Puheet 2004
01.08.2004 14:00
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, puhe Upseerikoulutuksen 225-vuotisjuhlaseminaarissa 1.8.2004 Rantasalmella
Hyvät 225-vuotista taivalta juhlivat upseerit, rantasalmelaiset, naiset ja miehet! Tuon juhlaanne Valtioneuvoston kunnioittavan tervehdyksen.
On suuri ilo tervehtiä teitä näin juhlaseminaarinne alussa. Kiitän Kadettikuntaa minua kohtaan osoittamasta luotta-muksesta. Savolaiselle ja Savon Prikaatissa palvelleelle reservin kapteenille tämä on kun-niatehtävä.Arvoisa seminaariväki,
Ensin muutama sana Rantasalmesta, Suomen ensimmäisen upseerikoulun sijoituspaikka-kunnasta. Rantasalmi kadettikoulun sijoituspaikkakuntana ei ollut sattuma. Rantasalmella on pitkä historia eräänä Itä-Suomen keskuksena. Turun rauha vuonna 1743 lisäksi teki Rantasalmesta rajapitäjän esimerkiksi Savonlinnan jäädessä Venäjän puolelle. Väestö-määrä kasvoi niin että se oli kadettikoulun perustamisen aikoihin 1779 noin 10.000 ja vä-hän myöhemmin jopa 15.000 henkeä. Suomalaisia taisi olla tuolloin enemmän vain Tu-russa ja Tukholmassa.
Perimätiedon mukaan leimallista oli, että asukkaat olivat "kahden kerroksen väkeä" kar-tanonherroineen ja tavallisine rahvaineen. Tämä ilmiö vahvistui sotaväen ja upseereiden keskittämisen myötä. Niinpä ei ollutkaan yllättävää, että joissakin piireissä Rantasalmea kutsuttiin "pikku-Pariisiksi". Tästä kertoo entinen suurlähettiläs Eva-Christina Mäkeläi-nen vuonna 1972 valmistuneessa väitöskirjassaan Säätyläisten seuraelämä ja tapakulttuu-ri 1700-luvun jälkipuoliskolla Turussa, Viaporissa ja Savon kartanoalueella Juvalla, Joroi-sissa ja Rantasalmella. "Kulttuurin" vaikutus tarttui paikalliseen väestöön, koskapa kan-sallisrunoilijamme Elias Lönnroth kertoi matkojensa kuvauksessa kuulleensa Rantasalmen rahvaan olevan "Savon sivistyneintä" ja tulleen siitä vakuuttuneeksi vierailtuaan täällä 1800-luvun puolivälissä.
Selitys ei toisaalta ole yksinomaan kadettikoulu. Paikkakunnalla toimi myös vuosina 1748-1788 triviaalikoulu, jollaisia ei maalaispitäjissä yleensä tuohon aikaan vielä ollut. Rantasalmen historian kirjoittaja Arvo M. Soininen kertoo tuon ajan koulun pitämisen on-gelmista. Triviaalikoulukaan tuskin riitti tekemään Rantasalmen rahvaasta "Savon sivis-tyneintä". Merkittävin tekijä lienee ollut kansanopetus. Soininen kertoo pitäjänhistoriassa, että kansanopetus pantiin alulle Rantasalmellakin jo 1600-1700 lukujen vaihteessa ja että pitäjäkoulu yritettiin perustaa uudelleen isonvihan jälkeen ensimmäisenä koko maassa. Soininen arvioi kutakuinkin täydellisten oppilasluettelojen perusteella, että noin 10.000 lasta sai 1775-1839 alkuopetusta pitäjänkoulussa. Rantasalmi on siis ollut maamme edis-tyksellisimpiä opetuspitäjiä ja näin varsin luonteva paikka upseerikoulun sijaintipaikkana.
Entä miten on Rantasalmen sotilashistorian laita? Eräs Kustaa III:n sodan aikainen taistelu käytiin Savonlinnan ja Rantasalmen välillä Parkuinmäessä, jossa Haapaniemen kadetti-koulun oppilaat taistelivat koulun perustajan ja sittemmin Venäjän puolelle siirtyneen Sprengtportenin joukkoja vastaan. Sanonta "omat koirat purivat" on liitetty tuohonkin taisteluun. Erityisen raskaan veron maksoivat maaseudun pojat viime sotien aikana. He-hän muodostivat jalkaväen perusrungon. Rantasalmelaisetkin joutuivat eräisiin pahimpiin paikkoihin. Talvisodan lopulla käytiin Laatokan Petäjäsaaressa sankarillinen taistelu, jon-ka hintana on Rantasalmen sankarihautausmaalla noin 40 kiveä, joissa lukee 6.3.1940 Pe-täjäsaari. Viimeisimpiä tiukkoja paikkoja rantasalmelaisille oli Vuosalmen taistelu. Soti-laitamme johti siellä kuluneena keväänä haudan lepoon siunattu Adolf Ehrnrooth, joka malliupseerin tapaan johti joukkoja edestä.
Rantasalmi on ollut kansakunnan historiassa merkittävästi mukana. Perinteitä kannattaa vaalia ja historia hallita. Ne muodostavat kollektiivisen muistimme. Koulutuksella ja puo-lustusvoimien sijoituspaikoilla on ollut suuri vaikutus paikallisen väestön maanpuolustus-ta koskeviin asenteisiin ja alueelliseen elinvoimaan. Niin on vastakin. Tämä koskee myös laajaa Järvi-Suomen ja Suur-Savon aluetta, joka otetaan huomioon seuraavassakin puolus-tusratkaisussa.
Hyvät kuulijat,
Keskityn seuraavassa käsittelemään upseereiden yli aikojen kantavaa ja asevoimien uskot-tavuuden kannalta keskeistä rakennusainetta - arvoperustaa. Kadettikoulun tunnuslause "Constantem decorat honor" - "Kunnia kestävän palkka" - on velvoittava tunnuslause. Kadettiupseerin arvomaailma vahvistuu upseerikoulutuksen myötä antaen perustan koko hänen elämäänsä. Yliluutnantti Jarmo Limnellin juuri valmistuneen "Upseeriston arvokar-toitus" -tutkimuksen mukaan upseerien arvot kadetista kenraaliin ovat tänäkin päivänä kohdallaan. Tutkimussarja on arvokas läpileikkaus suomalaisen upseeriston arvomaail-maan, sillä vertailututkimuksina suoritetulle kyselylle olivat everstiluutnantti Jukka Ojalan 1992 ja Kadettikunnan 1998 samalla kysymyssarjalla suorittamat kyselyt.
Limnell on tutkimuksessaan tarkastellut tämän päivän upseerien suhdetta ammattiinsa se-kä upseerien ammattietiikkaan ja eettisiin käsityksiin vaikuttavia tekijöitä. Upseeriuden perusvelvollisuudeksi hän määrittelee Suomen kansallisen olemassaolon, yhteiskuntajär-jestelmämme ja ihmisten vapauden puolustamisen. Nämä kaikki ovat kunnioitettavia peri-aatteita ja kuuluvat 'länsimaisen kansalaisuuskäsitteen' perusteisiin eivätkä vain upseeris-tolle.
Laillisen yhteiskuntajärjestelmämme pääperiaatteet on kirjattu valtiosääntöömme, joka heijastelee yhteiskunnan kulloistakin melko pysyvää arvomaailmaa sekä kulttuuri- ja aa-teperintöämme. Suomen uusi valtiosääntö on ollut voimassa maaliskuun 1. päivästä 2000 lähtien. Se sisältää säännökset ylimpien valtioelinten keskinäisistä toimivaltasuhteista, toimivallasta ja tehtävistä sekä siitä, millä tavoin näitä säädöksiä voidaan muuttaa. Perus-tuslaki sisältää myös säännöksiä kansalaisten perusoikeuksista. Yksi perustuslain luvuista koskee maanpuolustuksen järjestämistä. Siihen sisältyy mm. jokaisen Suomen kansalaisen velvollisuus osallistua isänmaan puolustamiseen. Suomalaisen upseeriston eettinen koodi on sidoksissa valtiosääntöömme. Tuon koodin keskeinen tehtävä on turvata omalta osal-taan edellytykset valtiosääntömme säilymiselle ja toimivuudelle eli upseeristolla on tässä oma tehtävänsä.
Kansalaisten odotukset puolustusvoimille ja upseereille ovat korkeat. Valtionjohtomme ja kansalaisten on voitava luottaa siihen, että puolustusvoimat ovat koko kansan asialla ja että upseerien arvot ovat terveellä pohjalla sisältäen muun ohella selkeän lojaalisuuden valtiojohtoa kohtaan. Puolustusvoimien nauttiman laajan luottamuksen kannalta on vält-tämätöntä, että upseeristo ilmentää työssään ja kannanotoissaan niitä ihanteita ja arvoja, joita he vaaran hetkellä ovat valmiita puolustamaan.
Limnellin mukaan eettiset lupaukset ovat keskeinen osa upseeriutta ja upseerina kasva-mista. Esimerkkeinä upseeriuteen eettisten lupausten kautta kiinnittyvistä ihanteista ja ar-voista mainittakoon oikeudenmukaisuus, luotettavuus, rehellisyys, tottelevaisuus, lainkuu-liaisuus, ahkeruus, puolueettomuus, uskottujen salaisuuksien säilyttäminen sekä isän-maanrakkaus. Kadettilupauksen mukaiset sotilaan korkeimmat hyveet uskollisuus, mie-huus, kunnia ja toveruus sitovat nämä ihanteet yhteen.
Sitoutuminen näihin eettisiin käsityksiin on vapaaehtoista, mutta upseeristomme mielestä ne voidaan ymmärtää osaksi virkavelvollisuutta. Ne sisältyvät jo varusmiesten antamaan sotilasvalaan tai juhlalliseen vakuutukseen sekä myöhemmin kadettilupaukseen. Vaikka eettiset lupaukset eivät ole juridisesti sitovia, näyttää valtaosa upseereista elävän niiden mukaan.
Limnell kiinnittää huomiota muuttuvaan toimintaympäristöön, joka asettaa suomalaiselle upseeristolle uusia haasteita. Kansainvälistyminen on niistä kenties merkittävin. Limnellin tutkimuksessa ilmeni, että mitä nuoremmista kadeteista tai upseereista on kyse, sitä suu-rempi näyttää olevan valmius osallistua myös kansainvälisiin tehtäviin. Tässä tuloksessa ei ole yllättävää, sillä vastaava ilmiö on havaittavissa myös muualla yhteiskunnassa. Me elämme tänään kiivaan globalisoitumisen vaihetta, jonka ulkopuolelle jääminen ei ole mahdollista. Kaikkien ikäluokkien upseerit olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että upseerin on oltava ehdottoman lojaali valtionjohdon määrittämälle turvallisuuspoliittiselle linjalle.
Jotta kansainvälisiä tehtäviä ei koeta pelkäksi taakaksi ja puolustusvoimien perustehtävien kannalta tarpeettomiksi tai jopa haitallisiksi ja jotta kansa voi ne hyväksyä, ne tulee pystyä perustelemaan hyvin. Meillä tulee olla vastaukset sellaisiin kysymyksiin kuin 'Mitä arvoja sotilaamme puolustavat maamme rajojen ulkopuolella ja millä valtuuksilla se tehdään?' tai 'Mitkä eettiset sitoumukset sitovat meidät tällaiseen toimintaan?'
Arvoisat kuulijat,
Myös Pohjoisen maanpuolustusalueen juuri tänään reserviin siirtynyt komentaja ja Kadet-tikunnan pitkäaikainen puheenjohtaja kenraaliluutnantti Heikki Tilander on tarkastellut arvokysymyksiä keväällä 2004 ilmestyneessä kirjassa "Ihmisestä on kysymys". Hän tote-aa kadettilupauksen ilmentävän upseeriston arvomaailmaa ja kiinnittyvän isänmaahan ja sen palvelemiseen. Tilanderin mukaan Suomen kansan itsenäisyys ja vapaus ovat yhä Puolustusvoimien toimintaa ohjaava korkein arvo. Kadettilupauksessa ei ole eksplisiittisiä velvoitteita, jotka ulottuisivat maan rajojen ulkopuolelle.
Kenraali Tilanderin näkemys on oikea. Sekä upseeriston että poliitikkojen ja virkamiesten ensisijainen tehtävä on turvata Suomen kansan itsenäisyys ja vapaus. Se miten tämä tehtä-vä käytännössä toteutetaan, riippuu sekä suomalaisen yhteiskunnan että kansainvälisen ympäristömme kehityksestä. Maailma on muuttunut merkittävästi viimeisten vajaan kah-den vuosikymmenen aikana; raja kansallisen ja kansainvälisen välillä on madaltunut kyl-män sodan päättymisen jälkeen. Tapahtumat ulottavat vaikutuksensa entistä kauemmaksi, olipa kyse sitten talouskriiseistä tai sotilaallisista konflikteista. Myös itsenäisyytemme ja vapautemme puolustaminen edellyttää siksi mukanaoloa kansainvälisissä hankkeissa ja operaatioissa. Samalla meidän tulee selkeästi tiedostaa, että olemme mukana kansainväli-sessä yhteistoiminnassa nimenomaan suomalaisina ja omalla profiililla ja että meillä on tälläkin areenalla omaperäistä, arvoihimme perustuvaa, paikallisia oloja ymmärtävää, so-vittelevaa ihmisläheistä lisäarvoa annettavana. Se on suomalainen tapa toimia.
Suomi on osallistunut YK:n lipun alla tapahtuvaan rauhanturvaamistoimintaan kohta 48 vuoden ajan. Erilaisissa rauhanturvaamistehtävissä on ehtinyt palvella jo noin 45.000 suomalaista. Suomea pidetään maailmalla perustellusti rauhanturvaamisen suurvaltana, onhan panoksemme asukaslukuun suhteutettuna EU-maiden korkein ja Euroopan toiseksi korkein Norjan jälkeen. Jatkossa olemme entistä näkyvämmin mukana myös Euroopan unionin kriisinhallintayhteistyössä. Näissä yhteyksissä saamme arvokasta kokemusta, jota voimme käyttää hyväksemme toteuttaessamme päätehtäväämme, kansamme vapauden ja itsenäisyyden sekä laillisen yhteiskuntajärjestelmämme puolustamista.
Suomalaisen upseerikoulutuksen "kantaisä" Samuel Möller sanoo: "Arvo on vaikutin, jo-ka rangaistuksesta tai palkkiosta, kunniasta tai kiitoksesta välittämättä johtaa ihmisen omasta tahdostaan tekemään sellaista, mihin ei mikään ulkopuolinen laki voi häntä pakot-taa." - Tämän periaatteen tulee ohjata upseeristomme toimintaa myös tulevaisuudessa. Eikä se niin huono ohjenuora ole meille muillekaan. Kiitän huomiostanne.