Puolustusministeri Antti Häkkäsen puhe kansallisen veteraanipäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa
Puolustusministeri Antti Häkkänen piti puheen kansallisen veteraanipäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa Mikkelissä 27. huhtikuuta 2026.
Kunnioitetut sotiemme veteraanit, lotat ja veteraanisukupolven edustajat, arvoisa Tasavallan presidentti, hyvät naiset ja herrat,
Ärade veteraner från våra krig, ärade Republikens president, mina damer och herrar,
Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlan viettäminen täällä päämajakaupunki Mikkelissä tuo historian nykyhetkeen.
87 vuotta sitten Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja käynnistyi talvisota. Tuota hetkeä edelsi jännitteiden kasvu Euroopassa ja suurvaltapolitiikassa. Silti harva uskoi, että sota kohtaisi kotimaatamme.
Pieni Suomen kansa ei antautunut, vaan päätti puolustautua ylivoimaista vihollista vastaan. Päätös puolustautumisesta vaati jo itsessään rohkeutta silloiselta valtiojohdolta ja kansalta.
Kaikkein suurin rohkeus oli yksilöissä. Yksittäisissä suomalaisissa, jotka päättivät asettaa yhteisen hyvän oman hyvinvoinnin edelle. Sodan ajan sukupolvet osoittivat tuolloin korkeinta velvollisuudentuntoa, yhteisvastuuta ja isänmaanrakkautta.
Kansan keskuudessa oli vahva tunne, että ilman yhteisiä ponnistuksia, ei kenelläkään ole hyvä tulevaisuus. Ilman rohkeutta ja uhrauksia ei myöskään tulevilla suomalaisilla olisi hyvää maata kotinaan.
Tämä velvollisuudentunto ja yhtenäisyys johtivat ihmeisiin. Suomi selvisi sodista itsenäisenä ja vapaana maana.
Ni tjänstgjorde under krigets fruktansvärda förhållanden till lands, till sjöss och i luften, och också på hemmafronten.
Upp till 600 000 soldater försvarade Finland. Efter att ha återvänt från fronten fanns det en stark känsla, särskilt bland veteranerna, att bröderna inte skulle överges.
Sankarihautausmaat ympäri Suomen kertovat edelleen korutonta kieltä vapautemme hinnasta. Noin 90 000 suomalaista kaatui ja antoi elämänsä vapautemme puolesta. Moni menetti kotinsa ja aineelliset vahingot olivat valtavia.
Arvoisa juhlayleisö,
Yleissivistys ja historian muisti ovat turvallisuutemme perusta. Kouluissa, kodeissa ja laajemmin yhteiskunnassa on vaalittava historian ymmärrystä.
Ymmärrys Suomen kasvusta ja koettelemuksista auttaa ymmärtämään tämän päivän maailmaa ja tekemään oikeita päätöksiä koko kansakuntana.
Turvallisuusympäristömme muutokset viime vuosina ovat osoittaneet, että varautumista on pidettävä jatkuvasti yllä. Historian tyynet hetket eivät onneksi hämänneet suomalaisia. Pidimme puolustuksemme kunnossa, maanpuolustustahdon korkealla ja panostimme yhteiskuntamme kokonaisturvallisuuteen.
Historian muisti myös auttoi kääntymään Nato-jäsenyyden kannalle. Suvuissa ja yhteiskunnassa kulkeva historian muisti opasti päättäjät lopulta perille.
Maailman tilanteesta huolimatta voimme kuitenkin olla rauhallisin mielin. Valtiovallan tärkein tehtävä on suomalaisten hyvinvointi ja turvallisuus. Maamme on varautunut hyvin ja kansan parissa vallitsee korkea maanpuolustustahto.
Suomalaiset ovat yhtenäisiä ja päättäväisiä turvallisuusasioissa. Nato- ja EU-jäsenyydet tuovat vahvan lisän turvallisuuteemme ja Suomella on paljon ystäviä maailmalla.
Suomella on paljon vahvuuksia, joiden varaan rakentaa hyvinvoivaa ja turvallista kotimaata. Tulevaisuutemme avaimet ovat lopulta omissa käsissämme, kuten historian saatossa jo aiemminkin.
Arvoisat veteraanit ja sodan ajan sukupolvet,
Sotien koettelemusten jälkeen jälleenrakensitte Suomen. Sodan runtelema kotimaamme oli köyhä ja turvallisuusasemamme erityisen haavoittuvainen.
Nykyisistä etuuksista, oikeuksista ja palveluista ei ollut tietoakaan. Puutteesta ja sodan haavoista kärsittiin monissa kodeissa. Silti kansan yleinen tunnelma oli; toivo ja tulevaisuus.
Kovalla työllä, ahkeruudella ja sitkeydellä rakennettu Suomi on nyt monella mittarilla maailman kärkimaita. Demokratiamme, oikeusvaltiomme ja keskinäinen luottamuksemme herättää maailmalla ihailua. Hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkot ja palvelut ovat ennätystasolla.
Historian muisti auttaa meitä nykypäättäjiä tässäkin, kun vastaamme tämän päivän haasteisiin. Hyvinvointi ja hyvä yhteiskunta eivät ole itsestään selviä. Etuudet ja oikeudet eivät synny itsestään. Yksilön ja yhteiskunnan menestys syntyvät koko kansan vuosikymmenten ponnisteluista. Vastuun ottamisesta ja velvollisuuksien kantamisesta – vasta sen jälkeen hyvän jakamisesta.
Suomen nousu köyhyydestä pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi perustuu sukupolvien väliseen lupaukseen. Sukupolvien ketjussa jokaisen on kannettava oma osansa. Itseä – ja ennen kaikkea tulevia sukupolvia kohtaan.
Sotien ajan sukupolvi kantoi koko itsenäisen Suomen ylivoimaisesti raskaimman taakan. Vapaa Suomi lunastettiin kalliilla. Tulevien sukupolvien puolesta.
Nyt on meidän sukupolvien vuoro kantaa oma osamme kotimaamme hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.
Arvoisa juhlayleisö,
Joukossamme elää edelleen noin 800 sotiemme veteraania. Kunniakansalaisten keski-ikä on noin sata vuotta. Lisäksi heidän rinnallaan elää noin 3 500 puolisoa ja leskeä.
Huolehdimme veteraaneista, heidän puolisoistaan ja leskistään sekä sotaorvoista niin pitkään kuin tarve on. Kaikella tällä on selkeä tilaus ja viesti. Menneiden sukupolvien työn kunnioittaminen ja sodan ajan sukupolvien työn nostaminen korkeimmalle kunniapaikalle.
Veteraanien määrän vähentyessä historian muistin vaalimista uudistetaan. Puolustusministeriön tehtäviin lisättiin vuonna 2024 veteraaniperinteen edistämistehtävä. Tämän seurauksena veteraanityö uudelleenorganisoitiin vuonna 2025 Tammenlehvän perinneliiton toiminnan alaisuuteen.
Tämän rinnalla on muistettava, että menneiden sukupolvien työn vaaliminen ja arvostaminen kuuluu meille kaikille. Koteihin, kouluihin ja koko yhteiskuntaan. Suomen vahvuus on aina ollut se, että jokainen kokee olevansa vastuussa – ei vain valtiovalta.
Arvoisat sotaveteraanit ja lotat,
Teidän työnne on tehty. Nyt on meidän vuoromme.
Teidän muistonne ja teidän opetuksenne elävät meissä. Me emme unohda. Sen lupaamme.
Jag uttrycker er statsledningens djupaste tacksamhet och respekt.
Osoitan teille valtiojohdon syvimmän kiitoksen ja kunnioituksen.
Hyvää kansallista veteraanipäivää.