustusmateriaalivirasto FMV, Puolustusvoimien logistiikkalaitos sekä suomalainen SAKO Oy. Puitesopimuksen myötä molemmat maat voivat tehdä itsenäisiä tilauksia suoraan SAKO Oy:ltä, mutta hankinnat pyritään ajoittamaan samanaikaisesti volyymietujen saavuttamiseksi.
Suomi on allekirjoittanut marraskuussa 2025 jalkaväen taisteluajoneuvojen mahdollisia yhteishankintoja koskevan asiakirjan Ruotsin, Norjan, Liettuan, Viron ja Alankomaiden kanssa. Samalla selvitetään CV90-taisteluajoneuvojen yhteishankintaa.
Maamme tekevät tiivistä merimiinayhteistyötä yhdessä kahdeksan muun valtion kanssa. Tavoitteena on edistää käytännön yhteistyötä merimiinajärjestelmien hankinnoissa, logistiikassa, käytössä, koulutuksessa ja elinkaaren hallinnassa.
Voisin jatkaa tätä luetteloa vielä pitkään.
Meneillään oleva Ukrainan urhea puolustustaistelu on osoittanut yhteensopivan ja yhteisen materiaalin merkityksen. Huollon ja ylläpidon tehokkuus on keskeinen osa sotilaallista suorituskykyä.
Mitä useampi maa erityisesti pohjoisessa Euroopassa ottaa käyttöön joko samat tai vähintäänkin yhtenäisten standardien mukaan rakennetut järjestelmät, sen parempi tilanne on niiden kaikkien puolustuskyvyn näkökulmasta.
Yhtenäiset ja yhteentoimivat kalustot ja järjestelmät tuovat sellaista strategista syvyyttä, jonka saavuttaminen millään vaihtoehtoisella tavalla on vähintäänkin vaikeaa.
Sotilaallisen menestyksen ja aivan erityisesti asevoimiemme kyvykkyyksistä muodostuvan ennakkopidäkkeen kannalta onkin ensiarvoisen tärkeää, että maamme asevoimilla olisi mahdollisimman paljon samoja järjestelmiä ja laitteita. Tästä saatavat hyödyt ulottuvat puolustusteollisuutta laajempina asevoimien huoltoon, kunnossapitoon ja koulutukseen.
Oma näkökulmansa on, että huollosta, kunnossapidosta ja koulutuksesta on mahdollista myös tuotteistaa palvelukokonaisuuksia. Näitä pystyttäisiin tarjoamaan myös muille liittolaisillemme.
Kyse on siis kokonaismaanpuolustuksesta, jonka tavoitteena on luoda resilisenssiä eli kriisinkestävyyttä puolustusmateriaaliin liittyen.
Pohjoismaat ovat tunnettuja teollisen tuotantonsa laadusta ja korkeasta teknologisesta osaamisesta. Meillä on merkittäviä vahvuuksia, jotka perustuvat paitsi laadukkaaseen ja saavutettavaan koulutukseen, myös luotettavuutta korostavaan henkiseen kulttuuriperimäämme.
On kunnia-asia, että toimitamme mitä olemme luvanneet. Ja että työn jälkeä ei ikinä tarvitse hävetä vaan sen voi aina ylpeänä laittaa tarjolle. Tälle perustalle meidän on rakennettava jatkossakin.
Hyvät naiset ja herrat,
Suomen ja Ruotsin välillä on vahva sidos. Kuten maidemme yhteisestä historiasta voidaan todeta, on maidemme kohtaloita ainakin 1700-luvulta ohjannut turvallisuus ja Venäjän uhkaan vastaaminen.
Suomen itäraja on ollut myös kulttuurinen raja; ristiretkiajalta lähtien läntisen kristikunnan itäisin reuna pohjoisessa Euroopassa on ollut olennaisesti sama kuin Suomen itäraja. Vuosisatainen valtiollinen ja kulttuurinen yhteys Ruotsin kanssa kytki Suomen henkisesti länteen.
On luontevaa, että Suomi ja Ruotsi menivät Natoon käsi kädessä. Olimme vuosikymmenet yhdessä liittoutumattomia, ja nyt olemme yhdessä osa maailman vahvinta puolustusliittoa. Emme kilpaile toisiamme vastaan vaan rakennamme alueemme turvallisuutta yhdessä, toistemme vahvuuksia täydentäen.
Tämän tilaisuuden kaltaiset tapahtumat ovat avainasemassa, kun pyrimme tänä päivänä vastaamaan meihin kohdistuviin uhkiin. Kyse on ihmisten ja organisaatioiden välisestä luottamuksesta.
Kaikesta ajassa ohimenevästä kohinasta huolimatta voimme aina luottaa siihen, että tietyt turvallisuutemme nurkkapultit ovat lujasti kiinni peruskalliossa. Tällainen ilman muuta on Suomen ja Ruotsin välinen luja luottamuksen side.
Toivotan teille erinomaista tapahtumaa.