Puolustusministeri Jan-Erik Enestam Pohjoismaiden Neuvostossa Kööpenhaminassa 31.10.2001.

Puolustusministerien selonteko Pohjoismaiden Neuvostossa 31.10.2001 Kööpenhamina, puolustusministeri Jan-Erik Enestam Herra/ Rouva puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat! On kulunut vain puoli vuosikymmentä siitä, kun kaikki Pohjoismaat olivat kypsiä sisällyttämään myös puolustuspoliittisia kysymyksiä Pohjoismaiden neuvoston asialistaan.

Viime vuonna saatoin kertoa Teille Pohjoismaiden puolustuspoliittisesta yhteistyöstä. Olen iloinen saadessani jälleen mahdollisuuden kertoa lyhyesti kaikkien Pohjoismaiden puolustusministerien nimissä nykytilanteesta ja osin tulevaisuuden näkymistä Pohjoismaiden puolustuspoliittisessa yhteistyössä.

Painopiste pohjoismaisessa puolustusalan yhteistyössä on vuosikausia ollut puolustusmateriaalin puolella. Pohjoismaiden helikopteripäätös oli suuri askel pohjoismaisessa yhteistyössä samoin kuin pyrkimyksissä sovittaa toimintoja yhteen Pohjoismaissa. Sen ohella olemme voineet todeta koko joukon edistysaskeleita, kun on ollut kyse pohjoismaisia kriisinhallintajoukkoja koskevan luonnoksen kehittämisestä NORDCAPSissa (Nordic Coordinated Arrangement for Military Peace Support).

Pohjoismailla on ollut varsin pitkälti samankaltainen näkemys tilanteen kehittymisestä lähialueellamme kuluneella vuosikymmenellä. Kehitys on johtanut vakauden lisääntymiseen ja perinteisen suursodan vaara on vähentynyt huomattavasti. Samanaikaisesti on pyrkimyksenä ollut välttää puolustusmenojen lisäämistä. Siten on olemassa sekä mahdollisuuksia että pyrkimyksiä muuttaa puolustusvoimien rakennetta.

Puolustusvoimien rakennetta muutetaan niin virkahenkilöstön kuin myös varusmiesten osalta ja varustusta uudenaikaistetaan. Norjassa ja Ruotsissa ovat uudistukset, joiden tarkoituksena on kansainvälistäminen ja puolustuksen sovittaminen uuteen uhkakuvaan, jo pitkälti ohitettu vaihe. Uuteen liikkuvaan ja joustavaan käyttöorganisaatioon on tuotu mukaan suuria määriä hyvin uudenaikaista materiaalia ja henkilöstöpuolen voimavarat on sovitettu tarpeisiin. Tanskassa on ryhdytty samansuuntaisiin toimiin. Suomella on yleiseurooppalainen näkemys kehityksestä. Suomessa kehitys on samansuuntaista, joskin varovaisempaa kuin pohjoisissa naapurimaissamme.

Näemme vanhojen uhkakuvien väistyvän sekä uusien haasteiden ja uhkien tulevan niiden tilalle. Näemme selkeästi, että on tarpeen kehittää kykyä toimia yhdessä kriisinhallintakysymyksissä. Syyskuu 11. päivän terroristihyökkäys on myös osoittanut demokraattisten yhteiskuntiemme haavoittuvuuden. Jotta voitaisiin taistella tehokkaasti terrorismia ja sen uhkakuvia vastaan, vaaditaan tähänastista paljon enemmän yhteistyötä tiedonvaihdossa sekä viranomaisten että maiden välillä.

Näemme nykyään Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittyvän voimakkaasti niin selkkausten torjuntaan suunnattujen toimien osalta kuin myös sen kyvyssä hoitaa integroitua siviili- ja sotilaallista kriisinhallintaa. Muutamia kuukausia sitten syntyi Makedoniassa tilanne, jossa tätä kykyä olisi voitu käyttää, jos EU:lla olisi ollut toimintavalmiutta. Makedonian tilanne on hyvä esimerkki siitä, kun pelkästään sotilaalliset toimet eivät riitä. Tästä syystä kehitetään myös siviilikriisinhallintaa Euroopan tasolla. Helsingissä, Feirassa, Nizzassa ja Göteborgissa kesäkuussa tehdyt päätökset ovat olleet suuntaa-antavia tällä alalla tehtävässä työssä unionissa.

Sotilaspuolella jäsenmaat ovat esittäneet tarjouksensa, jonka mukaan joukkoihin kuuluisi 100 000 sotilasta, runsaat 100 alusta ja noin 400 lentokonetta. Strategisessa kuljetuskyvyssä, tiedustelutoiminnassa ja johtamisjärjestelmässä on jatkuvasti puutteita. Unionin poliittiset johtajat kokoontuvat joulukuussa Brysseliin osin todetakseen nykytilanteen tässä työssä, osin pyrkiäkseen löytämään keinoja jatkuvasti ilmenevien puutteiden poistamiseksi ja rakentaakseen ns. tarkastusmekanismin (review mechanism), jonka pitäisi edistää tehtävää.

EU:n ja Naton kriisinhallintakyvyt eivät korvaa, vaan täydentävät toisiaan. Parhaillaan selvitellään, millä tavoin voidaan käyttää hyväksi Naton rakenteita ja suunnittelujärjestelmiä. NATO on ensisijaisesti puolustusliitto, joka turvaa vahvat Atlantin ylittävät siteet. Viime vuosina on järjestö sitä paitsi kehittynyt sellaisten yhteistyömuotojen välityksellä kuin PfP, EAPC ja PJC samoin kuin päätöksellä laajentaa liittokuntaa siten, että siitä tulisi yhteinen turvallisuusrakenne koko Euroopalle. Joka tapauksessa odotetaan, että EU jollakin tasolla julistaa toimintavalmiudestaan Laekenissa joulukuussa. EU:n kriisinhallintarakenteet, niiden joukossa sotilaallinen komitea ja sotilasesikunta, ovat aloittaneet työnsä Brysselissä viime keväänä.

Pohjoismaat ovat tunnetusti jossakin määrin erilaisessa tilanteessa suhteessa EU:n sotilaalliseen yhteistyöhön. Suomi ja Ruotsi ottavat osaa siihen täysimittaisesti, kun taas Tanska varaumansa johdosta ei ota siihen osaa, ja Norja ja Islanti eivät kuulu Unioniin. Norjalle samoin kuin muille Euroopan Nato-maille, jotka eivät kuulu Unioniin, tarjotaan kuitenkin tilaisuus ottaa osaa EU:n sotilaalliseen kriisinhallintaan Feirassa tehtyjen päätösten mukaisesti. Osa näistä maista, mm. Norja, on jo ilmoittautunut halukkaaksi asettamaan joukkoja käytettäviksi EU:n johtamiin toimiin.

Pitkälle kehittynyt pohjoismainen yhteistyö sotilaallisessa kriisinhallinnassa tapahtuu NORDCAPS-järjestön puitteissa. Tämä yhteistyö siirtyi 1.10.2000 uuteen vaiheeseen perustettaessa NORDCAPSin pysyvä suunnitteluelin Näsbyhyn Ruotsiin. Vuoden aikana suunnitteluelin, johon kuuluu henkilökuntaa kaikista neljästä Pohjoismaasta, on suunnitellut ja yhdensuuntaistanut pohjoismaista yhteistyötä sotilaallisessa kriisinhallinnassa.

Työn painopisteenä on realistisen ja toimivan pohjoismaisen joukkoja koskevan rekisterin luominen. Tavoitteena on se, että vuonna 2003 voitaisiin asettaa kansainvälisen yhteisön käyttöön pohjoismainen enintään prikaatin kokoinen joukko. Suunnitteluelin on tähän mennessä hoitanut tehtävänsä erinomaisesti ja maat ovat sopineet eri vastuualueista pohjoismaisen joukon osalta. Ruotsi vastaa esimerkiksi logistiikasta, Suomi johtamisjärjestelmästä, Tanska erilaisista esikuntapalveluista ja Norja taktisesta tuesta, mukaan lukien tulenjohto. Suunnitteluelin on myös tutkinut mahdollisuuksia perustaa yhteisiä pohjoismaisia meri- ja ilmavoimien joukkoja. Työtä jatketaan.

Haluan mielelläni myös tässä yhteydessä painottaa, että suunniteltua joukkoa on tarkoitus voida käyttää niin EU:ssa, Etyjssä ja YK:ssa kuin myös NATOn johtamissa toimissa, vaikka Tanska ei voikaan osallistua EU:n johtamiin toimiin. YK:n peruskirjan mukaisesti tarvitaan turvallisuusneuvoston toimeksianto rauhaanpakottaviin toimiin.

Suunnitteluelimen perustaminen on merkki siitä, että Pohjoismaat tutkivat mahdollisuuksia pitemmälle menevään yhteistyöhön. Suunnitteluelimen alaisuuteen on esimerkiksi perustettu työryhmä Prikaati kehittelemään pohjoismaisen prikaatin luonnosta. Meidän kaikkien on nyt huolehdittava, että päämäärä, yhteinen pohjoismainen kriisinhallintajoukko, saavutetaan suunnitellun mukaisesti vuonna 2003. Niin YK:ssa kuin EU:ssakin on suuria odotuksia yhteisen pohjoismaisen joukon osalta samoin kuin sen valmiuden osalta suorittaa kriisinhallintatoimia. Keskusteluissa on mainittu Euroopan lähialueet, kuten Makedonia ja Kosovo mahdollisina kriisialueina, joilla pohjoismaista prikaatia voitaisiin käyttää rauhaa ylläpitäviin toimiin. Pitemmällä ajanjaksolla voidaan muitakin alueita ajatella sellaisiksi, joilla NORDCAPSia käytetään.

SFORissa ja KFORissa pohjoismainen yhteistyö on ollut tuloksekasta. Norja ja Tanska ovat kantaneet päävastuun KFOR-toimien johtamisesta ja esikunnan miehittämisestä huhtikuusta 2001 syyskuuhun 2001. KFOR-esikunnan ytimen miehittävät Nato-maiden edustajat, mutta tänä vuonna Ruotsilla ja Suomella on ollut tilaisuus osallistua siihen suuremmassa määrin ja aikaisempaa laajemmin. KFORin siirrettävät joukot, Task Force Viking, ovat tässä suhteessa hyvä esimerkki toimivasta pohjoismaisesta yhteistyöstä kentällä.

Lippulaivana puolustusmateriaalia koskevassa yhteistyössä on pohjoismainen helikopterihanke. Norja, Suomi ja Ruotsi ovat päätyneet samaan helikopterityyppiin. Hanke antaa suuria mahdollisuuksia jokaisen maan teollisuudelle erikoistua aloille, joilla ne ovat vahvoja. Hanke takaa sen, että taitotieto helikopterilaivueen rakentamisesta ja ylläpitämisestä Pohjolassa kehittyy. Yhteen sovitetuista toiminnoista saatava hyöty voidaan arvioida vasta tulevaisuudessa, mutta voimme nähdä jo nyt synergiaa ohjaajien ja teknikoiden koulutuksessa, maiden keskeisissä yhteisharjoituksissa, yhteisissä ampumaradoissa jne. Tämä kaikki merkitsee lisääntyvää kustannustehokkuutta ja säästöjä.

Puolustusmateriaalin alalla on monia muita merkille pantavia hankkeita. Kranaatinheitinhanke AMOS ja sukellusvenehanke Viking ovat nekin mainitsemisen arvoisia esimerkkejä onnistuneesta yhteistyöstä. Olemme myös allekirjoittaneet sopimuksen Pohjoismaiden kesken kesäkuussa 2001 puolustusteollisuuden yhteistyöstä. Tämän tulisi helpottaa huollon kysymyksiä pohjoismaisella tasolla. Meidän tulisi tutkia mahdollisuuksia pitemmälle menevään "työnjakoon" Pohjoismaiden kesken puolustusmateriaalin tuotannossa ja varastoinnissa.

Pohjoismainen turvallisuuspoliittinen tutkimusohjelma pantiin alulle jo vuosikausia sitten. Sen rahoitus on nyt tullut selväksi ja useita tärkeitä tutkimuksia on saatu alulle. Muutaman vuoden kuluessa näemme tuloksia näistä hankkeista, jotka johtavat yhteen tutkijoita kaikista Pohjoismaista turvallisuuspoliittisen kysymyksenasettelun ympärille.

Venäjä on lähentynyt sekä EU:ta että Natoa. Tämä osoittaa, ettei Yhdysvaltoja eikä länsimaita enää nähdä pahimpana uhkana, vaan pikemminkin suunnataan katse kotimaisia vaaroja kohti, joita ovat alueellinen eristäytymispyrkimys ja terrorismi sekä erilaiset sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat. Yhdysvalloissa tapahtuneiden terroristihyökkäysten jälkeen Venäjän on tukenut Yhdysvaltain taistelua terrorismia vastaan ja luvannut lisätä yhteistyötä Naton kanssa.

Venäjä on tehnyt päätöksen puolustusvoimiensa uudelleenjärjestelystä. Siellä ollaan valmiit vähentämään virkasuhteisen henkilöstön määrää ja muuttamaan rakenteita. Venäjä säilyttää myös vastaisuudessa ydinasekapasiteettinsa, mutta tähänastista alemmalla tasolla.

Kuten sanottu, myös EU:hun Venäjän suhde on parantunut. Pohjoismaat ovat tärkeänä lenkkinä Venäjän ja EU:n välillä yhteistyön rakentamisessa. Pohjoismaat ovat tarjonneet Venäjälle mahdollisuutta osallistua Nordic Peace -harjoituksiin. Nähtäväksi jää, tuleeko yhteisistä harjoituksista joukkoja käyttäen tässä yhteydessä jonakin päivänä todellisuutta.

Pohjoismaat ovat korostaneet, että on jokaisen maan itsenäisiä turvallisuuspoliittisia valintoja tule kunnioittaa täysimääräisesti. On yleisen turvallisuusedun mukaista, että Baltian mailla on perustavanlaatuinen kansallinen puolustuskyky. Tämä tapahtuu maiden omien valintojen mukaisesti ja toistaiseksi niitä ovat merkittävästi tukeneet mm. Pohjoismaat.

Teknologian kehitys on osin muuttanut uhkakuvaa ns. kehittyneissä maissa. Kuten kaikki tiedämme, vaara joutua perinteiseen sotaan on vähentynyt ja korvautunut uusilla uhilla, jotka ovat yhtä vaarallisia ja joita vastaan on vaikea taistella. Tämä on aiheuttanut uudenlaisen haavoittuvuuden kehittyneimmissä maissa, myös Pohjoismaissa. Yhdysvalloissa tämä uhka on jo kauhistuttavalla tavalla tullut näkyviin.

Tällaiset muuttuneet uhkakuvat asettavat uusia vaatimuksia laajalle turvallisuusajattelulle, On puolustettava pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, turvattava perusoikeudet kaikille ja pidettävä huolta, ettei rasismi nosta päätään. Meidän on myös lisättävä yhteistyötämme rikollisuuden torjunnassa ja vastustamisessa.

Puolustautuminen informaatiosodankäyntiä vastaan on uusi ala pohjoismaisessa yhteistyössä. Sen merkitys todennäköisesti lisääntyy nopeasti lähitulevaisuudessa. "Köyhän miehen ase" tietoyhteiskuntaa vastaan voi pahimmassa tapauksessa lamauttaa niin voimataloushuollon ja pankkilaitoksen kuin myös valtion viralliset toimielimet ja suuria osia valtionhallinnosta. Pohjoismaiden tulee pyrkiä saamaan aikaan laajaa kansainvälistä yhteistyötä tällä alalla.

Lopuksi haluan todeta, että on arvokasta ja tarkoituksenmukaista, että puolustusministereille tarjotaan tilaisuus esittää näkemyksensä Pohjoismaiden yhteistyöstä puolustuksen alalla. Uusia uhkakuvia vastaan voidaan taistella vain silloin, kun toimimme eri rintamilla yhdessä varmistaaksemme hyvän tulevaisuuden niille, jotka ovat nyt nuoria täällä Pohjolassa. Päättäessäni esitykseni haluan vain lisätä, että nykyinen yhteistyö on hyödyksi kaikille osapuolille. Kiitän mielenkiinnostanne, nyt on aika vastaväitteille ja keskustelulle.

Palaa otsikoihin