ASEVALVONTA

Asevalvonta on yleisnimitys toimille, joilla pyritään rajoittamaan kahdenvälisin tai monenkeskisin sopimuksen tai järjestelyin aseiden/sotilaallisten resurssien määrää ja niiden hallintaa.

Asevalvonnan toimiala on erittäin laaja sisältäen muun muassa toimet a) aseidenriisunnan eli aseiden määrän vähentämiseksi tai asekategorioiden kieltämiseksi, b) joukkojen, kaluston sijoittelun ja sotilaallisten toimien rajoittamiseksi, c) aseiden, sotilaallisen infrastruktuurin ja teknologian siirtojen valvomiseksi d) avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi sotilaallisissa toiminnassa erilaisten tiedonvaihtojen ja seurantatoimien avulla, e) tiettyjen aseiden ja toimintatapojen käytön rajoittamiseksi tai kieltämiseksi (sodan oikeussäännöt). 

Turvallisuusympäristön muutos on muokannut toimialan sisältöä ja painopistealueita. Kylmän sodan aikana keskeisiä piirteitä asevalvonnalle olivat valtioiden välinen sotilaallisen voiman tasapainon hakeminen sekä valtiotason konfliktien estäminen. Kylmän sodan päättymisen jälkeen on kehitetty uusia keinoja vastata uuden tyyppisiin laaja-alaisiin turvallisuusuhkiin. Terrorismin uhkan myötä huomio on kohdistunut erityisesti toimiin joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi, mikä on lisännyt vientivalvontajärjestelyjen merkitystä sekä aiheuttanut tarpeen kehittää keinoja, jotka oikeuttaisivat puuttumisen joukkotuhoaseiden/-materiaalien siirtoihin. Erilaisiin uhkiin vastaamisen rinnalla on kansainvälinen yhteisö pyrkinyt poistamaan aseiden aiheuttamia pahimpia humanitaarisia ongelmia kieltämällä tai rajoittamalla tiettyjä asekategorioita. Asevalvontaprosessien luonne on muuttunut uusien toimijoiden mukaantulon myötä. Kansalaisjärjestöjen rooli ja painoarvo on vahvistunut erityisesti humanitaarista ulottuvuutta koskevissa neuvotteluprosesseissa.

Puolustusministeriön tehtävät asevalvontatoimialalla

Kansainvälisiin neuvotteluprosesseihin osallistuminen, niiden seuranta ja niihin vaikuttaminen; Puolustushallinto osallistuu kansainvälisiin asevalvontaneuvotteluihin yhdessä muiden viranomaisten kanssa silloin, kun käsiteltävät asiat koskettavat olennaisesti puolustusjärjestelmää tai puolustusvoimien suorituskykyä. Esimerkiksi joukkotuhoaseita ja niiden leviämisen estämistä koskevat kv. neuvottelut ovat puolustushallinnolle tärkeitä. Lisäksi monilla tavanomaisia aseita koskevilla asevalvontasopimuksilla saattaa olla vaikutusta puolustusjärjestelmäämme, joten niiden seuraaminen ja niihin vaikuttaminen on välttämätöntä.

Toimialan kokonaisohjaus ja koordinointi puolustushallinnossa: Puolustusministeriö ohjaa hallinnonalan asevalvontatoimia kansainvälisten asevalvontasopimusten velvoitteiden toimeenpanemiseksi. Velvoitteisiin kuuluu mm. lukuisten vuosittaisten tiedonvaihtoilmoitusten laadinta, vientivalvontakysymykset sekä erilaisten velvoitteiden toimeenpano puolustusvoimien koulutuksessa ja käytännöissä. Lisäksi PLM ohjaa suorituskykyjen kehittämistä asevalvontatoimialaan liittyvissä kysymyksissä.

Tuki muille viranomaisille; Puolustushallinto tukee muita viranomaisia asiantuntijatuella, materiaalilla (esim. miinanraivaus), osallistumalla viranomaistyöhön sekä antaa tarvittaessa virka-apua asevalvontasopimuksiin ja yhteistyöjärjestelyihin liittyvien tehtävien täyttämiseksi. Esimerkiksi vientivalvonta-asioissa PLM on lupaviranomainen.

Puolustusministeriö vastaa puolustustarvikkeiden vientivalvonnasta ja on lupaviranomainen puolustustarvikkeiden maastaviennissä. Maastavientiä sääntelee kansallinen lainsäädäntö ja lisäksi Suomi on aktiivisesti mukana kansainvälisessä vientivalvontayhteistyössä. Euroopan unionin jäsenvaltioissa puolustustarvikkeiden vientiä on harmonisoitu ja vientiä säännellään neuvoston päätelmien muodossa hyväksytyillä yhteisillä käytännesäännöillä. Lisäksi Suomi osallistuu useiden kansainvälisten vientivalvontaregiimien yhteistyöhän, kuten Wassenaarin järjestelyn toimintaan.