Puolustusministeri Seppo Kääriäinen, Uudet uhat -seminaari puolustusministeriössä

Hyvät kuulijat, Valtioiden välinen keskinäisriippuvuus ja globalisaatio ovat lisänneet valtioiden altistumista uudenkaltaisille riskeille ja uhille, jotka eivät kunnioita valtioiden välisiä rajoja.

Yksittäinen valtio ei kykene niitä yksin omin voimin torjumaan.

Kehityksen seurauksena valtioiden turvallisuuden perinteinen ja selkeä nollasummapeliajattelu on merkittävästi hämärtynyt. Perinteisessä turvallisuusajattelussa yhden osapuolen turvallisuuden lisääntyminen saattoi aiheuttaa toiselle turvallisuusvajetta.

Turvallisuuteen liittyvän problematiikan laajentuminen on tehnyt ilmeiseksi sen, että turvallisuus on yhä enemmän useamman toimijan yhteinen hyvä kuin kilpailuprosessin tulos eikä yksittäisen toimijan turvallisuus voi lisääntyä automaattisesti toisen turvallisuuden kustannuksella. Suojaa terrorismiteoilta, joukkotuhoaseiden leviämiseltä ja kansainväliseltä rikollisuudelta tai suurilta luonnonkatastrofeilta ei voi saada ilman kansainvälistä yhteistyötä tai altistaa muita näille uhille joutumatta niiden kohteeksi.

On yhä vaikeampaa erottaa toisistaan sisäistä ja ulkoista turvallisuutta ja toisaalta sotilaallista ja ei-sotilaallista turvallisuutta silloin kun etsitään keinoja uhkien ennakointiin ja niiden torjumiseen. Uudet turvallisuusuhat sijoittuvatkin "harmaalle alueelle" sotilas- ja siviilisektorien välille aiheuttaen ennen kokemattomia haasteita niin puolustushallinnolle, poliisille, pelastustoimelle kuin monille muille hallinnonaloille.

Yhä suuremman haasteen valtioiden turvallisuusorganisaatioille muodostaa se, että uudet uhat ovat huomattavasti vaikeammin ennustettavissa ja hallittavissa sekä varoitusajaltaan selvästi lyhyempiä, lähes olemattomia, verrattuna perinteisiin sotilaallisiin uhkiin. Hyökkäys voi tapahtua yllättäen epäkonventionaalisin keinoin ja jopa joukkotuhoasein sotilaallisesti ylivoimaista puolustajaa vastaan. Esimerkiksi terrorismin osalta mikään pelote ei voi ennalta ehkäistä sellaisia iskuja, joissa hyökkääjät ovat valmiita kuolemaan asiansa puolesta.

Valtio on turvallisuuden takaajana keskeisessä asemassa, mutta se ei riitä. Yhä enenevissä määrin on otettava huomioon hallitustenvälisten elinten, kansainvälisten organisaatioiden ja valtion sisäisten toimijoiden merkitys turvallisuuden takaamisessa. Yhteiskunnan verkottuessa uhat leviävät helpommin, mutta samalla verkottuminen voi auttaa niiden torjunnassa ja torjuntaan käytettävien metodien luomisessa.

Valtioiden turvallisuusviranomaisten järkevän toiminnan kannalta liian laaja turvallisuuskäsite on ongelmallista. Turvallisuusviranomaisten tulisikin keskittyä sellaisiin uhkiin, joiden taustalla on aktiivinen toimija, joka pyrkii tietoisesti turvallisuuden heikentämiseen. Esimerkiksi tartuntataudit eivät suoraan muodosta valtiolle turvallisuusriskiä - terveysongelman kylläkin - ellei niitä pyritä esimerkiksi toisen valtion tai terroristiorganisaation taholta tarkoituksellisesti levittämään.

Onkin varottava kaikkien alojen "turvallistamista". Voidaan jopa kysyä, miltä osin inhimillinen elämä ei kuului turvallisuuskäsitteen piiriin. Perinteinen turvallisuuden määritelmä liittyy käytännössä valtion suvereniteetin ja alueen puolustamiseen ulkoisia sotilaallisia uhkia vastaan. Niiden merkitys ei ole hävinnyt, ja ne säilyvät edelleen keskeisimpänä kansallisen varautumisen pohjana olevana uhkakuvana.

Informaation ja tietoverkkojen käyttö on osa nykyaikaista sodankuvaa. Taitavasti suunniteltu isku tietoverkkoihin voisi tehdä katastrofaalista jälkeä maassamme. Koko Suomi on riippuvainen tietoverkoista: sähkön- ja vedenjakelu, pankkien maksuliikenne, viestintäjärjestelmät ja rautateiden kulunvalvonta on kaikki tietokoneistettu. Viimeaikaisista inhimillisistä tai teknisistä syistä johtuneista sähkökatkoksista eri puolilla maailmaa on voitu huomata, kuinka arkisetkin askareet hankaloituvat sähkönjakelun katketessa.

Informaation itsensä hyödyntäminen erityisesti epäsymmetrisessä sodankäynnissä on ollut käyttökelpoinen väline niin terroristiorganisaatioille kuin niiden toiminnan torjumiseen pyrkiville valtioille. Al-Qaida on käyttänyt mediaa omien tavoitteidensa esille tuomiseen ja toisaalta tavoitellut pelon ilmapiirin välittymistä vihjaillessaan mahdollisista iskuista.

Yhdysvallat puolestaan hyödynsi massiivista mediakoneistoa jo Irakin sodan alkuvaiheessa Washingtonin pyrkiessä vakuuttamaan niin kotimaansa kuin ulkomaatkin toimiensa oikeutuksesta. Mediastrategialla oli suorat analogiansa sotilasstrategiaan.

Joukkotuhoaseiden hallitsematon leviäminen ja niillä uhkaaminen on jo pitkään nähty erityisesti Yhdysvalloissa merkittävimpänä kansallista turvallisuutta uhkaavana tekijänä. Terrorisminkaltaiset uhkamallit on otettava huomioon aiempaa todennäköisempinä myös pienten valtioiden, kuten Suomen varautumisessa.

Hyvät kuulijat,

Tämän seminaarin tarkoituksena on lisätä ymmärrystä ja keskinäistä yhteistoimintaa sellaisista maamme turvallisuusympäristön muutoksista, joista useimmat todennäköisesti vaativat useamman kuin yhden kansallisen viranomaisen toimintaa ja joiden torjumisessa kansainvälinen yhteistoiminta on välttämätöntä. Puolustushallinnon on seurattava toimintaympäristönsä kehitystä entistä laajemmasta perspektiivistä niin maantieteellisesti kuin toiminnallisesti, erityisesti kokonaismaanpuolustuksen näkökulmasta. Tältä perustalta on tulevaisuudessa tarkasteltava puolustushallinnon roolin kehittämistä muuttuvassa turvallisuusympäristössä.

Toivotan teille antoisaa seminaaripäivää.

Palaa otsikoihin