Puheet 2001
05.12.2001 09:59
Puolustusministeri Jan-Erik Enestamin puhe valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa Helsingissä 15.1.2001
Maanpuolustuskurssi 158.
avajaiset Säätytalo, 15.1.2001 Puolustusministeri Jan-Erik Enestam:POHJOISMAINEN YHTEISTYÖ SOTILAALLISESSA KRIISINHALLINNASSA
Hyvät valtakunnallisen maanpuolustuskurssi 158:n kurssilaiset, arvoisat kummikurssin edustajat, hyvät naiset ja herrat,
Marraskuussa 2000 Euroopan unionin jäsenmaat kokoontuivat voimavarakonferenssiin, jossa jäsenmaat tarjosivat Euroopan unionin käyttöön kriisinhallintaoperaatioita varten noin 100.000 sotilasta, 400 lentokonetta ja 100 alusta. Vaikka tässä joukkoluettelossa on edelleenkin sekä määrällisiä että laadullisia puutteita, pystytään vuonna 2003 käynnistämään Helsingin Eurooppa-neuvostossa sovitun joukkotavoitteen mukaiset kriisinhallintaoperaatiot.
Ranskan puheenjohtajuuskauden päättäneessä Nizzan Eurooppa-neuvostossa EU:n jäsenmaat saavuttivat yhteisymmärryksen päätöksentekoa tukevien uusien poliittis-sotilaallisten rakenteiden tehtävistä. Nämä rakenteet on määrä vakinaistaa kuluvan vuoden aikana. EU-NATO suhteissa saavutettiin yhteisymmärrys mm. järjestöjen välisistä kokouksista. Edelleen hyväksyttiin tiettyjen WEU-elinten siirto unionille: satelliittikeskus Torréjonissa ja tutkimusinstituutti Pariisissa on määrä siirtää unionille vuoden 2002 alussa.
Ruotsin puheenjohtajuuskaudella tullaan keskittymään unionin siviilikriisinhallintakyvyn vahvistamiseen sekä jatketaan sotilaallisen kriisinhallinnan kehittämistä. Kaikkien yhteisesti tarvitsemia voimavaroja kehitetään, harjoitustoiminta käynnistetään ja testataan kriisinhallintakoneiston päätöksentekokykyä. Edelleen syvennetään EU:n sekä Venäjän, Ukrainan ja Kanadan välistä vuoropuhelua.
Euroopan unionin kriisinhallintakyvyn kehittäminen on sopusoinnussa Suomen turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa. On erityisen mieluisaa voida todeta, että soraääniä ei juuri ole kuulunut muualtakaan. Yhteistyö unionin ja NATOn välillä on sujunut pääosin kitkattomasti eikä myöskään ole nähtävissä, että unionin ja YK:n tai ETYJin välille olisi muodostumassa kilpailutilannetta. Vaikka moni kysymys onkin vielä ratkaisematta, lienee selvää, että eri järjestöt tuskin tulevat kilpailemaan siitä, mikä järjestö tiettyä operaatiota tulee kulloinkin johtamaan.
Unionin kriisinhallintakyvyn kehittäminen tuo käyttöömme yhden välineen lisää. Tietyissä tilanteissa YK muodostaa edelleenkin ainoan mahdollisen vaihtoehdon kriisinhallinta- operaation toimeenpanijaksi. Toisaalla, kuten esimerkiksi Balkanilla 1990-luvulla, vain NATO pystyi vakauttamaan kokonaistilanteen. Tulevaisuutta ajatellen on hyvä, että myös taloudellisesti vahva Euroopan unioni pystyy tarjoamaan kansainvälisen yhteisön käyttöön oman lähestymistapansa, jossa korostuvat siviilikriisinhallinnan ja sotilaallisen kriisinhallinnan keinovalikoiman monipuoliset käyttömahdollisuudet.
Hyvät kuulijat,
Pohjoismaat pystyivät tukeutumaan pitkään kestäneen YK-rauhanturvayhteistyön kokemuksiin osallistuessaan Balkanin kriisien hallintaan 1990-luvulla. Pohjoismaat päättivät toimia yhdessä, kun YK:n turvallisuusneuvosto päätti irrottaa vuonna 1992 entisen Jugoslavian alueella toimeenpanemastaan UNPROFOR-operatiosta erillisen operaation vahvistamaan ja turvaamaan Makedonian yhteiskunnallista vakautta. Suomi, Norja ja Ruotsi asettivat alusta alkaen yhteisen pataljoonan operaation käyttöön. Tanska liittyi yhteiseen joukkoon myöhemmin.
Pohjoismainen yhteistyö osoitti jälleen toimivuutensa Makedoniassa. Käytännön tasolla yhteistyö sujui luontevasti ja huolto- ja tukitoimintoja sopivasti yhdistelemällä saatiin aikaan kustannustehokkuutta. Kun NATO perusti Daytonin sopimuksen toimeenpanoa varten IFOR/SFOR-operaation Bosnia-Hertsegovinan alueelle, olivat pohjoismaat valmiit hyödyntämään kaiken Makedoniasta ammentamansa opin uuden operaation alkumetreiltä lähtien. Neljän pohjoismaan ja Puolan yhdessä perustama noin 3.500 sotilaan prikaati aloitti toimintansa Bosniassa tammikuussa 1996. Prikaati on nyt tehtävänsä toteuttanut mutta yhteistyötä jatketaan pienemmän pohjoismaalais-puolalaisen taisteluosaston puitteissa.
Hyvin sujuneen pohjoismaisen kriisinhallintayhteistyön edelleen kehittämiseksi Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska aloittivat vuonna 1997 ns. NORDCAPS -yhteistyön ("Nordic Coordinated Arrangement for Military Peace Support"). Järjestely on joustava ja se on pystynyt hyvin yhdistämään pohjoismaiden toisistaan poikkeavat turvallisuuspoliittiset perusratkaisut. Yleisesti yhteistyöhankkeen yhtenä vahvuutena onkin nähty soveltuvuus eri tyyppisiin operaatioihin. Pohjoismaat ovat edelläkävijöitä liittoutumattomien ja liittoutuneiden maiden sotilaallisessa yhteistyössä.
Järjestelyn joustavuus merkitsee myös sitä, että tilanteen niin vaatiessa ollaan valmiita kutsumaan yhteistyöhön mukaan myös pohjoismaiden ulkopuolisia maita. Unionimaista Britannia on ilmaissut kiinnostuksensa laajentaa sotilaalliseen kriisinhallintaan liittyvää yhteistyötään pohjoismaiden kanssa. Edellytyksiä tälle yhteistyölle rakennetaan mm. siten, että Suomi tulee asettamaan upseerin brittien kriisinhallintajoukkojen esikuntaan PJHQ:hun. Niinikään pohjoismaat ovat tarjonneet briteille mahdollisuutta asettaa oma yhteysupseerinsa lokakuun alussa 2000 toimintansa aloittaneeseen NORDCAPS- suunnitteluelimeen Tukholmaan.
Tuskin Britanniakaan antaa meille tukeaan pelkästään sinisten silmiemme tähden. Pikemminkin uskomme, että britit ovat mm. Kosovossa oppineet luottamaan joukkojemme ammattitaitoon ja maittemme haluun ja kykyyn täyttää velvoitteensa tinkimättä.
Arvoisat kuulijat,
Pohjoismaat ovat väestöpohjaltaan pieniä maita. Siksi esimerkiksi Suomen tarjoama 1500:n sotilaan panos unionin joukkotavoitteeseen on kansallisena tarjouksena tuntuva. Joukkojemme merkityksen lisäämisessä yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa NORDCAPS joukkorekisteri antaa meille parempia mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, missä kokoonpanoissa yhteistyötä kentällä harjoitetaan. Pohjoismaat voivat ennakkoon sovittaa kansalliset panoksensa siten, että niistä voidaan muodostaa yksi monikansallinen prikaati. Prikaati antaa osallistumisellemme painoarvoa ja antaa perusteita suunnittelutyölle, yhteisille huoltojärjestelyille ja harjoituksille. Pohjoismaista joukkopoolia ei ole suunniteltu ainoastaan Euroopan unionin käyttöön. Pohjoismaat ovat ensimmäisten joukossa oivaltaneet, että kansainvälisessä sotilaallisessa kriisinhallinnassa tarvitaan erilaisia toimijoita. Joukkopooliin kuuluvia joukkoja voidaan yhtä hyvin - tai itse asiassa vielä helpommin - käyttää YK-, NATO- tai vaikkapa ETYJ-johtoisissa operaatioissa. NORDCAPS-järjestelyn kautta toteutuu kansallinen periaatteemme, jonka mukaan ilmoitamme saman kriisinhallintaan soveltuvan joukkopaketin monen eri toimijan käyttöön. Jokaisen osallistuvan maan on toki tiedettävä paljonko joukkoja on sitoutunut operaatioihin ja paljonko yhteisestä poolista voidaan vielä ammentaa.
Jokainen pohjoismaa kiinnittää huomiota kansainvälisen yhteistoimintakyvyn kehittämiseen. Tähän pyritään myös syventämällä pohjoismaista puolustusmateriaaliyhteistyötä. Yhtenä esimerkkinä on yhteispohjoismainen helikopterihankinta. Hankinnan toteutuminen merkitsisi mahdollisuuksia kehittää pohjoismaista työnjakoa. Erikoistuminen ja yhteistyö lisäävät kustannustehokkuutta ja kasvattavat huoltovarmuutta sellaisissa kriisitilanteissa, jotka koskettavat omaa lähialuettamme.
Hyvät maanpuolustuskurssilaiset,
Pohjoismainen yhteistyö on kannatettavaa, ei siksi, että se on tuttua ja turvallista, vaan koska sen avulla voimme edistää omia tavoitteitamme sekä parantaa vaikutusmahdollisuuksiamme eurooppalaisessa kriisinhallinnassa.
Toivotan teille kaikille mielenkiintoista ja antoisaa kurssia.